KYSYMYS: Kuka on Belgian liigassa pelaava Brian Hämäläinen?

VASTAUS: Brian Hämäläinen, 27, on tanskalainen jalkapalloilija, joka edustaa tällä hetkellä Belgian liigan kärkipään seuroihin lukeutuvaa Zulte-Waregemia. Pallovarma kaveri on pelipaikaltaan vasen puolustaja.

Suomessa mies nousi futiskansan tietoisuuteen viimeistään noin puoli vuotta sitten, kun Suomen A-maajoukkueen päävalmentaja Hans Backe otti yhteyttä tanskalaiseen puolustajaan ja kysyi tämän kiinnostusta edustaa jatkossa Huuhkajia. Tanskalaismediassa Backen kosintaa katsottiin ihmeissään, sillä hänen yhteytensä Suomeen eivät ole kovin kiinteät.

32 poikamaajoukkuepeliä Tanskan paidassa pelanneella Hämäläisellä oli suomalainen isoisä, mutta mitään muuta yhteyttä puolustajalla ei ole Suomeen. Ja Hämäläinen itsekin sanoi, että olisihan se kummallista seistä kentällä kuulemassa Suomen kansallislaulua, jota en todellakaan osaa. Käytännössä jollain poppas konstein Hämäläinen olisi voinut edustaa Suomea, kun miestä ei ole koskaan kutsuttu Tanskan edustusmiehistöön.

Hämäläinen tappeli viime kaudella peliajasta Genkin riveissä Huuhkaja-puolustaja Jere Urosen kanssa ja loppukaudesta Uronen olikin kaksikosta parempi ja valtasi samalla lopullisesti itselleen vasemman puolustajan tontin. Hämäläinen tajusi, että Genk luottaa jatkossa nuoreen suomalaiseen ja hän siirtyikin täksi kaudeksi toiseen belgialaisjoukkueeseen Zulte-Waregemiin, jossa mies nauttii avausmiehistön paikasta.

Hans Backe innostui Hämäläisestä noin puoli vuotta sitten, kun tämä piti penkillä juuri Urosta Genkin riveissä ja halusi tutkia asian. Palloliiton “agentit” saivat selville, että hänellä ei ole kaksoiskansalaisuutta, kun hän pelasi nuorisomaaotteluita muun muassa Suomea vastaan. Ja viimeistään Backe älysi lopettaa miehen perään itkemisen, kun Uronen valtasi lopullisesti vasemman puolustajan paikan.

Huuhkajat eivät kaipaa “ostomiehiä” maajoukkueeseen. Meillä on tällä hetkellä nuori ja yllätysvalmis A-maajoukkue, joka pelaa suurella sydämellä ja kotimaan puolesta. Hans Backen olisi aika keskittyä oleelliseen.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Sergei Eremenko siirtyi huippuseura FC Baselin riveihin. Mahtuuko nuori taituri samantien Baselin Mestarien liiga -joukkueeseen?

VASTAUS: Todella mukava suomalainen jalkapallouutinen saatiin elokuun loppupuolella, kun FF Jaron lupaava peliä tekevä keskikenttäpelaaja Sergei Eremenko, 17, siirtyi Sveitsin mestariseuran FC Baselin väreihin.

Alexei Eremenko juniorin ja Romanin pikkuveli Eremenko oli Baselin testattavana viikkoa aikaisemmin ja hyvät otteet seuran testissä tuottivat tulosta. Basel laskee paljon tulevaisuudessa Eremenkon varaan, mutta antaa nuorelle miehelle aikaa kehittyä hyvässä peliympäristössä rauhassa ilman paineita.

Ykkösjoukkueeseen ei vain joka jätkä astele 17-vuotiaana, etenkään kun kyseessä on eurooppalainen seura joka tuntuu voittavan joka vuosi jonkun värisen pokaalin itselleen. Käytännössä FC Basel on yhtä kuin voittaminen, sillä seura on voittanut Sveitsin liigamestaruuden peräti seitsemän kertaa putkeen. Kaikkiaan tähtiryhmällä on 17 liigamestaruutta ja 11 cupin voittoa. Sveitsin ylpeys on tänäkin vuonna mukana Mestarien liigan lohkovaiheessa, jonne Basel pääsee Sveitsin mestarina suoraan.

Eremenko aloittaakin alppimaassa ainakin ensi alkuun alle 18-vuotiaiden joukkueessa ja vielä ennen edustusjoukkuetta olisi tarjolla 21-vuotiaidenkin joukkue, joka on kova nippu sekin. Ja jos yhtään Eremenkoja tuntee, ei kauaa mene kuin Sergei tappelee jo ykkösjoukkueen mukana pelipaikasta.

Keskikentän pelintekijä, kymppipaikka. Aivan kuin Isänsä ja veljensä. Ei voi tulla miehestä muuta kuin Huuhkaja-legenda. Rauhoitutaan ja annetaan pojan rauhassa kasvaa. Tuomari toivottaa Sergeille onnea ja menestystä tuleville vuosille.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Olisiko Chris Maguiren pitänyt saada keltainen kortti kyseenalaisesta tuuletuksesta?

VASTAUS: Olisihan tuosta voinut kortin antaa Oxfordin hyökkääjälle. Sen verran härskihän tuo tuuletus on, että vittuilun piikkiin menee, mutta kyllä tämä tilanne silti varsin huvittava on.

Englannin League 1:ssä nähtiin sangen erikoinen tuuletus, kun Oxford United ja Peterborough United ottivat yhteen maan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. Ottelu tarjosi katsojille värikkäitä otteita aina lisäajalle asti. Matsin ollessa tilanteessa 1-1 sai kotijoukkue pilkun, josta koko soppa sai alkunsa.

Oxford Unitedin Chris Maguire meni ampumaan rangaistuspotkua viime hetkillä. Laitapelaaja niittasi pallon näyttävästi voimalla oikeaan alanurkkaan. Veskari aavisti oikein, muttei millään ylettänyt Maguiren täydelliseen vetoon mukaan. Maalin jälkeen tilanne muuttui täydelliseksi brittihuumoriksi.

Maalintekijä juoksi suoraan hienon laukauksen jälkeen maaliviivalle, kun maalivahti oli vielä maassa rähmällään kiroten päästettyään maaliaan. Maguire näytteli vastustajan veskarille, ettei tällä ollut mitään jakoja saada kiinni veto. Hymyssä suin Maguire esittää suurieleisiä liikkeitä kohti maalin kulmaa ja lopuksi hyökkääjä heittäytyi kroppa pitkänä nurmelle tolpan juureen. Maguire halusi ilmeisemmin näyttää vastustajan veskarille, ettei laukaukseen ole mitään jakoa kellään. Täyttä vittuiluahan tuo on, mistä olisi pitänyt antaa keltainen kortti Oxfordin maalintekijälle.

Ymmärrettävästi Peterborough`n pelaajat suuttuvat tilanteesta ja pahiten nöyryytetty on maalivahti, joka saa tilanteen jälkipelissä toisen keltaisen kortin ja lentää näin ollen matsista ulos. Maguiren näkökulmasta täydellinen pilkku. Tilanteesta voittomaali ja vastustajalle punainen kortti.

Vaikka tilanteessa nähdään ala-arvoista juhlintaa, jotenkin tämä tilanne saa silti hymyn huulille. Mitä mieltä itse olet tilanteesta, menikö kaikki oikein?

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Onko Jokerit löytänyt SKA:sta paikallisvastustajan?

VASTAUS: Maantieteellisesti Pietarin SKA on isossa liigassa jo melkein paikallisvastustaja, sillä Helsingistä Pietariin puksuttaa Allegrolla kätevästi kolmessa tunnissa. Henkistä puolta täytyy analysoida tarkemmin.

Legendaariset Jokerit-HIFK-paikallisottelut olivat hartaasti odotettuja tapahtumia, kun niitä pelattiin neljä kertaa runkosarjan aikana. Vaikka toinen seura oli välillä selvästi menestyksekkäämpi, olivat nämä pelit aina oma maailmansa. Kaikki laitettiin aina likoon niin kentällä kuin katsomossa siitäkin huolimatta, että aikojen saatossa kannattajien yhteiskunnallinen vastakkainasettelu oli katoamaan päin.
Historian saatossa Jokerit oli pitkään HIFK:lle pikkuveli, mutta onnistui 1990-luvulla ja siirtyessään Hartwall Areenalle kääntämään asetelman toisinpäin. Pikkuveljestä tuli isoveli, Daavidista Goljat.

KHL-uran alussa Jokerit palasi lähtöpisteeseen ja suuresta tuli taas pieni. Minimaalisella budjetilla Pietarin SKA:han verrattuna operoiva Jokerit on joutunut taistelemaan uskottavuutensa puolesta sekä kentällä että kentän ulkopuolella onnistuen tässä etenkin pelillisesti.

SKA:ssa on monia mielenkiintoisia aspekteja, jotka tekevät siitä Jokereille mieluisan vastustajan. Jokerit-SKA-ottelut ovat pelejä, joissa pieni kohtaa suuren, haastaja ennakkosuosikin, köyhä rikkaan, maalaisserkku kaupunkilaisylimystön, entinen alusmaa hallitsijansa. Omistajuussuhteet, molempien joukkueiden fanit ja pelaajien näyttämisenhalu takaavat joka kerta lisäsähköä joukkueiden kohtaamisiin. Milloin Helsingin otteluissa soitetaan SKA:n maalilaulua, milloin kielletään tifot, Jokereiden rouhijaketju syttyy uudella tavalla peleihin ja saa lähes joka kerta Ilja Kovalchukin polttamaan päreensä. Näistä kaikista selkkauksista syntyy tarina, joka kiinnostaa ja puhuttaa. Ja joka kerta Jokereiden ja SKA:n kohtaamisista kasvaa suurempia ja mielenkiintoisempia pelejä.

Kun Jokerit siirtyi KHL:ään, HIFK:ssa pelanneelta Ville Peltoselta kysyttiin, tuleeko hänellä ikävä Jokereita. Silloin vastaus kuului lyhykäisyydessään ei. Jos nyt kysyttäisiin keneltä tahansa Jokeri-pelaajalta, onko heillä ikävä HIFK:ta, olisi vastaus varmaan sama ei.

SM-liiga söi omalla järjestelmällään kiinnostavuutta Helsingin paikalliskohtaamisilta. Kun Jokerit ja HIFK kohtasivat kauden aikana kahdeksan kertaa, ei ymmärrettävästi joka otteluun löytynyt samaa intensiteettiä. Jokerit ja SKA kohtaavat runkosarjassa neljä kertaa ja niistä peleistä on jo nyt parissa kaudessa kasvanut tapahtuma, joka vähintäänkin korvaa HIFK-ottelut.

KHL-kauden alkua odotellessa voi katsoa vaikka maalikosteen Jokerit-SKA-harjoitusottelusta.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Merkittävimmät siirrot ulkomaille suomalaisessa jalkapallohistoriassa?

VASTAUS: Historian saatossa olemme nähneet monta merkittävää suomalaispelaajan siirtoa ulkomaalaisen joukkueen riveihin, joiden merkitys on ollut suomifutikselle elintärkeä. Tuomari kävi kuluneita vuosikymmeniä läpi ja poimi kolme kovinta suomalaissiirtoa historian saatosta.

3. Aulis Rytkönen, KuPS-Toulouse

Kuopiolaista taidetta maailmalle. Vuonna 1952 Suomi sai ensimmäisen ammattilaisfutaajansa, kun ranskalaisseura nappasi suomalaisen pallotaiturin. Suomessa siirtoa ei katsottu pelkästään hyvällä, sillä Rytkösen maajoukkuekutsut loppuivat. Ranskassa mies oli kuitenkin kuin kuningas. Lempinimen Monsieur Magic saanut pelaaja oli suorastaan maagisen ylivoimainen. Vuonna 2014 edesmennyt Rytkönen teki uskomattoman työn suomalaisen futiksen eteen ja ansaitsee paikkansa yhtenä suurista nimistä kotimaisen jalkapallon historiassa.

2. Sami Hyypiä, Willem II-Liverpool

Halvalla lähti nippu kultaa. Liverpool tuskin osasi arvata toukokuussa 1999, mitä se sai 2,5 miljoonalla punnalla. Huuhkajakapteeni saattaa olla jopa koko Valioliigan kaikkien aikojen paras hankinta puhtaasti hinta-laatu-suhteella arvioituna. Hyypiä on yksi historian parhaista toppareista mitä sarjassa on esiintynyt. Pääpelikuningas nousi Liverpoolin kapteeniksi, voitti Mestarien liigan ja kaikki muut cup-pokaalit uransa aikana. Legenda jo pelatessaan.

1. Jari Litmanen, MyPa-Ajax

Ensi Suomi haltuun – ja sitten maailma. Vuonna 1992 Litti jätti Suomen kentät ja valitsi Ajaxin, vaikka myös monet muut suurseurat olivat kiinnostuneita nuoresta suomalaisesta. Siirto ei sujunut mutkitta, sillä Litmasen aiempi seura HJK vaati tuolloin myös siirrosta korvauksia. Mussutus ei mennyt läpi, ja MyPa selvisi tilanteesta voittajana. Syvät haavat unohtuivat parikymmentä vuotta myöhemmin, sillä Kuningas edusti urallaan uudemman kerran HJK:ta. Litmasen aika Ajaxissa on kovinta futisaikaa Suomessa. Kuningas oli Ajaxissa pelatessaan yksi maailman parhaista, ja tästä on todisteena oikeastaan kaikki, mitä mies Amsterdamissa teki. Litmanen osoitti esimerkillään, että Suomen kentiltä on mahdollisuus nousta futismaailman kirkkaimpaan eliittiin.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Miksi erotuomari Mark Clattenburg ei ole profeetta omalla maallaan?

VASTAUS: Englantilainen Mark Clattenburg on kiistatta tämän hetken paras tuomari – siis jalkapallokentillä. Kaudesta 2004 asti Valioliigassa tuominnut ja vuodesta 2006 FIFA:n tuomarina toiminut sähköasentaja sai menneellä kaudella natsoilleen kaksi kovaa meriittiä: Mestareiden liigan finaalin ja EM-kisojen finaalin. Jo ennen Mestareiden liigan finaalia Clattenburg vihelsi FA cupin finaalin Manchester United – Crystal Palace. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun kukaan tuomari saavutti tämän triplan. Varsinkin Mestareiden liigan finaalista Clattenburg suoriutui erinomaisin arvosanoin ja piti ottelun koko ajan hanskassaan. Pepen tuittuilut ottelun loppuhetkillä Clattenburg kuittasi jämäkällä liskoilmeellä.

Ja onhan Clattenburg viheltänyt olympialaisissa, muun muassa Meksikon ja Brasilian välisen finaaliottelun Lontoon olympialaisissa vuonna 2012.

Clattenburg on tehnyt uransa aikana virheitä, kuten varmasti jokainen tuomari, mutta vuosien aikana suurimmat särmät ovat hioutuneet. Viheltäessään Clattenburg nauttii olostaan ottelun keskiössä ja pelaajat arvostavat johdonmukaista ja joviaalia tuomaria. Silti hänen ei miellytä kaikkia. Englannin liiton kaikkitietävät pukumiehet ovat siirtäneet Clattenburgin mustalle listalle. Lokakuussa 2014 Englannin tuomarikomitea (Professional Game Match Officials Limited) hyllytti Clattenburgin pariksi viikoksi hänen poikettuaan tuomariprotokollasta. Clattenburg soitti Crystal Palacen managerille Neil Warnockille ottelun jälkeen, mikä on kiellettyä. Toinen virhe oli, että hän lähti pelistä yksin, ilman muita tuomareita. Clattenburg ajoi Newcastleen kuuntelemaan Ed Sheeranin konserttia. Tämä on vastoin Valioliigan sääntöjä, sillä tuomareiden tulee saapua ja lähteä otteluista yhtä aikaa.

Alun perin Clattenburgin ei pitänyt viheltää ollenkaan Ranskan EM-kisoissa, sillä liitto ei ehdottanut häntä tuomariksi. Liitto lähetti kisoihin Martin Atkinsonin. Onneksi UEFA-tuomareiden ylijumala, Pierluigi Collina veti ohituskaistalta Clattenburgin kisoihin ja kolmen vihelletyn ottelun jälkeen myös finaaliin.

Heinäkuun lopussa Clattenburg ärsytti varmasti lisää Englannin liiton miehiä tatuoimalla käsivarteensa ammattituomariuransa kaksi huippuhetkeä, Mestareiden liigan finaalin ja EM-kisojen finaalin logon, ja esittelemällä niitä tatuointiliikkeen Facebook-sivulla. Clattenburgia syytettiin muun muassa narsistiksi. Tämä sinällään hämmästyttää, sillä missä muussa roolissa tahansa moinen saavutus olisi ilmeinen muistotatuointien paikka. Onhan olympiaurheilijoidenkin käsivarret ja nilkat täynnä olympiarenkaita, vaikka saavutuksena on vasta osallistuminen olympialaisiin. Clattenburgin saavutuksia voidaan verrata olympiakullan, maailmanmestaruuden ja Euroopan mestaruuden voittamiseen – ja saman vuoden aikana.

Clattenburgista tuli yhden kauden saavutusten myötä heittämällä Brittien menestynein erotuomari. Silti tuntuu, että häntä arvostetaan muualla enemmän kuin omassa maassaan.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Miksi olympiavoittajille soitetaan Porilaisten marssi?

VASTAUS: Porilaisten marssi on suomalainen mahtipontinen sotilasmarssi. Marssin nimi viittaa Ruotsin vallan aikaiseen Porin rykmenttiin. Se on ollut Suomen puolustusvoimien kunniamarssi jo vuodesta 1918 lähtien ja se on myös Suomen tasavallan presidentin kunniamarssi.
Porilaisten marssin säveltäjästä ei olla varmoja, mutta sävel on mahdollisesti jo 1700-luvulta. Nykyisin käytössä olevat sanat ovat peräisin J. L. Runebergin runoteoksen Vänrikki Stoolin tarinoiden vuonna 1860 ilmestyneestä toisesta osasta. Suomenkieliset sanat ovat Vänrikki Stoolin tarinoiden vuoden 1889 suomennoksesta, joka on Paavo Cajanderin nimissä.

Porilaisten marssi soi ensimmäisen kerran olympiavoittajalle Lontoon kisoissa vuonna 1948. Porilaisten marssi ja olympiavoittaja -käytännöstä sopivat Yleisradion ohjelmajohtaja Jussi Koskiluoma ja urheiluselostaja Pekka Tiilikainen. Marssin soittamisella haluttiin kunnioittaa voittajia erinomaisesta saavutuksesta.

Suomalaiset voittivat silloisissa Lontoon olympialaisissa 10 kultaa. Asiasta ei ole jäänyt talteen kirjallista dokumenttia siitä, että kenelle marssi soi ensimmäisenä. Arvailuja on, että ensimmäisenä se soitettiin Lenni Viitalalle, joka voitti kultaa vapaapainissa. Vapaapaini nimittäin aloitettiin jo avajaispäivänä ja Viitalan painoluokka oli kisojen alin. Joissain tallenteissa on mainittu, että jo aikaisemmin talvella 1948 St. Morizissa pidetyissä talviolympialaisissa Suomen ainoalle kultamitalistille, yhdistetyn olympiavoittajalle Heikki Hasulle, olisi soitettu Porilaisten marssi.

Ja marssi soi vain olympiavoittajille, ei siis maailmanmestareille.

Poikkeuksen on tehnyt MTV3, joka soitti Porilaisten marssin Mika Häkkisen maailmanmestaruuden kunniaksi vuonna 1998. Myös Yle teki poikkeuksen vuonna 2006, kun Euroviisuvoittaja Lordin kunniaksi kajahti marssi.

Porilaisten marssi on myös ainoa kappale, jota soitetaan Yle Puheen taajuuksilla. Toistaiseksi ensimmäisen ja ainoan kerran tämä tapahtui 19.2.2014, kun Sami Jauhojärvi ja Iivo Niskanen voittivat kultaa parisprintissä Sotshin olympialaisissa. Silloin selostaja Jarmo Lehtinen ja kommentaattori Reijo Jylhä pääsivät lausumaan legendaariset sanat: Helsinki, Porilaisten marssi!

Kesäolympialaisissa Porilaisten marssi on edellisen kerran kuultu Pekingin olympialaisten yhteydessä vuonna 2008, kun Satu Mäkelä-Nummela voitti trap-ammunnassa kultaa. Kenelle marssi soi seuraavaksi?

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Tuleeko Sami Hyypiästä Suomen maajoukkueen päävalmentaja?

VASTAUS: Sami Hyypiä pelasi maajoukkueessa kaikkiaan 105 maaottelua ja viimeisteli 5 maalia. Hän oli maajoukkueuransa ajan Suomen puolustuksen johtohahmo ja MM 2010-karsinnoista lähtien myös joukkueen kapteeni. Hyypiä valittiin Vuoden urheilijaksi Suomessa 2001 ja peräti seitsemän kertaa vuoden pelaajaksi (vuosina 1999, 2001, 2002, 2003, 2005, 2006, 2008, 2009, 2010). Hän on jättänyt lähtemättömän leimansa Valioliigaan ja Liverpooliin pelattuaan punapaidoissa kymmenen kautta.

Hänen meriittinsä pelaajana ovat kiistattomat. Hyypiässä on potentiaalia kehittyä menestyväksi valmentajaksi, sillä hän on omalla tavallaan karismaattinen johtajatyyppi, joka johtaa joukkojaan omalla esimerkillään. Hyypiä päätti mittavan pelaajauransa keväällä 2011 Bayen Leverkusenin paidassa. Uransa päättymisen jälkeen Hyypiä liittyi nopeasti Mixu Paatelaisen maajoukkueen valmennusryhmään. Jo siinä vaiheessa oli nähtävissä polku kohti maajoukkueen pääkäskijän pestiä.

Hyypiän aika maajoukkuevalmennuksessa jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä huhtikuun alussa 2012 hänestä tuli Sacha Lewandowskin kanssa Bayen 04 Leverkusenin päävalmentaja. Kaksikon johdolla Leverkusen sijoittui Bundesliigassa viidenneksi ja varmisti paikkansa Eurooppa-liigaan kaudelle 2012–13. Kauden jälkeen seurajohto jatkoi kaksikon sopimusta kolmella vuodella. Sopimuksen jälkeen Mixu Paatelainen teki liikkeensä ja vahvisti Hyypiän jäävän sivuun maajoukkuevalmennuksesta. Hänen mukaansa entisen maajoukkuetopparin uusi tehtävä on niin vaativa, ettei tämä voi jatkaa Suomen maajoukkueessa.

Hyypiän valmennusuran alku oli pelkkää nousukiitoa, kun hän luotsasi piskuisen Leverkusenin kaudella 2012-2013 Bundesliigassa kolmanneksi. Eroa toiseksi sijoittuneeseen Borussia Dortmundiin jäi vain yksi piste. Hyypiän mainiot valmennusotteet noteerattiin laajasti myös Suomessa ja hänet valittiin Vuoden valmentajaksi 2012.

Ongelmat alkoivat seuraavalla kaudella syyskauden lopussa, kun Leverkusen hävisi Mestareiden liigassa PSG:lle yhteismaalein 6-1. Vuodenvaihteen jälkeen tulokset heikentyivät myös Bundesliigassa. Leverkusen voitti joulukuun lopun jälkeen pelaamistaan 12 ottelusta vain yhden ja lopulta seurajohto erotti Hyypiän huhtikuun alussa 2014, kun se oli hävinnyt sarjan häntäpään HSV:lle. Leverkusen putosi tappion myötä liigan viidenneksi.
Kauan ei Hyypiä ehtinyt työttömänä lojua, kun Englannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaava Brighton palkkasi hänet päävalmentajakseen kesäkuussa 2014. Valmennuspesti oli kyllä varsinainen via dolorosa, sillä Brighton voitti syyskauden aikana vain kolme ottelua. 22. joulukuuta Hyypiä jätti eroanomuksen managerin tehtävästä, jonka Brightonin seurajohto hyväksyi.

Seuraavaksi ex-toppari suuntasi Sveitsiin, kun hänestä tuli FC Zürichin päävalmentaja elokuussa 2015. Peli ei lähtenyt rullaamaan missään vaiheessa ja joukkueen sijoitukset pyörivät putoamisviivan tuntumassa. Toukokuussa 2016, kolme kierrosta ennen liigan loppua Hyypiä sai potkut tehtävästään. Hyypiän kohtaloksi koitui lopulta 0-4 murskatappio FC Luganolle, joka pudotti Zürichin sarjajumboksi. Nyt 42-vuotiaana Hyypiä etsiskelee uralleen uusia ovia.

Valmennuspestit ovat tähän mennessä olleet liian rikkonaisia, jotta Hyypiä tai Palloliiton johto voisi edes kaavailla hänestä seuraavaa päävalmentajaa. Hyypiä tarvitsee valmennusuralleen lisää kokemusta ja pitemmän menestyspätkän laadukkaassa seurassa.

Antaa siis ensin Hans Backen hoitaa pestinsä loppuun, katsotaan sen jälkeen menoa jonkun toisen päävalmentajan alaisuudessa ja annetaan Hyypiän kasvaa korkoa ulkomailla – mieluiten Englannissa. Hyypiän aika Huuhkajien päävalmentajana koittaa vielä, mutta ei ihan seuraavaksi.

Sami Hyypiä saapuu vieraaksi Sports Bar Casino Helsinkiin sunnuntaina 14. elokuuta! Illan otteluna Arsenal-Liverpool.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Voittaako Brasilia olympiakultaa jalkapallossa?

VASTAUS: Tätä Brasiliassa toivotaan ja siihen myös halutaan uskoa. Brasilialaisten näkökulmasta olympiakulta voisi hieman kursia umpeen haavoja, jotka syntyivät kaksi vuotta sitten MM-kisoissa. Välierätappio Saksalle tylyin 7-1 lukemin Belo Horizontessa ja hävitty pronssiottelu ovat vielä raskaina jalkapallokansan mielissä. Sen sijaan muut futismaat nauravat Brasilian räveltäessä. Lienekö kyse vahingonilosta vai mistä, mutta alla olevaa videota on katsottu yli 18 miljoonaa kertaa.

Maajoukkueen suosio on laskenut kahden vuoden aikana tavallisen kansan keskuudessa samalla kun paikallisten joukkueiden suosio on kasvussa. Olympialaisista toivotaan Brasilian maajoukkuejalkapallon pelastajaa – tai edes kasvojenpesua ja ryhtiliikettä.

Kotikisojen MM-katastrofin jälkeen balsamia haavoille ei ole tuonut myöskään Copa América. Kesällä 2015 kisat päättyivät puolivälieriin ja tämän vuoden turnauksessa Brasilia ei päässyt edes alkulohkosta jatkoon. Valmentaja Dunga sai potkut reilu kuukausi takaperin ja nyt joukkuetta valmentaa Tite. Sanomatta selvää, että menestymättömyys ja valmentajavaihdokset eivät ole sitä hedelmällisintä pohjaa olympialaisiin valmistautumiselle.

Joukkueella on valtavat paineet menestyä ja se ei voi olla näkymättä kentällä. Nuorten pelaajien harteilla painaa koko Brasilian jalkapallomaajoukkueen maine. Joka joukkueelle sallitaan kolme yli 23-vuotiasta pelaajaa. Pelastajaksi pojankloppien keskelle on raahattu vuoden yli-ikäinen Neymar, mutta yksi pääsky ei kesää tee joukkuelajissa.

Neymar on koko kisojen suurimpia nimiä. Loukkaantuminen päätti MM-kotikisat, joten hän odottaa varmasti itseltäänkin messiaan roolia. Ennen olympialaisten alkua tähtipelaaja lateli latteita lausuntoja ”ainutlaatuisesta mahdollisuudesta” ja ”paineisiin tottumisesta”, vaikka pään sisällä kuohuu varmasti.

Olympialaisten jalkapallossa on myös usein ollut tilaa yllätyksille. Neljä vuotta sitten kultaa vuolivat meksikolaiset, jotka muuten kaatoivat loppuottelussa juuri Brasilian, vuonna 2000 yllätysmestaruuden vei Kamerun ja 1996 Nigeria. Vuosina 2008 ja 2004 Argentiina pokkasi olympiakultaa ja on jälleen kerran yksi mestarisuosikeista.

Tyly tilasto on myös se, että Brasilia ei ole koskaan voittanut olympiajalkapallossa kultaa. Ja tuskin voittaa nytkään. Paineet ovat liian kovat, joukkue on sekavassa tilassa ja kaikki luottavat liikaa yhteen mieheen. Brasilialaisten kannattaa keskittyä seuraamaan muita lajeja, joista isäntämaalle on povattu menestystä. Näitä ovat uinti, judo, lentopallo ja beach volley.

Kooste Lontoon vuoden 2012 olympialaisten finaalista, jossa Meksiko voitti Brasilian 2-1.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Mitkä lajit ovat olleet olympiahistorian oudoimmat näytöslajit?

VASTAUS: Tulevissa olympilaisissa ei enää nähdä näytöslajeja, mutta historian aikana on ollut varsin mielenkiintoisia näytöslajeja, kuten myös varsinaisia lajejakin.

Näytöslajit näyttelivät aikoinaan isoa roolia olympialaisissa. Niiden oli tarkoituksena edistää kyseisen lajin harrastamista ja levittää sen mainetta. Kansainvälinen olympiakomitea päätti vuonna 1989 kieltää näytöslajien järjestämisen olympialaisten yhteydessä, eikä niitä ole järjestetty vuoden 1992 olympialaisten jälkeen. Näytöslajeista voitettuja mitaleja ei laskettu virallisiksi, mutta jotkin näytöslajit hyväksyttiin myöhemmin mukaan olympialaisten viralliseen ohjelmaan. Esimerkiksi jäätanssi ja freestylehiihto ovat vankasti esillä talviolympialaisissa.

Takavuosina järjestäjämailla oli tapana tuoda esille omassa maassaan suosiossa olevia lajeja. Helsingin olympialaisissa vuonna 1952 näytöslajina oli pesäpallo. Ottelussa Suomen Pesäpalloliiton joukkue voitti Suomen Työväen Urheiluliiton joukkueen juoksuin 8-4. Vaikka paikan päällä oli seuraamassa huimat yli 19 000 henkeä, ei lajia ole sen kummemmin nähty olympialaisissa.

Baseballia yritettiin lähes väkisin saada olympialajiksi. Laji ehti olla näytöslajina peräti kuusi kertaa ennen kuin siitä tuli virallinen olympialaji. Baseball nautti olemassaolostaan viisissä olympialaisissa ennen kuin se otettiin pois käytöstä. Pekingissä 2008 lyötiin viimeisen kerran palloa katsomoon.

Olympiahistorian alkuaikana näimme läjäpäin erikoisia lajeja. Vai mitä sanotte seuraavista lajeista: painonheitto, vauhditon korkeus, kyyhkysammunta, köydenveto, hevospituushyppy, koiravaljakkoajot tai kaksintaisteluammunta? Myöhemmin olympialaisissa nähtiin yhtä kovia kokeilijoita, muun muassa vesihiihto, kahden kilometrin tandem-ajo, hengenpelastus, rullaluistinhockey ja polkupyöräjalkapallo.

Polkupyöräjalkapallo pitäisi ehdottomasti saada takaisin olympialaisiin. Vai mitä olet mieltä? Mahtavaa katsottavaa.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.