Leo Tolstoi oli rehellinen kirjoittaessaan omasta sekä kollegoidensa motivaatiosta kirjoittamiseen. Laiskana lainaan taas englanniksi.
Horribly strange, but I now understand it all. Our genuine, sincere concern was over how to gain as much money and fame as possible. And the only thing we knew how to do in order to achieve this aim was to write books and journals.
Aloitin kesän päätyttyä työstämään omaa käsikirjoitustani argentiinalaisesta miehestä, joka matkustaa Sveitsiin tehtävänään palauttaa Jorge Luis Borgesin luut takaisin synnyinkaupunkiinsa Buenos Airesiin. Kirjoitin joskus blogimerkinnänkin, kuinka sain idean tarinaan. Tolstoihin palatakseni, en kirjoita rahan enkä kunnian toivossa. Kirja tuskin edes valmistuu koskaan. Tai jos saan sen kirjoitettua, kukaan ei sitä suostu julkaisemaan. Siinä tapauksessa painatan siitä omakustanteisesti yhden kappaleen ja lahjoitan sen ehkä lähikirjastolleni. Jos ei niille kelpaa, niin jätän sen kirjakiertoon. Tuollaisena ideana voisin motivoitua kirjoittamaan sen jopa valmiiksi :) Kasvoin jo aikuiseksikin hitaasti, joten ei varmaankaan haittaa, jos saatan yhden projektin verkkaisesti loppuun. Ehkä siihen menee koko elämäni tai aika loppuu kesken. Kuka tietää.
Kertomus alkaa Buenos Airesissa. Kirjailijayhdistys on kokoontunut väittelemään, kuka heistä olisi sopivin henkilö hoitamaan itse käytännön työn, eli noutamaan Borgesin luut Genevestä. Bruce Chatwin, joka luultavasti kuoli AIDSiin, mutta väitti saaneensa vaarallisen viruksen Kiinassa matkaillessaan lepakon puremasta, käytti tietyistä ihmisistä ranskankielistä termiä homme de bibliothèque. Siis ihmiset, jotka teoriassa tietävät asioista paljon, mutta käytännön tehtäviin heistä ei juurikaan ole. Ehkä vierastan kyseistä rotua itsekin, joten siksi suurin osa yhdistyksen kirjailijoista kuuluu tähän lajiin, myös osittain sankarimme E, jolle tehtävä lopulta lankeaa.
Borgesia viehättivät labyrintit, joten ajattelin E:n jo lentokentällä astuvan eräänlaiseen labyrinttiin, jota koko tehtävä ja Eurooppa hänelle edustaisi ja josta rakkaus naiseen (sveitsitär tai mahdollisesti maahanmuuttaja) hänet auttaisi ulos, ja niin ajattelin tarinan lopettaakin. Kirjailijayhdistyksen kassavarat (osa lahjoituksina) hupenisivat E:n saattamiseksi matkaan ja maailmalta takaisin, joten oikein jäsenille, että joutuisivat taas tosissaan paiskimaan hommia elantonsa eteen. Lisäksi E:llä on kaksi kissaa, Rigel ja Betelgeuze, enkä vielä tiedä minne ne sijoittaisin matkan ajaksi.
Ajattelin myös ottaa teemaksi historian ja kuinka erilailla esimerkiksi Espanjan sekä muidenkin eurooppalaisten maiden riistämät valtiot Etelä-Amerikassa opettavat asioita kouluissaan. Kaupunkina Buenos Aires on alkanut kiehtoa minua kovasti. Näyttää siltä, että on matkustettava sinne. Paul Theroux ainakin tapasi aikoinaan Borgesin siellä ja ehkä hän saattaisi vastata, jos yrittäisin kysäistä häneltä, kustantajansa kautta, Borgesista enemmän. Therouxin kanssa omistamme samanlaiset kaarnapurret. Tulisimme varmaan muutenkin hyvin toimeen. Tosin tuskin uskaltaudun kysymään häneltä mitään.
No, kaikki hyvin tähän asti (paitsi en tiedä tapahtumapaikoista mitään, nada!). Sitten jostain, enkä ymmärrä minkä tuulen tai paikallisbussin tuomana mukaan tuli E:n sisko A. Ja tämä vanhempi sisar on tunkemassa myös matkalle Eurooppaan. Kyseessä on jonkinlainen ympäristöaktivisti ja feministi, joka katosi maailmalle pikkuveljensä ollessa vielä vajaat 12-vuotias. Yritin estellä A:n tuloa mutta hän on puskemassa tarinaan väkisin. Ehkä siksi, että itselläni ei ole koskaan ollut siskoa ja olisin aina halunnut sellaisen. Vanhemmat ovat kuolleet ja nämä kaksi ovat aika vieraita toisilleen, joten siinä voisi olla yhdenlainen sivuteema myös. Vuodet muualla ovat ainakin pehmentäneet isosiskon.
Olen huomannut, että aikaiset aamut ovat hyvä aika kirjoittaa ja minulle ainakin tykkäämäni musiikki antaa lisäpotkua. Joten eipä muuta kuin persus aamulla penkkiin ja naputtelemaan.
