Tykkään ruuanlaitosta, teoriassa ainakin. Siksi jaksan aina notkua kirjakaupoissa selailemassa keittokirjoja. Ruokakaupoissa maleksin taas maustehyllyjen edustalla. Mielikuvituksessani keittiöstäni löytyy keittokirjoja eri maiden erikoisuuksista. Osaan laittaakin ruokaa, ehkä aika keskinkertaisesti tosin, mutta kokeilen kaikenlaista ennakkoluulottomasti. Kerran sain aikaiseksi jonkinlaisessa flow-tilassa todella herkullisen kastikkeen. En usko, että saisin samanlaisen, jos yrittäisin uudelleen.
Itsestäänselvyytenä ruoanlaitto ja syöminen on tietenkin parasta silloin kun se on sosiaalinen tapahtuma. Syöt tai laitat ruokaa ihmisen tai ihmisten kanssa joista välität. Jonkun pitäisi lanseerata ruoanlaittoloma tai jokin vastaavanlainen häppeninki, jossa yksinäiset ihmiset kokoontuisivat yhdessä valmistamaan ja syömään aterioita. Veikkaan, että viikon kuluttua pareja syntyisi kuin popcorneja pannulla (mikroversiot on nounou!). Ei mitään tällaisia kilpailuja kuten nykyään joka tuutista puskee, vaan sellainen slowfood-tapahtuma. Ehkä roomalaiset orgiat myös…
Kaivelin netistä antiikkisia reseptejä ja tässä roomalainen vinaigrette (sekoitus oliiviöljyä, etikkaa, yrttejä ja mausteita). Alkuperäisessä käytetty grillatun tonnikalan kastikkeeksi mutta ekologisena ihmisenä suosittelen suomalaista haukea, jonka voi valmistaa kekkosmaisesti saunanpesässä kietaisemalla se ensin märkiin ja sitten kuiviin sanomalehden aukeamiin.
3 ruokalusikallista vahvaa etikkaa
9 ------ “ ------ oliiviöljyä
2 ------ “ ------ garumia
Garum on vanha roomalainen kalapohjainen maustekastike, joka lienee kulkeutunut sinne Kreikasta. Sitten taas useat kreikkalaisina pidetyt ruoat ovat tulleet sinne Turkin kautta, kuten moussaka, jogurtit ja muut, joten tiedä sitten. Vastaavanlaisia kalakastikkeita käytetään Aasiassa myös. Roomalainen garum valmistettiin todennäköisesti käyneistä sardelleista, makrilleista tai kilohaileista. Haju lienee vastaava kuin ruotsalaisten hapansilakassa (olen hypistellyt purkkia usein lähimarketissa mutta ostamatta on jäänyt, onneksi ehkä) mutta maku oli historiankirjojen mukaan mieto. Tätä reseptiä varten voi käydä ostamassa vaikka pullon vietnamilaista kalakastiketta, mutta ei kannata tyytyä halvimpiin tuotteisiin. Kalliimmat maistuvat yksinkertaisesti paremmalta.
4 salottisipulia hienoksi hakattuna
1 tl pippuria
1 tl liperin siemeniä
25g tuoretta minttua
Pippuri ja liperi jauhetaan tietenkin huhmareessa, sillä ei roomalaisillakaan ollut tietääkseni mitään myllyjä. Liperin siemeniä saattaa olla hankala löytää mutta se mitä Marttaliitto ei tiedä talousaskareista, niin sillä ei ole väliä. Eli Marttojen mukaan siemeniä saa hyötykasviyhdistyksestä. Roomalaiset käyttivät liperiä lääkeyrttinä ja deodoranttina. Kuka tietää, kuinka hyvä antiperspirantti kasvi on myös? Vinkkinä vaan Anna-Leena Härköselle, joka lukemani mukaan teippasi pikkuhousunsuojat kainaloihinsa, koska hän ilmeisesti hikoilee haastattelutilanteissa.
No, kyseisellä vinaigretella voi voidella sen hauen a’la urho, kainalot ja sitten syödessä käyttää sitä myös kastikkeena.
Toinen resepti tulee Ranskasta, mistäs muualtakaan. Muistan vieläkin kuinka ostin tavallisen näköisen kinkkusämpylän Gare du Nord:n asemakioskista ja se maistui taivaalliselta. Niin hyvältä, että unohtui yöllinen ryöstöyrityskin. Samoin Air France:n lennoilla olen syönyt parasta lentokoneruokaa koskaan. Reitti ja konetyyppi lienee sama kuin siinä Atlanttiin tippuneessa.
Reseptin riistaeläin eli mäyrä, kannattaa korvata jollain helpommin hankittavalla lihatuotteella, kuten kaupunkikanilla tai ihan vaikka lampaanlihalla ja sitä paitsi mäyrä on niin symppis lyllertäjä (pesäänsä puolustaessaan peto), että sen syöminen olisi kammottava rikos luontoa kohtaan. Tehotuotetun liha- tai siipikarjan syöminen, citykaneista nyt puhumattakaan, on taas niin jokapäiväistä, ettei sitä edes tule huomanneeksi kun kotletti katoaa lautaselta. Ilmeisesti ranskalaiset sitten syövät ihan kaikkea, koska mäyrästäkin on tehty resepti. Sivistymättömät moukat.
1 mäyrä
Jos nyt päädyt siihen, niin suolistettua ja nyljettyä mäyrää täytyy ensin uittaa reseptin mukaan 48 tuntia vuolaassa virrassa, jotta rasva irtoaa sen lihasta paremmin.
1 juomalasillinen sianverta
1 pieni lasillinen armanjakkia, ja tässä ei nyt kannata säästellä hinnassa, vaan suosittelen ostamaan pullon 50-vuotiasta Samalensia Alkosta (€148 ja risat).
1 inkiväärin maavarsi
1 pullo tai miksei enemmänkin kuplivaa, kuivaa valkoviiniä, samalla reissulla Alkosta armanjakin seuraksi ja kokatessa nautittavaksi
2 kananmunaa
1 purkki crème fraîche:a
suolaa ja pippuria
½ kg metsäsieniä
100g voita
öljyä
Nosta mäyrä joesta, puhdista se rasvasta, paloittele palasiksi ja ruskista voilla pannussa. Palasien käristyttyä kullankeltaisiksi, liekitä armanjakilla, mausta ja lisää tuoretta inkiväärin juurta. Kaada viiniä joukkoon ja anna hautua ainakin pari tuntia. Haudutuksen lopussa lisää sinne mäyrän maksa, jonka olet esipaistanut jo öljyssä, sianveri, munankeltuaiset, kahvilusikallinen inkivääriä ja crème fraîche. Tarjoile heti metsäsienien kera.
Bon Appétit!