KYSYMYS: Laitapa Dumari järjestykseen jääkiekon hienoimmat nollakulmasta tehdyt maalit?

VASTAUS: Loistavalla kysymyksellä Tuomaria pommitetaan jälleen kerran. Todelliset mestarit ja taitoniekat tulevat lätkän puolelta esiin, kun maalia yritetään tehdä maalin takaa nollakulmasta. Maalin takana toimistossa pelaaja saa parhaimmillaan pelin lähes pysähtymään ja aikaa tuntuu taitoniekoilla olevan enemmän kuin pelin keskiössä. Yksinkertaisesti maalin takana on hyvä olla, kuten huomaatte Tuomarin TOP5-listasta.

5. Ilari Filppula, TPS

Ilari Filppula päättää kokeilla perus Gretzky-kikkaa viimeisillä sekunneilla. Peli on jo ratkennut TPS:n hyväksi ja viidellä kolmea vastaan ylivoima tuo tilaa kentälle. Filppula heittää hienosti kiekon vastustajan puolustajan luistimen kautta verkonperukoille. Onhan tässä roppakaupalla onnea, mutta vain pelimiehet yrittävät tälläistä.

4. Pierre Turgeon, Kanada

Pierre Turgeon kuului oman aikansa taitavimpiin pelaajiin NHL:ssä. Pitkän ja näyttävän uran aikana Turgeon ehti heittää nollakulmasta lähes toistakymmentä maalia. Veskareiden kauhun parhaat maalin takaa maalit, olkaa hyvät! Kuten videosta huomaatte, Turgeon osaa hommansa, eikä maalit ole sattumaa.

3. Doug Gilmour, Toronto Maple leafs

Doug “Doggy” Gilmour oli todellinen toimiston mestari, joka osasi käyttää maalintakana parkkeerausta parhaiten. Gilmour oli loistava pelinrakentaja ja lättysyöttöjen mestari. Tällä kertaa mestarin lavasta ei lähtenyt syöttö, vaan huikea pyörähdys ja yksi NHL-historian hienoimmista jatkoaikamaaleista. Pyörähdyksen arvoa nostaa vielä se, että Gilmour pelasi koko uransa suoralapaisella mailalla.

2. Oskar Milton, Almtuna J20

17-vuotias Oskar Milton heittää huiman osuman maalin takaa 20-vuotiaiden matsissa Nackaa vastaan. Milton pysäyttää pelin maalin takana ja ottaa kiekon lavan päälle. Pikku heitto veskarin selän kautta ja kaikkien ihmetykseksi kiekkoa saadaan kaivaa verkon perukoilta. Linus Omark yritti vastaavaa kikkaa tämän vuoden KHL:n pudotuspeleissä Minskiä vastaan, mutta huonommalla tuloksella.

1. Mikael Granlund, Leijonat

Mikael “Kulta-Mikke” Granlund, mies joka toi ilmaveivin koko kansan tietoisuuteen, ja mihin paikkaan veivinsä iskikin. MM-välieräottelu Venäjää vastaan ja 1–0-maali, joka sai Leijonat lentoon, aina kultamitalliin saakka. Ei Miken ilmaveivi ollut ensimmäinen maalilmassa, mutta sen arvo on uskomaton. Maalista tehtiin jopa postimerkki, ja Mertarannan legendaariset sanat; “taivas varjele, mitä sieltä tulee, sieltä tulee maali” muistaa jokainen Leijona-diggari lopun elämää.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar

KYSYMYS: Poikaystäväni on viemässä minua jalkapallomatsiin, eikä minua kiinnosta koko peli yhtään. En halua kieltäytyä, sillä poikaystäväni puhuu matsista koko ajan. Miten saan ajan kulumaan katsomossa?

VASTAUS: Jos haluat oikeasti miellyttää poikaystävääsi, opettelet pelin salat ja säännöt. Maailman ylivoimaisesti suosituimmasta ja seuratuimmasta lajista löytyy kyllä tietoa, jos vaan jaksaa etsiä. Sinun ei tarvitse tulla hetkessä asiantuntijaksi, mutta poikaystävää hivelee varmasti, jos olet valmistautunut muutamalla aiheeseen liittyvällä täsmäkysymyksellä tai knoppitiedolla, jotka olet poiminut esimerkiksi Tuomarin blogista tai muualta urheilumediasta. Jätkäkaverin mieliksi etsityt tiedonrippeet saattavat saada sinutkin kiinnostumaan lajista.

Mutta jos peli ei aukene ja eikä pallon neppailu kertakaikkiaan kiinnosta, suuntaa katseesi fanikatsomoiden suuntaan. Livenä paikanpäällä jalkapallon katsominen on parasta. Hyvään futismatsiin rytmin luovat fanit, jotka laulavat oman jengin aatteita ilmoille. Jos kentältä ja katsomosta ei löydy mitään mielenkiintoista, aina voi mennä anniskelualueelle hodarijonon kautta. Ja ota se älypuhelimesi messiin.

Jos peli on yksinkertaisesti kauheaa kuraa, tee niin kuin Blair Valentine Englanti–Peru-ottelussa. Kyllä järkevä ihminen itselleen aina tekemistä keksii. Hyvin taiteltu paperilentokone pystyy osumaan vastustajan pelaajaan ja kas, Perun pakki Hansell Riojas on eliminoitu. Tee tämä niin muutkin tykkäävät, kun kävit katsomassa jalkapalloa.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar

KYSYMYS: Kuuluisiko tämä jätkä rimpsun Jari Litmanen-Teemu Selänne-Jarkko Nieminen perään, ja ihmiset ei vaan tajuu?

VASTAUS: Källman oli hyvin lähellä olla maailman paras käsipalloilija. Hänet olisi haluttu Saksan maajoukkueeseen, mutta suomalaismiehellä on sellaisessa asiassa ymmärrettävästi hieman esteitä. Siihen aikaan pistimme pataan jopa käsipallon mahtimaalle Ruotsille. Kaksinkertainen Euroopan Cup ja kaksinkertainen Saksan Bundesliiga -mestari Källman pelasi yli seitsemän maalin keskiarvolla ja hänet valittiin parhaaksi ulkomaalaiseksi pelaajaksi Bundes-liigassa neljä kertaa.

Välillä Suomessa unohtuu, että käsipallolla on maailmanlaajuisesti 19 miljoonaa pelaajaa 167 maassa. Se on huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi jääkiekossa ja menestyminen vaikeampaa kuin Škoda-cupissa.

Tätä nykyä Källmanille on ikää jo 51 vuotta ja viisikymppisiä juhlistettiin muun muassa oheisella rempseällä videolla.

Tuomari linjaa: dokumenttielokuvaa kehiin!

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar

KYSYMYS: Kuka on lätkän kaikkien aikojen paras taklaaja?

VASTAUS: Tätä kysymystä ei tarvinnut kauan miettiä ja veikkaan, että ne ketkä ovat seuranneet NHL-kiekkoa 80-ja 90-luvulta, ovat samaa mieltä. Maailman kaikkien aikojen kovin ja paras taklaaja on Scott Stevens. Yhden miehen romutusryhmä luistimilla, jonka tarkoitus oli aina satuttaa vastapuolen pelaajaa ja huolella. Stevens veti taklaukset aina loppuun asti, oli sitten taklattava kaveri menossa vaikka pää edellä laitaan. Stevens kirjaimellisesti vihasi vastustajia. Lempinimellä “Captain Crunch” tunnettu Stevens osasi taklausten ansiosta muuttaa pelin kulkua: hän tiesi ketä piti satuttaa, jotta oma joukkue hyötyisi parhaiten hänen taklauksistaan. Eikä Stevens koskaan perääntynyt vastustajan tullessa haastaamaan.

Stevensin ura NHL-puolustajana kesti 22 kautta, vuosina 1982–2004. Mestariniittaaja pelasi 13 kautta New Jersey Devilsin ja 8 kautta Washington Capitalsin riveissä. Devilsin kapteenina Stevens voitti Stanley Cupin kolmesti, vuosina 1995, 2000 ja 2003. Hänet nimettiin Hockey Hall of Fameen 12. marraskuuta. New Jersey Devils on jäädyttänyt maailman parhaan taklaajan pelinumeron hallin kattoon.

Vaikka Stevens muistetaan parhaiten kovista taklauksistaan, oli hän todella tehokas puolustaja. Peräti 12 kautena luunmurskaaja teki yli 40 pistettä ja päätyi joka vuosi plus/miinus-tilastossa plussan puolelle. Parhaana kautenaan 1993–1994 Stevens keräsi huimat 81 pistettä ja plus/miinuskin näytti +53.

Devilsien paholainen rakasti taklaamista ja myös tykkäsi ottaa vastaan pommeja. Lista on pitkä niistä, jotka ovat joutuneet poistumaan kentältä verivanan saattelemana, pommikoneen osuessa kohdalle. Kuuluisimmat allejäännit ovat osuneet tärkeisiin kohtiin play off-matseissa, kuten Eric Lindros, Slava Kozlov, Ron Francis ja Paul Kariya ovat saaneet vuoroillaan todistaa. Yksinkertaisesti Stevens vain taklasi muita paremmin ja kovemmin kuin kukaan muu. Nykykiekkoilijoista ei kukaan pääse lähellekään. Stevens teki taklaamisesta taidetta.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar

KYSYMYS: Milloinkas saadaan seuraava suomalainen NBA-parketeille, kun tuosta Erik Murphysta ei ole mihinkään?

VASTAUS: Huhu, Erik Murphy tulee vielä. Murphy on pelannut tämän kauden NBA:n kehitysliigassa Austin Spursissa, ja kausi on ollut nousujohteinen. Vaikka Susijengi-pelurin kausi päättyi tappioon D-liigan konferenssifinaalissa ja pieneen loukkaantumiseen, antoi iso mies hyviä näyttöjä tulevaisuutta varten.

D-liigaa eli NBA:n kehitysliigaa seuraavan skouttausasiantuntija Ryan Blaken mielestä Murphyn viimeaikaiset pelisuoritukset ovat parantaneet mahdollisuuksia saada tulevaisuudessa NBA-sopimus. Erityisesti suomalaisen monipuolisuus on pistetty merkille ja tätä kautta Murphy on saanut uusia ulottuvuuksia peliinsä. Etenkin syöttötyöskentely on ottanut huimia askeleita eteenpäin. Blaken mielestä, mikäli Murphy jatkamaan samoin ottein, tulee Iso-Erkki saamaan toisen mahdollisuuden NBA:ssa.

Ryan Blaken mietteitä Erik Murphysta:

Suomella on itseasiassa asiat paremmin kuin koskaan. Petteri Koponen on jo todistanut olevansa NBA-tason pelimies. Vaikka Koponen kirjoitti jatkosopimuksen Khimkin kanssa, on uudessa sopimuksessa pykälä, joka sallii lähdön NBA:han. Susijengin ykköstähden NBA-oikeudet omistaa Dallas Mavericks, jolla on tällä hetkellä Koposen pelipaikalle tunkua. Tosin kauden jälkeen Dallas todennäköisesti kauppaa floppioston Rajon Rondon pois, sillä hän ei käy Mavericksin pelityyliin. Koponen itsekin sanoo, että kyselyitä on tullut jo rapakon takaa, mutta asiassa on pari muttaa matkassa. Eurocupin allstars-miehistöön valitun Koposen yksi unelmista on nimenomaan NBA, mutta tavoitteena ei ole mennä istumaan penkille tai pelaamaan pieneen rooliin, koska Petterillä on hyvä tilanne Euroopassa. Ja kaiken lisäksi, palkka puolittuisi NBA:ssa. Vaikka itse Koponen vähättelee NBA-siirtoa, tietää hän itsekin olevansa valmis maailman kovimpaan koripallosarjaan ja kuuluvansa maailman eliittiin omalla pelipaikalla. Pelaajaoikeudet voivat siirtyä piakkoin sellaiselle seuralle, joka todella haluaa suomalaisen. Tämä tulee tapahtumaan vuoden tai parin sisällä.

Sitten on tapaus Drew Gooden, joka puhutti suomalaista koripalloväkeä viime kesänä, ennen MM-kisoja. Suomalaisen äidin ja yhdysvaltalaisen isän poika Gooden on hakenut Suomen kansalaisuutta, ja hakuprosessi on edelleen kesken. Hakuprosessin toivottiin tuovan tulosta Susijengille jo viime kesänä, mutta tulevaisuudessa, kun Gooden saa Suomen passin, on meillä ainakin yksi mies NBA:ssa. Vaikka Goodenilla on jo ikää ja parhaat pelivuodet takana, on isolla laitahyökkääjällä vielä annettavaa NBA:ssa tulevina vuosina.
Löytyy NBA:n kehitysliigasta vielä toinenkin suomalainen, nimittäin Joonas Cavén, joka osallistuu ensi kesän NBA:n varaustilaisuuteen. Cavénin ura on ollut nousujohteinen ja hänet varattiinkin yhdessä Erik Murphyn kanssa ensimmäisinä suomalaispelaajina NBA:n kehitysliigaan vuoden 2014 varaustilaisuudessa, Caven ensimmäisen kierroksen kymmenentenä pelaajana. Caven on automaattisesti ehdolla NBA:n kesän 2015 varaustilaisuudessa. Onnistuneen varauksen myötä, jonkinlaista tulos-sopparia olisi tarjolla.

Eli parin vuoden sisällä saatetaan NBA:ssa nähdä suomalaisia peräti neljä kappaletta ja kolmehan näistä on jo varmoja.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar

KYSYMYS: Kuka oli viimeinen hurja, joka pelasi jääkiekkoa ilman kypärää?

VASTAUS: Viimeisenä sarjana jääkiekossa kypäräpakon otti käyttöön NHL. Vuonna 1980 julkistettu sääntö pakotti kaikkien uusien pelaajien pelaamaan kypärä päässä. Ennen vuotta 1980 NHL:ssä esiintyneet pelaajat saivat pelata ilman kypärää uransa loppuun asti. Kaudelle 2013-2014 NHL otti samalla tavalla käyttöön visiirisäännön, jossa nykyiset ja tätä kokeneemmat pelaajat saavat päättää, käyttävätkö visiiriä vai eivät.

Viimeinen mohikaani, joka taisteli maailman kovimmassa kiekkoliigassa ilman kypärää uransa loppuun asti, on nykyinen Edmonton Oilersin general manager Graig MacTavish. Kanadalainen puolustava keskushyökkääjä pelasi NHL:ssä 1979–1997 viidessä eri joukkueessa (Boston, Edmonton, NY Rangers, Philadelphia ja St. Louis) komeat yli 1000 ottelua ja voitti neljästi Stanley Cupin. MacTavish oli tärkeä palanen Edmontonin legendaarisessa dynastiassa.
Tuntuu hullulta, miten mies on voinut pelata aina vuoteen 1997 ilman vakavia päävammoja. 1990-luvulla jääkiekosta alkoi tulla yhä enemmän luistelupainotteinen laji. Neljän ketjun käyttö takasi tempon säilyvän koko pelin ajan. Eikä tuohon aikaan vielä tiedetty turvakaukaloista mitään.

Vanhempi sukupolvi muistaa Graig MacTavishin hienona herrasmiesmäisenä puolustavana hyökkääjänä, kun taas nuoremmat viimeisenä reikäpäänä, joka viiletti ilman kypärää NHL-jäillä.

1980-luvun alussa kypäräpakko, 2010-luvun alussa visiiripakko, 2040-luvun alussa kokokasvosuojapakko?

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar

KYSYMYS: Mihin lätkästä ovat kadonneet kaikki takatukat?

VASTAUS: Tämä on huolestuttava ilmiö ja viime vuosina takatukkien määrä on entisestään pienentynyt kiekkopiireissä. Kunnon lätkämatsiin kuuluu ainakin yksi vanhan koulukunnan hockey hair -kaveri. Tästä osoituksena rakkaan lapsen monta nimeä, kuten takajörgen, takaflyygeli, lätkätukka ja perus-tsekkitukka eli ihan vaan Jagrit.

Takatukka on 1980-luvulta kotoisin oleva kansansairaus, josta on mahdollista parantua vain hiukset amputoimalla. Kiitos tästä kuuluu omalta osaltaan mm. Ihmemies MacGyverille ja muille ajan tyyli-ikoneille. Kovimmat jätkät kruunasivat mullettinsa vielä ns. "hiirenhännällä", mutta ei siitä sen enempää. Suomessa isoin villitys sai päätöksensä 1990-luvun alkuvaiheessa, Risto Kurkisen pehko pyörii parhaiten mielessä edelleen. Tsekit ovat kuuluisimpia takatukan kasvattajia. Kovin tukkavillitys on kuitenkin hävinnyt myös slaavilaisesta kiekosta ja samalla ovat hävinneet tsekkien tehot. Enää ei pukukopeissa soi Metallicat, vaan nykyään pauhaa Cheekit, mutta älkää hätäilkö. Muodit tulevat ja menevät. Kyllä kohta joku hipsteri löytää vanhan Kiekkolehden ja sen keskiaukeamalta Jaromir Jagrin ihanan kuohkean letin.

Minnesota State High Schoolin vuotuisessa jääkiekkoturnauksessa on tapana laittaa pelaajien tukat järjestykseen ja antaa kunniaa lätkäperinteelle. Tyylikkäät on pojilla kampaukset ja tuomariston antamat arvostelut ovat komeaa kuultavaa.

Tämän hetkisistä suomalaispelaajista komeimman takaletin omaa Ipan Roope Hintz. Ja Juha-Matti Aaltoselle terveisiä: äkkiä se takatukka (ja tehot) takaisin.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar

KYSYMYS: Miten koripalloilijan mitta mitataan?

VASTAUS: Hyvä kysymys. Yleensä pituus mitataan jalkapohjista päälakeen ja otteluiden alussa näemme kokoonpanojen yhteydessä pelaajien pituuden, mutta kentällä merkitsevä pituus on aivan toinen. Tärkeämpää on ulottuvuus, koska pelivälinettä hallitaan käsillä ja kori on korkealla. Ulottuvuus kertoo, miten korkealle keskisormenpää ylettyy, kun käsivarsi nostetaan ylös.

Susijengin MM-ryhmässä mediamateriaalin mukaan joukkueen keskushyökkääjä Gerald Lee on 208 senttiä pitkä, laitahyökkääjä Kimmo Muurinen 202-senttinen. Paperilla Junnu Lee on Muurista kuusi senttiä pidempi, mutta ulottuvuudella mitattuna Muurinen on 7 cm pidempi kuin Lee. Maajoukkueuran lopettaneen Muurisen käsi kohoaa jopa 275 senttiin. Kun verrataan koripalloilussa merkitsevää mittaa, Muurinen onkin pidempi kuin Lee.

Kimmo vieläpä osaa käyttää käsiään, esimerkiksi peittämään syöttötilaa.

Muurisen esimerkki kertoo siitä, että pelkkä pituus ei ratkaise kaikkea koripalloilijasta. Kehon mittasuhteet ja liikkuminen ovat tärkeitä, ja lajin pelaajien joukossa on runsaasti Muurisen tapaisia luonnonoikkuja.

Yhdysvaltain heittävä takamies James Harden on 193-senttinen, kun taas Suomen johtohahmo Petteri Koponen on sentin Hardenia pidempi, mutta Hardenilla on pitkät kädet ja 210-senttinen syliväli. Hardenin ulottuvuus on takamiehelle uskomaton 262 senttiä. Koposen ulottuvuudeksi mitattiin 246 senttiä. Käsi kohotettuna Harden onkin siis 16 senttiä pidempi kuin Koponen, vaikka on sentin lyhyempi päälaelta mitattuna.

Boston Celticin Takamies Rajon Rondo on tähtipelaajista suurin luonnonoikku. Rondo pistää Leonardo da Vincin ihmiskehopiirrustuksen uuteen uskoon. Jo pelkkä syliväli kertoo huimia lukemia, mutta katsokaa Rondon kämmentä.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar

KYSYMYS: Väitän, että tämä laukaus on hienompi kuin yksikään jääkiekon rangaistuslaukaus, mitä sanoo Tuomari?

VASTAUS: Pistit pahan. Huh huh, aivan käsittämättömän hienon rangaistuslaukauksen kaveri vääntää ja vielä vie tuplasti jalkojen välistä, tuomari diggaa.

Lähdetään nyt siitä, että kahta eri lajia on turha verrata keskenään… Ääh, verrataan sittenkin. Tuomarilla tulee heti mieleen Fopan kikka, jonka Jussi Jokinen viilasi vielä paremmaksi, Kulta-Miken huimat rankkarit ja Datsyukin kissa-hiiri-leikit veskareitten kanssa. Vaikka laitan Youtuben ja netin kaikkinensa peliin, en löydy lätkän puolelta noin huimaa osumaa.

Videolla rullakiekkoilija Tyler Svoboda lähtee verkkaisesti liikenteeseen ja laittaa ensimmäisen harhautuksen aikana sekä kiekon että mailan jalkojen välistä. Sitten yhdellä kädellä mailasta pitävä Svoboda päättää heittää kiekon vielä kerran jalkojen välistä. Tässä vaiheessa veskari on jo ottanut levytysasennon, pieni vienti sivuun ja mestarimaali on syntynyt.

Laitetaan loppuun vielä lätkän puolelta huimia rangaistuslaukauksia, joita saat hyvä lukija itse vertailla. Ehdota omaa suosikkia, vai oletko Tuomarin kanssa samaa mieltä?

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar

KYSYMYS: Jos Keken poika Nico Rosberg voittaisi F1:n maailmanmestaruuden, tulisiko heistä ensimmäinen isä-poika-pari, joka on voittanut MM-pytyn?

VASTAUS: Ei olisi. Iso-Britannian Graham ja Damon Hill ovat ainoa isä-poika-pari, jonka molemmat osapuolet ovat voittaneet maailmanmestaruuden. Graham hoiti Formula 1-sarjan maailmanmestaruuden vuosina 1962 ja 1968. Poika Damon Hill voitti MM-kultaa vuonna 1996.

Toisen sukupolven F1-kuljettajia on nähty suuri määrä historian aikana. Hillien lisäksi muita menestyneitä isä-poika-pareja ovat kanadalaiset Gilles ja Jacques Villeneuve sekä mainitsemasi suomalais-saksalaiset Rosbergit. Monikertaiset maailmanmestarit ja F1 legendat Jack Brabhamin, Nelson Piquet`n ja Emerson Fittipaldin poikien Formula ykkösten ajot jäivät lyhyiksi ja urat kuninkuusluokassa vaatimattomaksi.

Yhtäaikaa radalla ei ole nähty isä-poika-paria F1 historiassa, mutta jenkkilässä IndyCar-sarjassa entiset F1 kuskit Mario ja Michael Andretti ottivat mittaa toisistaan vuosikausia. Michael ehti myös kilpailla oman poikansa Marcon kanssa Indy 500:ssa.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar