ja polkupyörän huoltamisen taide.
Nämä illat olen kontannut pyöräkellarin lattialla ja nyt on ensimmäinen fillareistani palasina, mutta olenkin aina ollut huomattavasti parempi hajottamaan kuin hallitsemaan. En ole ihan varma, saanko sen enää ajokuntoiseksi.
Kiehtovaa, kuinka erilaiset työkalut; kammen ulosvetäjä, ketjunkatkaisin, pihdit, pultit, avaimet ja muut, toimivat juuri kuten joku nero on ne suunnitellutkin. Melkein tekisi mieli pussata jokaista insinööriä kiitokseksi!
Ja minä. Laiska kun olen, en ole viitsinyt itse juuri isoja huoltoja pyöriini tehdä. Epäilin myös, etten osaisi mutta helvetti, osaanpas! En ole luonnostani tekniikan ihmelapsi. Hiihdän hitaasti joukon hännillä ja minun täytyy tavata korjausopasta yhtenään, osat ja välineet katoilevat mystisesti jonnekin, sormenpääni ovat auki ja rystyset verillä mutta kuitenkin tulosta näköjään syntyy, ja lupaan pyörälleni, että laitan sen kasaan vaikka siihen menisi loppuelämäni.
Ai niin, ilmoittauduin työpaikallani huomenna järjestettävään sushi-iltaan. Japanissa kunnon sushikokiksi aikovan täytyy ensin harjoitella nelisen vuotta käsittelemään pelkästään riisiä ennen kuin oppilas päästetään kaloihin käsiksi. Vedän epäilemättä taas mutkat suoriksi ja aion nyhertää tosi hienoja, harmonisia, hammasrattaan muotoisia sushipalasia.
