Yöllinen viesti eksältäni: "Vitsi en mä saa unta ja itkettää vaan ihan mielettömästi ja on niin paha olla. Kunpa saisin elää lopun elämääni meidän ajan uudestaan ja uudestaan ja tuntea sut lähelläni. En mä vaan jaksa tätä."
En kaipaa moralisointia siitä, että kirjoitan "yksityisviestin" tänne. Tiedän varmuudella ettei tuo ihminen eikä hänen lähipiirinsäkään täällä pyöri, ja muutenkin; miksi lähettää mulle tuollaisia? Erosta on tosiaankin kahdeksan kuukautta. Voisin sanoa että en MÄ jaksa tätä. En mä jaksa vastaanottaa tuollaisia juttuja ja miettiä sitten, mitä sanoa tai tehdä. En mä jaksa toimia terapeuttina ihmiselle joka on alamaissa juuri mun vuokseni. En mä ole oikea ihminen siihen.
Mä olen kyllästynyt, mutta myös myötätuntoinen. Kyllä mä siitä ihmisestä omalla tavallani välitän, ystävänä. Ja siksi toki tuntuu pahalta kun sillä on noin paha olla. Mutta kun fakta on se etten mä tosiaankaan voi tehdä mitään. En voi sanoa tai tehdä mitään minkä seurauksena tuon ihmisen olo paranisi. Mä vaan toivon että se pikkuhiljaa alkais saada elämästä kiinni, OMASTA elämästään. Että se tajuaisi että elää ennen kaikkea itsensä eikä kenenkään toisen kautta.
Yritin mä sille eilen sanoa että sen ehkä kannattaisi mennä juttelemaan jonkun ammattilaisen kanssa. Kun mä nyt näen asian niin että se on melko masentunut. Ei se ainakaan missään määrin onnellinen tai edes tyytyväinen ole. Mutta kun ei se usko että ammattiapukaan voisi auttaa. Eikä toista oikein voi pakottaa siihen touhuun. Kunpa se tajuaisi että pointti ei ole siinä, että joku terapeutti voisi sitä varsinaisesti auttaa pääsemään eron yli vaan siinä, että sitä kautta se voisi päästä pahimmasta masennuksestaan ja oppia olemaan itsensä kanssa, niin, ettei se varsinaisesti enää tarvitsisi ketään toista ihmistä. Kun vaikka tuo ero toki on sen masennuksen alku ja juuri, niin kyllä mä uskon että siinä alkaa nyt olla muitakin vaikuttimia.
No joo. Se kai siitä. Piti vaan vähän avautua taas.
15 kommenttia
Satu
24.5.2007 11:15
Juurikin noin. Ja vaikka se uskoiskin sen, niin sen pitäis myös olla avautumatta mulle surustaan, kun mä en tosiaankaan ole oikea ihminen siihen. En mä voi sitä lohduttaa.
Vastaa kommenttiin
solarstone
24.5.2007 11:36
Mulla oli aika samanlainen tilanne exän kanssa, lopulta oli pakko olla sille ku jäätä ja laittaa välit lopullisesti poikki. Ja se auttoi, tapasi kivan tytön ja on nykyään onnellinen.
Vastaa kommenttiin
Satu
24.5.2007 11:40
Ei satu koska mä en allekirjoita tuota teoriaa. Osittain varmaan se pitää ihan paikkansa mutta ei kyllä kaikilta osin. Mä olen kyllä käynyt kauempana ja ollut siellä monta kuukautta; olen myös ollut suorastaan tyly tuota ihmistä kohtaan. Ennen eilistä ei oltu aikoihin missään tekemisissä. Ja heh, joo, en kyllä millään tavalla kaipaa eksäni "palvovia eleitä".
Musta on kummallista, miten ihmiset monesti ajattelevat että riippuvuuden kohteella on jotain tekemistä tuon riippuvaisuuden kanssa. Kun se nyt ei todellakaan kaikissa tapauksissa ole niin. Mä en viime kuukausina enää enempää olisi voinut pysytellä etäällä kuin mitä nyt olen tehnyt. En oikeastaan ole uhrannut ajatustakaan koko ihmiselle aikoihin ennen eilistä. Uudesta suhteestanikin kerroin osittain juuri siksi että se myös auttaisi häntä pääsemään toiveistaan.
Vastaa kommenttiin
Satu
24.5.2007 11:44
Mä en nyt ihan ymmärrä, että mistä sä vedät noita johtopäätöksiä siitä, ettenkö mä olisi vetänyt rajoja sille ihmiselle. "Saat olla yhteydessä mutta ruikutusta en kuuntele" on pientä siihen verrattuna mitä kaikkea sille olen sanonut tuon asian tiimoilta.
Vastuu on molemmilla ihmisillä jos kyse on aikuisista. Mä olen tehnyt osani mutten valitettavasti voi elää ja tehdä asioita toisen ihmisen puolesta. Mä olen ollut etäinen, olen vetänyt rajat joiden ylittämistä en hyväksy - enempää en oikeastaan voi tehdä. Ja siinä kohtaa mun vastuualueeni loppuu.
Vastaa kommenttiin
Satu
24.5.2007 12:15
Joskus ihmisen toiminta menee mielenterveysongelmien puolelle ja tässä on käynyt niin. Mä olen tehnyt kaiken mahdollisen enkä todellakaan ala ottaa vastuuta tilanteesta. Vai onko kaiken maailman stalkerointikin aina vain seurausta siitä, ettei rajoja ole vedetty?
Eksäni ei ole riippa siinä mielessä että jatkuvasti soittelisi tms, emmehän me ole olleet missään tekemisissä aikoihin; se on todella harvinaista. Sitä vain halusin sanoa ettei hän ole päässyt yli sillä aina kun hänestä kuulen, tilanne junnaa paikoillaan. Se ei ole kenenkään aiheuttamaa ja minkä mä sille edes voisin? Kun tosiaan en hänen kanssaan tekemisissä ole.
"Riippuvuudesta auttaminen riippuvuuden kohteena on siksi vaikea asia, että samalla puhaltaa liekkeihin kun niitä koettaa tyynnytellä."
Näinhän mä juuri en tee. Siksipä tuossa aiemmin kirjoitinkin etten suostu enkä voi toimia lohduttajana enkä auttajana ja sen olen ilmoittanut eksällenikin. Ja siksipä koitin hänelle puhuakin terapian mahdollisuudesta. Tavallisesti vältän jo sitäkin, mutta eilinen puhelu nyt vain oli pakko käydä läpi koska se koski tätä nykyistä suhdettani.
Ei ehkä kannata niin hirveästi soveltaa omia teorioita/kokemuksia ihmisiin joista et mitään tiedä.
Vastaa kommenttiin
Satu
24.5.2007 13:43
Juu, mutta kun pointti onkin siinä etten mä ole ottanut yhteyttä. Olen kyllä pysytellyt hyvinkin etäällä ja yhteydenotot ovat tulleet sieltä toiselta suunnalta silloin harvoin kun niitä on ollut. Eilen otin yhteyttä kertoakseni löytäneeni uuden suhteen - se tuskin herättää epätoivoisimmassakaan tyypissä toivoa.
Vastaa kommenttiin
Satu
24.5.2007 13:45
Niinpä, sinäpä sen sanoit. Ja näin ollen mä en ole vastuussa eksäni toiveikkuudesta enkä siitä, ettei hän pääse suhteemme yli.
Vastaa kommenttiin
avatar
24.5.2007 14:30
No kylläpäs nyt tehtiin taas kärpäsestä härkänen.
Vastaa kommenttiin
Satu
24.5.2007 14:33
Älä ruikuta, se on ainoa tapa cityillä :D
Vastaa kommenttiin
avatar
24.5.2007 14:39
*ruikutiruikuti* :D
Joo, no hyvähän se on, että asioista puhutaan. :)
Vastaa kommenttiin
Satu
24.5.2007 14:44
NtiNokkonen: No huh, toivotaan että tämä ihminen ei samanlaisiin tekoihin ryhdy. No en kyllä usko.
Vastaa kommenttiin
Satu
24.5.2007 14:46
Asoista ei vain puhuta, vaan niistä väitellään, kiistellään, tapellaan ja soditaan. Ainakin Cityssä, mutta usein myös Elämässä :)
Vastaa kommenttiin
Mika
24.5.2007 18:52
Tyydyn vain hymyilemään ja taputtamaan polia olalle :)
Vastaa kommenttiin
Satu
25.5.2007 16:08
Se riittää ihan hyvin :)
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 11:25
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin