KYSYMYS: Fanien laulu luo futisotteluissa loistavan tunnelman, mutta millä jengillä on paras kannatuslaulu?

VASTAUS: Toden totta, hyvään jalkapallo otteluun kuuluu fanien yhteislaulut, jotka tekevät urheilutapahtumasta entistä suuremman kokonaisuuden. Seuran kannattajat tekevät pelaajille ja katsojille ottelusta näytelmän, jossa pelkkä peli ei ole enää pääosassa. Usko omaan joukkueeseen ja yhteenkuuluvuus luovat parhaimmillaan mahtavan ilmapiirin.

Englannin kentillä laulut ovat raikuneet jo yli 100 vuotta, leviten ympäri maailmaa ja samalla tehden futiksesta kauneimman ja seuratuimman urheilulajin. Kuuluisimmat hymnit ovat levinneet isältä pojalle ja vielä seuraavillekin sukupolville. Nykyään katsomoissa raikaa myös tuoreita tunnettuja hitti-biisejä, joiden uusiin sanoituksiin on opetettu oman seuran aatteita.

Englantilaista jalkapalloilua on näytetty jo monet vuosikymmenet Suomen televisioissa. Nykyisin seurat tunnetaan Pohjolan perukoilla läpikotaisin, niin kuin myös joukkueiden balladit. Kaikki tuntevat Liverpoolin “Never walk alone”-hymnin, joka kajahtaa aina ennen punapaitojen kotiottelua, 46 000-päinen yleisö saa vastustajan fanitkin kuuntelemaan yhtä legendaarisimmista futisbiiseistä. Ei kalpene West Hamin “I`m Forever Blowing Bubbles” biisikään, saippuapallojen leijjaillessa ilmoilla, eikä myöskään katsomosta pauhaava “Liguidator” Chelsean kaataessa kotikentällä vastustajan.

Tähän voisi jatkoksi heittää useammankin upean kannatuslaulun Englannista, mutta heitetääs sen sijaan ilmoille parhaat kannatuslaulut, jotka räjäyttävät tajunnan. Kaksi on ylitse muiden.

Kreikan suurseuran Panathinaikosin “Horto Magiko” saa kuulijan haukkaamaan happea Hellaksen poikien huudellessa laulun sanoja katsomon eriosista toisilleen. Pikkulapsista aina vanhoihin pappoihin huudetaan Horto Magikoa, jonka sanat ovat kyllä kovat:

“it's a magic weed, give me a little bit to taste, to dream of my pao and shout until god: my panatha, i love you, like heroin, like a hard drug, like hashish, lsd, for you pao the whole world is stoned, the whole world. my panatha, my panatha, i love you, i love you, wherever you may play i will always follow you, i follow you, pao here, pao here, pao there, pao there, wherever you may play we will always be together, always together”

Panathinaikosin koripallojoukkue on yhtä samaa perhettä futisjengin kanssa. Videoklippi koripallo-ottelusta missä luvataan rakastaa vihreä paitoja enemmän kuin heroiinia tai muita kovia huumeita. Puhutaan aika pahasta penkkiurheiluriippuvuudesta.

Glasgow Celtic ja Celtic Parkin yli 60 000-päinen yleisö pistää Depeche Moden “I just Can`t Get Enoughin” soimaan ja koko Glasgow kuulee sen. Ja sekös ottaa kaupungin toista jättiä Rangersia päähän. Iso yleisö hakkaa käsiään yhteen ja joka ikinen vihreäpaita muistaa sanat ulkoa. Itse Depeche Moden laulaja Dave Gahan on sanonut, että jokaviikkoinen 60 000 ihmisen hoilotus on parasta, mitä omalle biisille voi tapahtua. Suomessa HJK:n sakilaisten pääty on tehnyt kappaleeseen omat suomenkieliset sanat, jotka ylistävät Suomen suurinta seuraa ja toimivan sellaisen ovat tehneetkin. Antaa kuitenkin Celticin vetäistä kappale videon muodossa.

Tuomarin täytyy vielä samalla kehua, miten Suomessa ollaan menty eteenpäin fanikulttuurissa. Pohjoiskaarteen Huuhkaja-fanit huudattavat koko stadikkaa “Kuka voittaa”-huudoillaan ja “Oi Suomi on”-biisihän on jo legenda.

Feikkausliigassakin jokaisella joukkueella fanitoiminta kasvaa ja niin sanottuja hard core -fanejakin löytyy jo mukavasti. Tuomari odottaa vesikielellä jo kesän kuumaa derbyä, missä kohtaavat kaksi Suomen kovinta fanipohjaa. 90 minuuttia kilpalaulua on tarjolla, kun vastakkain ovat HJK ja sarjaan noussut Suomen suurin urheiluseura HIFK. Kuuluuko Klubin päädystä matsin jälkeen “nappulakengät”?

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar

KYSYMYS: Mitä eroa on Pohjois-Amerikkalaisella ja Eurooppalaisella fanikulttuurilla?

VASTAUS: Ero on kuin yöllä ja päivällä. Vai mitä sanotte alla olevasta pätkästä? Amerikkalaisneitokainen ensimmäistä kertaa katsomassa eurooppalaista koripalloa. Kulttuurisokkihan siitä seuraa ja hyvä ettei peloissaan pasko allensa. Ei saisi nauraa, mutta kun naurattaa.

Yleisesti ottaen eurooppalaiseen seuraan synnytään, kun taas Amerikan mantereella odotetaan, että mihinkähän kouluun pääsen, jotta voin kannattaa edes jotakin. Ja jos haluat kannattaa ammatilaisjengeistä vaikka NHL-joukkuetta, sinulla voi olla pelkona, että joukkueesi myydään toiseen kaupunkiin. Mitä luulette onnistuisiko Euroopassa, jos esim. Chelsea myytäisiin vaikka Torinoon? Sotahan siitä tulisi.

Euroopassa seurat ovat yleisesti vanhempia ja ovat historiansa alussa olleet jonkinlaisia ryhmittymiä, poliittisesti, uskonnollisesti ja niin edelleen. Käyttäyminen katsomoissa on täysin erilaista. Pohjois-Amerikassa tyydytään Let`s Go ja Defence -huutoihin, kun taas Euroopassa muokataan hittibiisejä uuteen uskoon laittamalla oman seuran aatteita virkkeisiin. Eurooppa vie kyllä tässä voiton, mutta hyvä matsi saa ihmisen eläytymään, ollaan sitten vaikka Marsissa.

Aston Villa fani näyttää euroopalaista mallia miten biisi laitetaan uuteen uskoon. Villa-kärki Christian Benteke saa kunniaa.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar

KYSYMYS: Eikö se ole hieman naurettavaa, että korisfanit huusivat MM-kisakatsomossa innoissaan, vaikka kentällä tuli turpaan?

VASTAUS: Ei, se ei ole naurettavaa. Susijengifanien luokkaretki Bilbaoon on suomalaisen fanihistorian ehdottomia tähtihetkiä.

Pakko myöntää, että koripallon MM-kisareissu Bilbaoon nostatti tipan Baskimaahan ahterinsa raahanneen Tuomarin linssiin. Se ei johtunut väsyneen Susijengin tiukoista tappioista tai jatkopaikan sössimisestä. Tunne otti vallan, kun tuhansittain suomalaisia jatkoi kannustustaan tappionkin hetkellä.

Avausmatsissa USA:ta vastaan oli Maamme-laulusta asti selvää, että ottelun tulos on toissijainen. USA nuiji Suomen maanrakoon, mutta yleisö ei suostunut taipumaan. Taalaliigan tähdet pääsevät harvoin, jos koskaan, pelaamaan noin äänekkään yleisön edessä, sillä jenkkikulttuurissa urheilutapahtumiin mennään pikemminkin syömään hodareita perheen kanssa ja seuraamaan pelin oheen tarjoiltavia show-elementtejä tv-aikalisien aikana. Bilbaossa suomalaiset huusivat äänensä käheiksi ja antoivat kunnioitusta omille loppuun saakka.

“En ole ikinä pelannut tällaisen yleisön edessä”, sanoi USA:n riveissä pelannut Klay Thompson ottelun jälkeen.

“Tuntui kuin he reagoisivat jokaiseen koriin kuin se olisi voittokori”, suitsutti Stephen Curry.

Voitto Ukrainasta selkäsaunan jälkeisenä päivänä tarjosi matkalaisille hurmoksen.

“Kansainvälisessä koripallossa ei ole koskaan ollut samanlaista ilmiötä kuin Suomen Susijengi”, kirjoittaa Fiba.comin Jeff Taylor summatessaan havaintojaan suomalaisinvaasiosta.

Tappioita ei ole helppo kohdata, mutta niiden ei pidä antaa lannistaakaan. Tuskin yksikään suomalaisfani kruisaili läpi turnauksen ilman tuskan tunteita. Henkisesti synkimmät hetki osuivat monelle kolmannen pelin tappioon Dominikaanista tasavaltaa vastaan. Heikko peli, surkeat tuomarit, Ukraina-voiton nostattamat toiveet ja kasautuva reissuväsymys ei ole todellakaan hyvä yhdistelmä. Pää nousi uudestaan pystyyn nopeasti pelin jälkeen.

Turkki-matsia tiukempaa tappiota ei voi koripallossa kokea. Se oli jo niin naurettavaa, että se piti ottaa läpällä.

Muissa lohkon matseissa tunnelma oli kuin varjo Suomen peleihin verrattuna. Yleisöä oli huomattavasti vähemmän ja jos sitä sattui olemaan, suuri osa oli suomalaisia. Bilbaon katukuvassa valkoinen ja sininen erottuivat joka puolella, öisillä terasseilla ja poikkeuksellisen aurinkoisilla kaduilla.

“We will never forget Finnish people stay at this FIBA World Cup Championship in Bilbao”, hehkuttaa koripallon edistämiseen Baskimaassa tarkoitettu BasqueT Country jakaessaan susifanien kuvia Facebook-sivulleen.

Suomalaisturistit kiittivät vastaanotosta käyttäytymällä suhteellisen hyvin, eikä ylilyöntejä tullut vastaan kaupungilla tai areenan edestä löytyneellä fanzonella. Suomalaisten kohtaamispaikkaa “Sudenpesää” isännöineen hotelli Ercillan johtajan kerrotaan sanoneen, että kymmenen brittiä tekee yleensä pahempaa vahinkoa päivässä, mitä 10 000 suomalaista viikossa.

Rähinöiden sijaan vastaan tuli useita porukoita, joissa paikallinen nuoriso oli kosiolla suomalaisten kanssa. Skandinaavinen vaaleus näytti kiinnostavan baskeja yhtä lailla, mitä etelän tumma tulisuus suomalaisia.

Päätösmatsissa yleisö kannusti seisaltaan joukkuetta pahimman pettymyksen hetkellä. Uusi-Seelanti olisi pitänyt kaatua, mutta joukkueen energiavarannot oli imetty tyhjiin. Viimeinen kiri saatiin puhtaasti fanien tuella ja suosionosoitukset jatkuivat vielä pelin päätyttyä.

Tuhansilla suomalaisilla on nyt tämä kokemus plakkarissa loppuelämänsä. Ehkä se pikku hiljaa muuttaa tätä voitonhimoista kansaa.