...

Perjantai. Alaselässä tuntuu viikon työt mutta kevätflunssa on onneksi, painitermein jos ei nyt selätetty, niin ainakin sillassa. Asunto on siivottu, pyykit on pesty, harrastevälineet puleerattu ja pussattu yöksi. Vieressä on lasissa rommia Trinidadista ja Tobagosta mutta se ei oikein maistu. Eikä ole tarvetta lähteä kaupungille, ei paikalliseen, ei muuta kuin katsella kuinka ilta pimenee.

Olo on levollinen ja ihmismäinen. Sellainen kuin vuosia sitten Bosniassa kun istuin juomassa kahvia paikallisen papparaisen ja mummelin kanssa. Vähistään he tarjosivat eikä yhteistä kieltä ollut, mutta siinä me istuimme ujosti hymyillen ja katsellen toisiamme. Ei ollut kiire minnekään. Jälkeenpäin sitä vasta ymmärtää elämän hetkien merkityksellisyyden.

Tänään kotiin polkiessa pyöräkin taisi innostua keväästä. Se rullasi kevyesti ja olisi jatkanut minne saakka tahansa. Meri sitä tietenkin veti puoleensa mutta paras malttaa vielä hetki. On tätä odotettukin. Kesäksi on suunnitteilla kaikenlaista menoa, mutta en viitsi niitä vielä edes ajatella. Yhden lupauksen pidän. Aion käydä tänä kesänä läpi Helsingin Jäätelötehtaan koko makuvalikoiman ja miksei perään Valionkin. Olin rantakondiksessa jo tammikuussa ja nyt on vaarana, että tuuli puhaltaa miehen mereen.

Pyyhin pölyt poppikoneen päältä ja pidän Unohtuneiden Levyjen Illan. Taidanpa kuunnella ensimmäisen kerran tuon Pharaoh Sandersin änkyräjatsi-levynkin, jonka aloituskappale kestää vaatimattomat 32 minuuttia. Silti loppuun Dylanin Bobia, kuten sinä iltana kun hedelmälepakot kahistelivat eukalyptuspuissa ja ylitettävänä oli toisenlainen meri.

[I]Some of these bootleggers, they make pretty good stuff
Plenty of places to hide things here if you wanna hide 'em bad enough
I'm staying with Aunt Sally, but you know, she's not really my aunt
Some of these memories you can learn to live with and some of them you can't

Kirjoitettaessa soi Talk Talk: Desire