KYSYMYS: Katselin QPR:n peliä ja raitapaitojen avauksessa oli pelaaja nimeltään Niko Hämäläinen. Kuka tämä tapaus on? Onko tulevaisuudessa Huuhkajien miehiä?
VASTAUS: Koko nimeltään Nicholas Antero Hämäläinen,19 vuotta, on Yhdysvalloissa Miamissa syntynyt ja kasvanut suomalainen jalkapallolupaus, joka edustaa tällä hetkellä lontoolaista Queens Park Rangersia.
Suomen nuorten maajoukkueissa parin viime vuoden ajan kolunnut Niko Hämäläinen pääsi ensimmäistä kertaa tällä kaudella edustusjoukkueen avauskokoonpanoon. Vasemman laitapuolustajan paikalla viihtyvä taitava suomalainen pelasi koko pelin, kun QPR kohtasi vieraskentällä Sheffield Wednesdayn Englannin toiseksi korkeimmalla tasolla Championshipissä.
QPR:n 21-vuotiaiden kapteeni on näyttänyt edustusjoukkueen treeneissä hyviä otteita ja joukkueen manageri Jimmy Floyd Hasselbaink palkitsi hänet avauskokoonpanopaikalla. Varmaotteinen Hämäläinen pelasi kypsän pelin, vaikka kuokkaan tuli 1-0-lukemin. Hämäläinen pelasi ottelun hyvin, ja varmasti tulemme näkemään tulevaisuudessa nuorta suomalaista uudestaan lontoolaisten kokoonpanossa. Puolustaja otti ottelussa yhden tärkeän keltaisen kortin.
Hämäläinen pääsi ensimmäistä kertaa kentälle Championshipissä lokakuun 1. päivä, kun hän korvasi Joel Lynchin paikallismatsissa Fulhamia vastaan. Queens Park Rangers voitti tuolloin 2-1 lukemin.
Moni suomalainen kovan luokan futisdiggarikin ihmetteli viime vuoden tammikuussa, että kuka tämä nuori herra on? Lontoon apu pelasi Suomen väreissä U18-turnauksessa Pietarin Valentin Granatkin -turnauksessa ja hyvin pelasikin. Hämäläisen kehitys on ollut hienoa katsottavaa. 19-vuotias pelaaja on jo ensi vuonna tärkeä palapeli Suomen U21-vuotiaiden ryhmässä.
Vaikka nimi on Hämäläinen on hän Savolaista sukua. Isä-Timo pelasi jalkapalloa Kuopion Kopareiden SM-sarjamiehistössä vuosina 1978-1982. Kesäisin Niko on vieraillut muutaman kerran Kuopion Palloseuran juniorijoukkueiden mukana. Juuri Savon kontaktien ansiosta Hämäläinen saatiin edustamaan Huuhkajia.
Tulevaisuudessa miehelle on käyttöä A-maajoukkueessa, jos kehitys jatkaa samaa kulkuaan. Hämäläinen on vasenjalkainen ja puolustaja – näitä Huuhkajissa ei ole liikaa. Ja mitä tulee lopulliseen A-maajoukkue valintaan USA:n ja Suomen välillä, vain Hämäläinen itse tietää vastauksen. Silti Tuomari toivottaa jo nyt Hämäläisen tervetulleeksi A-maajoukkueen rinkiin.
KYSYMYS: Miten Jonatan Johansson nousi huipulle ja missä hän vaikuttaa nykyään?
VASTAUS: Jonatan ”Tintti” Johansson on syntynyt Tukholmassa, mutta asui lapsuutensa ja nuoruutensa Paraisilla Finnbyn kylässä. Jonatanilla on kolme veljeä, Kasper, Jesper ja Jonas, ja he kaikki iloiset rosvot ovat aikoinaan pelanneet Piffenissä sekä jalka- että käsipalloa.
Tintti on PIF:n kasvatti ja pelasi seuran edustusjoukkueessa Ykköstä ja Kakkosta kausina 1993–1995. Syksyllä 1995 Johansson siirtyi Turun Palloseuran riveihin, jossa hän pelasi ensimmäisen Veikkausliigaottelun elokuussa 1995.
Parin kauden jälkeen hän teki lähes täysin ruotsinkielisenä yllättävän siirron ja lähti, ei länsi-, vaan etelänaapuriin Viroon, FC Floraan. Johansson oli ensimmäinen suomalainen, joka siirtyi Viron sarjaan.
Viron visiitti tosin ei kestänyt kauaa, sillä Johanssonille tarjottiin mahdollisuus siirtyä Skotlannin suurseuraan Rangersiin, eikä mies jättänyt sitä käyttämättä. Rangersissa kaudella 1998-1999 hän paukutti peräti 17 maalia ja seuraavaksi tie jo veikin Valioliigaan ja Charlton Athleticiin, jossa Tintti pelasi kausien 2000-2006 aikana 148 ottelua ja viimeisteli niissä 27 maalia. Heinäkuussa 2006 Johansson siirtyi Ruotsiin Malmön riveihin ja ensimmäisellä kaudella hän teki peräti 11 maalia 14 ottelussa. Ruotsin pestin ja parin Skotlannissa vietetyn vuoden jälkeen uran viimeinen kausi vierähti kotimaisemissa Turussa ja TPS:ssä. Komea ura päättyi vuonna 2010.
Tintin maajoukkueura ei kulkenut eri strategioiden määrittämää urheilijan polkua, jossa pelaaja kasvaa poika- ja nuorten maajoukkueiden kautta kohti A-maajoukkuetta. Johansson pelasi ensimmäisen maaottelunsa vasta 20-vuotiaana alle 21-vuotiaiden maajoukkueessa helmikuussa 1996. Vain kolme viikkoa myöhemmin Johansson sai tililleen jo ensimmäisen A-maaottelunsa, kun hän pelasi 16. maaliskuuta 1996 Kuwaitia vastaan.
Ensimmäisen maaottelunsa jälkeen Johansson vakiinnutti nopeasti paikkansa A-maajoukkueen vakiomiehenä. Hän on pelannut neljissä MM- ja kolmissa EM-karsinnoissa. Syyskuussa 2009 Johansson teki Azerbaidžania vastaan maajoukkueuransa 21. maalin, jolla hän ohitti Ari ”Zico” Hjelmin ja nousi maajoukkueen kaikkien aikojen maalitilastossa toiseksi Jari Litmasen taakse. Sen jälkeen edelle kiilasi vielä Mikael Forssell, joten Johansson on 22 maalilla maajoukkueen kolmanneksi tehokkain pelaaja. Lokakuussa 2009 pelatun Saksa-ottelun myötä hän saavutti Hjelmin, Jari Litmasen ja Sami Hyypiän jälkeen neljäntenä suomalaisena miespelaajana sadan maaottelun rajapyykin. Maaotteluita uralla kertyi kaikkiaan 105.
Parhaimmillaan Tintti Johansson ja Jari Litmanen muodostivat lyömättömän kaksikon, jossa Litin millimetrin tarkat syötöt vapauttivat nopean Johanssonin maalintekoon. Silti Johansson on yksi ”kultaisen sukupolven” aliarvostetuimmista tai paremminkin myyttisimmistä pelaajista. Johansson on aina ollut tunnollinen joukkuepelaaja, eikä pelaajasta, joka puhuu suomea vahvasti murtaen, ole koskaan saatu kaivettua minkäänlaisia kohujuttuja.
Johanssonin elämä jatkuu Skotlannissa. Hän on peliuransa jälkeen siirtynyt valmentajaksi ensin Greenock Mortonin junioreihin ja vuoteen 2015 asti hän valmensi Motherwellin nuorten joukkuetta. Johansson kuului myös viime syksynä Markku Kanervan valmennusryhmään Huuhkajissa yhdessä entisen maajoukkueen pelikaverinsa Mika Nurmelan kanssa.
Tintti Johansson teki viimeisellä kaudellaan TPS:ssä 10 maalia.
KYSYMYS: Miksi Copa America -turnaus pelataan taas tänä kesänä?
Mitä Donald Trump on mieltä Copasta Americasta?
VASTAUS: Viime vuonna Chile juhli Copa American turnausvoittoa kotikisoissa. Finaalissa kaatui pilkkujen jälkeen Argentiina lukemin 4-1. Tänä vuonna taistellaan taas Copa American voitosta, vaikka edellisestä turnauksesta on vain vuosi aikaa. Copa täyttää tänä vuonna 100 vuotta ja haluaa järjestää kaikkien aikojen turnauksen.
Copa America on Etelä-Amerikan jalkapalloliiton Conmebolin järjestämä maanosan mestaruusturnaus. Tänä vuonna turnaus kantaa uutta nimeä Copa America Centerio, joka pelataan 3.-26. heinäkuuta 2016 Yhdysvalloissa. Turnaus järjestetään Etelä-Amerikan lajiliiton Conmebolin ja Etelä-Amerikan mestaruusturnauksen Copa American 100-vuotisjuhlaksi. Lisäksi turnaus on historiallinen, sillä ensimmäistä kertaa Copa America järjestetään Etelä-Amerikan ulkopuolella. Siihen osallistuu kymmenen perinteistä Conmebilin joukkuetta (Argentiina, Bolivia, Brasilia, Chile, Kolumbia, Paraguay, Peru, Uruguay ja Venezuela) ja kuusi Pohjois-Amerikan lajiliiton CONCACAF:n maajoukkuetta (Yhdysvallat, Meksiko, Costa Rica, Jamaika, Haiti ja Panama). Yhdysvallat valittiin turnauksen isännäksi toukokuussa 2014 ja toive olisi, että jatkossa ei enää pelattaisi erillisiä turnauksia Pohjois- ja Etelä-Amerikan kanssa, vaan jatkossa turnaus olisi entistä kovatasoisempi, joka palvelisi amerikkalaista jalkapalloa entistä paremmin.
Turnausta on järjestetty vuosien varrella lähes miten sattuu. 100-vuotisen historian aikana Copa on pelattu milloin yhden, kahden tai useamman vuoden välein. Ei siis ole mikään ihme, että turnaus on taas pystyssä ja onhan hienolla turnauksella syytä juhlaan. Copa on vuosien varrella tapellut pahoissa talousvaikeuksissa ja halukkaita maita ei ole aina löytynyt järjestämään turnausta. Nyt asiat ovat paremmin, kun mukana on Meksiko ja Yhdysvallat. Nämä kaksi maata tuovat lisää taloudellista vakautta ja pelillisestikin turnauksen taso nousee.
Copa America on tällä hetkellä yksi kovimmista maajoukkueturnauksista maailmassa. Vain MM- ja EM-kisat ovat tasoltaan Amerikan turnausta edellä. Taitoa tästä turnauksesta ei puutu. Vuosien varrella olemme nähneet uskomattomia kikkoja ja ennen kaikkea hienoja maaleja. Tuomari listaa Copa America -turnauksen hienoimmat maalit. Jos olet Tuomarin kanssa eri mieltä, ilmoita toki kommenttisi viestiketjuun.
KYSYMYS: Kane, Vardy ja Alli. Mahtuuko Rooney enää Englannin maajoukkueeseen?
VASTAUS: Kyllähän Wayne Rooney mahtuu vielä tulevaan Englannin EM-ryhmään, mutta avaukseen Väinöllä voi olla tiukkaa.
Englannin kapteeni, maajoukkueen kaikkien aikojen maalipörssin ykkönen Wayne Rooney joutuu tosissaan tekemään töitä, jotta mies mahtuu kesällä avaukseen EM-kisojen avausmatsissa Venäjää vastaan, vaikka Rooney kipparoi kolmen leijonan porukan kymmeneen voittoon kymmenessä EM-karsintaottelussa. Englannin maajoukkueen valmentaja Roy Hodgson luottaa Rooneyn, mutta ei hänen paikkansa avauksessa ole silti taputeltu.
Tottenhamin tehokaksikko, hyökkääjä Harry Kane ja kymppipaikan Dele Alli löytävät toisensa lähes joka ilta loistavasti ja myös Hodarin on tajuttava tämä. Toki jos Kane ja Alli pelaavat avauksessa, voi Rooney pelata laidalla tai jopa keskikentän pohjalla, jossa hän on pelannut toisinaan seurajoukkueessaan ManUssa.
Vaikka uutta sukupolvea on tulossa Englannin maajoukkueen avaukseen, uskon Väinön näyttelevän suurta roolia tulevissa EM-kisoissa. Ikuinen epäonnistuja Englanti näyttää tällä hetkellä hyvältä. Kaatuihan Saksakin vieraissa hienosti 3-2, vaikka Saksa johti ottelua jo 2-0. Rooneyllä tai ilman, tämä kesä voi olla Englannin.
KYSYMYS: Onko kukaan edustanut jääkiekossa kahta eri maata?
VASTAUS: Kyllä on. Kahden passin kanadalainen on ollut tuttu näky jo monen vuoden ajan jääkiekossa. Historian saatossa on nähty kovia äijiä, jotka ovat pelanneet maajoukkuepelejä peräti kolmen eri lipun väreissä, ja parin vuoden päästä saattaa löytyä mies, joka on edustanut peräti neljää eri maata.
Kansainvälinen jääkiekkoliitto sallii pelaajien kansalaistamisen. Kansalaistaminen tarkoittaa sitä, että pelaaja vaihtaa kansalaisuuttaan ja edustaa uutta maataan kansainvälisissä peleissä. Jos esimerkiksi pohjoisamerikkalainen lätkäjätkä haluaisi edustaa Unkaria, tulisi hänen pelata yhtäjaksoisesti kaksi vuotta unkarilaisessa jääkiekkojoukkueessa ja saada Unkarin passi. Jos kyseessä oleva esimerkkipelaaja on jo uransa aikana edustanut muuta maata aiemmin urallaan joko nuorten tai miesten maajoukkueessa, pitää hänen pelata kahden sijaan neljä vuotta kansalaisuuden saamisen lisäksi.
Keski-Euroopan maat ovat peluuttaneet monen vuosikymmenen aikana pohjoisamerikkalaisia maajoukkueissaan, koska heidän sukujuuret ovat olleet esimerkiksi Itävallasta tai Italiasta, vaikka pelaajat ovat syntyneet Pohjois-Amerikassa. Moni pelaaja on edustanut Kanadaa nuorten MM-kisoissa ja NHL-uran jälkeen on siirrytty pelaamaan Keski-Eurooppaan. Usealle maalle pohjoisamerikkalaisen ottaminen on ollut elinehto pysyäkseen jääkiekon ylimmällä A-divisioonatasolla.
Vielä 80- ja 90-luvulla Ranska, Itävalta, Sveitsi ja Italia käyttivät joukkueissaan paljon pohjoisamerikkalaisapuja. Joukkueiden kärkiketjut olivat niin sanottuja ostomiehiä ja oman kylän pojat saivat jämäminuutteja joukkueissaan.
Sveitsistä on vuosien varrella tullut jääkiekon suurmaa, jonka pelaajatuotanto tuottaa nykyään omasta takaa kovia pelimiehiä maajoukkuetasolle. Sveitsin pääsarjassa saa pelata ainoastaan viisi ulkomaanapua, kun taas muissa alppimaissa vahvistuksia on saanut olla melkein rajoittamaton määrä. Tämä on tehnyt pelaajatuotantoon pahoja rakoja. Sveitsin pojat ovat saaneet nuoresta lähtien pelata vastuullisessa roolissa, kun taas esimerkiksi Italiassa nuoret eivät saa minkäänlaista näytön paikkaa omassa pääsarjassa, vaan joutuvat lähtemään hakemaan peliaikaa muista maista. Tämä luonnollisesti saa monen nuoren pelaajan lopettamaan oman rakkaan lajinsa pelaamisen. Itävalta ottaa nykyään vaikutteita naapurimaa Sveitsistä ja peluuttaa enemmän niin sanottuja oman maan poikia.
Nykyään pohjoisamerikkalaisia nähdään idän suunnassa. Itä-Euroopan urheilussa on nykyään rahaa ja se näkyy myös maajoukkuetasolla. Valko-Venäjän MM-kisoissa nähtiin uuden säännön ensimmäiset käyttöönottajat. Kevin Dallman on esimerkkitapaus kansalaistetusta pelaajasta. Kanadalainen siirtyi KHL:n Barys Astanaan ja pelasi neljä vuotta seurassa saaden maan kansalaisuuden ja luvan edustaa uutta maata kansainvälisissä turnauksissa. Samoissa kisoissa Geoff Platt ja Kevin LaLande edustivat Valko-Venäjää. B-divisioonatasolla monet maat ovat tehneet saman. Unkari nousi tuleviin MM-kisoihin Leijonien riesaksi monen nikkarin ansiosta. Alemmilla maajoukkuetasoilla Kroatia ja Pohjois-Korea hakevat apua myös Pohjois-Amerikan suunnalta.
Vaikka käytännössä kaikki kahden passin miehet ovat olleet kanadalaisia ja edustaneet eurooppalaisia maita. On myös Kanada saanut apua eurooppalaisista pelaajista. Kuuluisin ja erikoisin tapaus on Petr Nedved, joka loikkasi Kanadaan 80-luvun lopussa Tsekkoslovakiasta. Nedved sai Kanadan kansalaisuuden 1993, ja hän pelasi Kanadan jääkiekkomaajoukkueessa 1993-1994, kun hänellä ei ollut sopimusta NHL:ään. Nedved oli kaatamassa Suomea Lillehammerin talviolympialaisissa välierissä.
Myöhemmin Nedved olisi halunnut pelata synnyinmaan väreissä, mutta IIHF:n sääntöjen mukaan kanadalaisena hän ei saanut osallistua IIHF:n turnauksiin. 1996 maailmancup pelattiin NHL:n sääntöjen mukaan, jolloin taituri pelasi Tsekin joukkueessa. Uusien sääntöjen mukaan Nedved pelasi uran loppupuolella kotimaan pääsarjassa tarpeeksi kausia ja IIHF katsoi Nedvedin olevan jälleen tsekkiläinen ja pistenikkari edusti Tsekkiä MM-kisoissa ja hän on myös ainut mies, joka on edustanut Olympiatasolla kahta maata (Kanada 1994 ja Tsekki 2014).
Suomalaisittain mielenkiintoinen tapaus on Matti Hagman. Izvestija-turnauksessa Hagman pelasi Kanadan paidassa. Kuulit oikein, Hagman oli juuri myyty Bostonista NHL:n puolelta Quebecin WHA-joukkueeseen. Quebec edusti Moskovassa Kanadan maajoukkuetta. Hagman teki turnauksessa muun muassa kaksi maalia Suomen verkkoon.
Kun Tsekkoslovakia hajosi, luonnollisesti pelaajat valitsivat Slovakian tai Tsekin paidan maajoukkuetasolla, mutta Neuvostoliiton hajoaminen sai pelaajat edustamaan peräti kolme eri lipun väriä. Ensin Neuvostoliitto, seuraavaksi talviolympialaisissa (1992) Itsenäisten valtioiden yhteisö eli IVY ja ura jatkui tämän jälkeen Venäjän väreissä. Kuuluisimpia pelaajia olivat Aleksei Shamnov, Aleksei Kovaljov ja Dmitri Juskevic.
IVY:n joukkueessa pelasi myös Darius Kasparaitis, joka ehti edustaa Neuvostoliittoa nuorten kisoissa ja Venäjää aikuistasolla. Nyt kovaotteinen pakki haluaa pelata synnyinmaansa Liettuan väreissä, vaikka on lopettanut jääkiekkoilun ammattilaistasolla seitsemän vuotta sitte.
Miamissa asuva Kasparaitis pitää kuntoaan yllä neppailemalla paikallisilla höntsävuoroilla ja matkustaa Liettuaan muutaman kerran vuodessa osallistuakseen maan jääkiekkosarjaan. Vuosi miehen pitäisi pelata vielä maansa pääsarjassa, jotta voisi edustaa Liettuaa 2017 tai 2018 MM-tasolla. Tehtävä ei ole mahdoton, sillä Liettuan jääkiekko taso on suoraan sanottuna surkea.
KYSYMYS: Leijonat jäädytti Saku Koivun, Jere Lehtisen ja Ville Peltosen eli Tupun, Hupun ja Lupun numerot hallin kattoon. Eikös maajoukkueessa ollut joskus myös Teletappi-ketju?
VASTAUS: Nuorten jääkiekon MM-kisat mahtavan alun, kun Leijonien kaikkien aikojen hyökkäys-ketjun paidat nostettiin Hartwall-areenan kattoon Helsingissä. Saku Koivu, Ville Peltonen ja Jere Lehtinen, jotka tunnetaan paremmin Tupu, Hupu ja Lupu -ketjuna saivat ansaitun ja hienon paidannostotilaisuuden ennen Suomi-Valko-Venäjä-ottelua.
Ketju toi Suomelle arvokisoista monta mitalia, joista suurin lienee “95 Nevö föget”. Tupu, Hupu ja Lupu oli uskomaton kentällä. Ketjun ei tarvinnut käytännössä koskaan puolustaa omalla alueella, väkkärä ketju dominoi kiekkoa aina ja vaihto päättyi yleensä aina laukaukseen, ja parhaimmassa tapauksessa kiekkoa saatiin kaivaa vastustajan maalin perukoilta asti.
Hexi Riihiranta keksi hurrikaaniketjulle oivan nimen, mutta kuka on kuka? Saku Koivun sanojen mukaan järjestys menee seuraavasti. Ville on Tupu, Saku on Hupu ja Jere on Lupu eli ketju vasemmalta oikealle. Suurin ja kaunein hyökkäystrio mitä maajoukkueessa on ollut, joka antoi Leijonille aina mahdollisuuden voittaa, oli vastassa Kanadan tai Venäjän miljoonaniput.
Disneyn ihmeketjun innoittamana Suomessa on nähty hyviä ketjuja, mille on yritetty keksiä hauskoja nimiä. Yksi viihdyttävä ketju nähtiin Leijona-paidassa 2000-luvun vaihteessa. Se oli nimeltään Teletappi-ketju johon kuuluivat Niko Kapanen, Timo Pärssinen ja Jukka Hentunen. Nimitys syntyi kolmikon päästyä ensi kerran pelaamaan maajoukkueessa. Teletapit eivät olleet enää pelkästään lasten suosikkeja, vaan koko kansan suosikkeja Leijona-paidassa.
Ennen maajoukkuepelejään Hentunen, Kapanen ja Pärssinen olivat pelanneet keskenään samassa ketjussa jo HPK:ssa. Hentunen ja Pärssinen pelasivat ennen kerhoon tuloaan 1.divisioonassa Kokkolan Hermeksen riveissä. Kerho nappasi kaksikon ja asetti keskelle oman kasvatin Kapasen. Peli toimi heti ja jälki oli hurjaa, mikä sai Leijonien johtoportaan ottamaan koko hyökkäysketjun riveihinsä. Se kannatti, hyökkääjät pelasivat samassa ketjussa jääkiekon MM-kisoissa 2001, 2002, 2004, 2005 ja 2007. Kolmikko oli Leijonien ylivoimaisesti paras kentällinen 14 tehopisteellä vuoden 2005 Itävallan MM-kisoissa.
Teletapeilta saatu lempinimi tuli lähinnä pelaajien nuoresta iästä ja värikkäästä pelityylistä, mitä uskomattoman nopea ketju tarjosi pelikentillä.
Suomessa on myös ollut historian saatossa toinen Teletappi-ketju. Samalla lempinimellä pelasi vuonna 2000-2001 myös Suomen naisten salibandymaajoukkueen hyökkäysketju Jenni Morottaja - Anne-Mari Lyhykäinen - Sini Vartiainen.
KYSYMYS: Erik Murphy on mahtava pelaaja Susijengille. Erikillä on kuulemma kaksi pikkuveljeä. Onko pelimiehiä ja nähdäänkö tulevaisuudessa kaikki kolme yhtä aikaa maajoukkue pelipaita päällä?
VASTAUS: Erik Murphy on kyllä ollut ottanut huiman harppauksen viime kesän MM-kisoista. Kiloja on ropissut kesän aikana ja sen huomaa miehen otteista. Entistä kimmoisampi Murphy nauttii tällä hetkellä koripallosta ja on yksi tärkeimpiä henkilöitä Susijengin menestyksessä tulevaisuutta silmällä pitäen. NBA:n kehitysliigassa vietetty viime vuosi teki hyvää Murphyn uralle. Nuori suomalainen sai kaivattua peliaikaa ja ennen kaikkea vastuuta kovissa pelitilanteissa, mitkä nyt tuottavat tulosta. Murphyn ura jatkuu Henrik Dettmannin luotsaamassa Besiktasissa ja kovassa Turkin liigassa, jossa kovia pelejä tulee joka kierros. Kovat seura- ja maajoukkuepelit kesäisin takaavat tällä kehityksellä vielä uuden näyttöpaikan maailman kovimmassa koripallosarjassa NBA:ssa, josta Erik Murphy unelmoi edelleen.
Ei tämä huvi lopu pelkästään yhteen Murphyn. Koripalloperheestä löytyy Erikin lisäksi kaksi kovaa tulevaisuuden lupausta Alex, 22 ja Tomas, 17 jotka tulevaisuudessa eivät pelkästään edusta Suomea, vaan vahvistavat Susijengiä.
Veljeksistä keskimmäinen Alex edusti Suomea universiadeissa ja säväytti osaamisellaan. Alex olisi halunnut taistella myös EM-joukkueessa, mutta kouluvelvollisuudet pitivät hänet USA:ssa. Seniorivuotta yliopistossa viettävältä Alexilla on joukkueessaan uusi valmentaja, joka halusi kaikki miehet paikalle ennen kauden alkua. Tuomari kävi katsastamassa maajoukkueen haastajajoukkueen otteita, missä Alex pelasi Ruotsia vastaan. Hän on valmis pelimies jo nyt Susijengin rinkiin. Alex sanoi kokemuksen olleen todella positiivinen maajoukkueessa ja sanoo tulevansa ensi vuonna uudestaan ja haluaa tavoitella paikkaa A-maajoukkueen ringistä. Ja sen mies tulee ottamaan ensi vuonna. Pelipaikaltaan Alex on nelospaikan pelaaja, joka liikkuu pelipaikkaansa nähden hyvin. Tämä auttaa häntä Suomen maajoukkueessa esimerkiksi palloskriinien puolustamisessa. Hyökkäyspäässä Alex pystyy ajollaan ohittamaan monet nelospaikan pelaajat ja omaa myös hyvän kolmen pisteen heiton.
Nuorin veljeksistä on Tomas. Vasta 17-vuotiasta pallotaituria pidetään veljeksistä lahjakkaimpana, eikä suotta. Myös Tomasilla on kovat odotukset tulevaisuudesta. Nuorin Murphy haluaa olla kovin pelimiesveljeksistä. 204-senttinen lupaus imee oppia vanhemmilta veljiltään ja jälki alkaa ollakin jo kohdallaan. Vielä yläasteikäinen Tomas on ehtinyt jo herättää huomiota USA:ssa lupaavilla otteillaan. Tulevaisuudessa Tomasia odottaa hyvä college-tarjous, josta on hyvä lähteä rakentamaan tulevaisuutta koripallon ympärillä.
Nähdäänkö muutaman vuoden päästä kolme Murphyn veljestä maajoukkueessa? Erik Murphy valotti veljesten tavoitteita maajoukkueessa ja pojilla olisi ainakin unelma pelata Susijengin väreissä tulevaisuudessa. Unelma muuttuu muutaman vuoden päästä todeksi ja kaikki kolme ovat todella tärkeässä roolissa Suomen menestyessä jatkossa arvoturnauksissa.
KYSYMYS: Mitä hittoa? Onko Frank Banham unkarilainen?
VASTAUS: Kylläpä kyllä. Täydellisen NHL-nimen omaava ja Suomessa tietynlaisen kulttipelaajan maineen saanut Frank Banham on tätä nykyä unkarilais-kanadalainen jääkiekkoilija. Jokereiden ja Bluesin ex-kanukkitähti edusti Unkaria tämän vuoden jääkiekon B-divisioonan MM-kisoissa ja oli nostamassa unkarilaiset jääkiekon korkeimmalle tasolle A-divisioonaan. Nelikymppinen Banham oli tärkeä palanen Unkarin ryhmässä. Viidessä ottelussa syntyi yhtä monta pistettä. Varsinkin ensimmäisessä ottelussa Japania vastaan Banham oli liekeissä. Franky-Boy teki ylivoimalla voittomaalin ja keräsi lisäksi syöttöpisteen.
Unkarin jääkiekkomaajoukkue on monen muun pienemmän kiekkomaan tavoin vahvistanut rivejään kanadalaisilla vierastyöläisillä. Banhamin lisäksi Unkarin maajoukkueessa ykkösdivisioonan MM-turnauksessa Puolassa pelasi kaksi muuta kanadalaista.
Banham kiekkoili 2000-03 Bluesissa ja Jokereissa, voittaen Jokereissa 2002 Suomen mestaruuden. Kaudella 2004-2005 hän tehoili vielä Saipan paidassa. Snaipperi on pelannut myös 32 NHL-ottelua Anaheimissa ja Phoenissa.
Kolme viimeistä vuotta Frank Banham on asustanut Unkarissa. Banham teki kesällä 2012 sopimuksen unkarilaisen, Itävallan pääsarjassa pelaavan Alba Volan Szekesfehervarin kanssa. Hyvät otteet saivat passihommiin vauhtia ja ensi vuonna takatukka nähdään Leijonien riesana MM-jäällä.
