Cityparin elämää

Olen huojentunut, vähintäänkin. Oikeastaan sekään sana ei kyllä ole tarpeeksi voimakas kuvaamaan tätä olotilaa. Tuntuu niin helpottavalta nyt, kun sain sen odottamani (ja pelkäämäni) tiedon, joka onneksi osoittautui positiiviseksi yllätykseksi. Nyt on sellainen olo, että kesä voi taas jatkaa kulkuaan ja niin myös mä, kun ei tarvitse enää murehtia sitä asiaa.

Ja lisää hyviä uutisia: Äiti lähetti just viestin jossa kysyi että haluaisinko lähteä vanhempien ja veljen kanssa Pärnuun pariksi päiväksi ensi viikolla. No tottakai haluan! Se on ihana paikka, enkä ole kolmeen vuoteen käynyt siellä. Toivottavasti matka ei jää pelkäksi suunnitelmaksi. Mulla on vielä ens viikko lomaa, joten se sopisi paremmin kuin hyvin.

Joo, ja huomista odottelen edelleen. Perhoset vatsassa lisääntyy ;)

Nyt mä teen tälle tukalle jotain. Oon niin kyllästynyt näin ainaisiin, tylsiin, pitkiin hiuksiin. Joka kerta kun olen jotain muutosta harkinnut, on joku (useimmiten silloinen mies) tullut sanomaan että mitä pidempi, sen parempi, ja se on sitten jäänyt siihen. Enkä nyt sitä tarkoita ettäkö suuremmin välittäisin miehen tai kenenkään muunkaan mielipiteestä, mutta harkinnan hetkellä se on kallistanut vaakakupin takaisin sen normaalin hiustyylini kannalle. Siis silloin, kun en itse ole ollut läheskään varma siitä, haluanko oikeasti tehdä tukalleni mitään. Nyt olen varma, joten tällä kertaa siinä ei kenenkään sana paina. Nih! Tukka on uusiutuva luonnonvara, joten kyllä se takaisin kasvaa.

Tarkkaa visiota uudesta hiustyylistä mulla ei ole, mutta jotain näiden suuntaista olen harkinnut:

http://www.ukhairdressers.com/style/index2.asp?R1=172&month1=&pg=1&styl1=A.%20Collinge

http://www.ukhairdressers.com/style/index2.asp?R1=4026&month1=&pg=1&styl1=Boons%20Hair%20Salon

http://www.ukhairdressers.com/style/index2.asp?R1=7302&month1=&pg=1&styl1=Medusa

http://www.matrix.com/find_your_hair_style/medium/style_17.aspx?scroll=157

Sellasta. Otsatukka olis ihan jees, kun sellasta mulla ei ihan lähimenneisyydessä ole ollut. Ajattelin myös ottaa punaruskeita raitoja. Tarviin nyt ihan jotain konkreettista piristystä ja muutosta, ja tukka saa kärsiä siitä :)

Niin hyvä biisi:

http://www.youtube.com/watch?v=Baamukmza_k

Lauri Tähkä & Elonkerjuu - Pitkät pellot

Tuas on meirän pitkät pellot,
tuas on meirän vainio
sammaloituu talojen katot,
kivinavetat ja harmaat ladot

Valtateille, rautateille, kun linnut palaa pelloille.

Ei enää elätä isäni pitkät pellot
Ei enää elätä äitini notkuva pöytä.
Niin kauan, kun minä pysyn tältä tieltä poissa
niin kauan mullon ikävä sua.
Ja mä pyydän sua pysymään poissa,
ennen pitkää on taas lokakuu

Autioituu pihat ja salot
autioituu rannan talot.
Korkeana kaartuu taivaan kumu.
Totunko koskaan maailman humuun?

Valtateille, rautateille, kun linnut palaa pelloille.

Serkun lapsen ristiäiset olisivat tänään mutta mä en pääse sinne. Harmi sinänsä, sillä olisi ollut ihan mielenkiintoista olla paikalla. Kummisedän ja -tädin sijaan tämä tyttölapsi saa neljä kummisetää hevimiehistä, serkkuni hevibändin jäsenistä. Melkoinen kummivalinta :)

Olen vihainen itselleni. Miksen voi toimia niin kuin haluaisin, ja miksi annan vanhalle, nyt jo mielen perukoilla asustavalle mörölle vallan? En kai mä sitten vieläkään ole ihan täysin päässyt siitä irti. Harmittaa vaan, kun joskus harvoin (kuten nyt) rajoitan sen kautta elämääni. Koen kuitenkin, etten voi sille mitään, sillä se tunne on niin voimakas. Välillä mietin että pitäisköhän mun vielä käydä puhumassa siitä jonkun ammattilaisen kanssa. Haluaisin meinaan kyllä siitä eroon ihan lopullisestikin, tai ainakin niin, ettei se enää tällä tavalla vaikuttaisi elämääni - ei edes harvoin. Harkitsen asiaa.

Huomenna on jo maanantai. Hrr, pelottaa aika paljon. Toisaalta, silloin eräs asia selviää ja toivottavasti saan sitten rauhan. Tuntuu kummalta, kun toisaalta haluaisi pysäyttää ajan jotta huominen ei koittaisi, ja toisaalta taas kiihdyttää sitä, jotta tiistai tulisi nopeasti. Tiistaitakin pelkään, mutta edelleen hyvällä tavalla. On niin sanotusti perhosia vatsassa ;)