jeeee

fffffffffffffffffffffffffffffffffffffffffffffffffffffuuuck!

Näytetään kirjoitukset toukokuulta 2011.

Käänteinen totalitarismi  1

Sheldon S. Wolin, 86, joka opetti (political philosophy) Berkeleyssä ja Princetonissa, argumentoi, että Yhdysvaltain poliittista systeemiä voidaan kuvailla termillä käänteinen totalitarismi. Minun mielestäni EU alkaa muistuttaa sellaista myös.

Käänteinen totalitarismi, vastoin kuin sen klassinen muoto, ei keskity jonkin kansankiihottajan tai karismaattisen johtajan henkilöpalvontaan, vaan se ilmentyy anonyymien korporaatioiden ja finanssilaitoksien sekä politiikkojen yhteenkiertymisenä. Klassisessa totalitarismissa talous oli alisteinen politiikalle, käänteisessä asia on päinvastoin ja tämän alistussuhteen mukana tulee uudenlaisia armottomuuden muotoja, joista esimerkiksi kreikkalaiset tavalliset kansalaiset joutuvat nyt maksamaan. Käänteinen totalitarismi liputtaa sanojen demokratia ja perustuslaki puolesta, mutta samalla kyynisesti manipuloi ja heikentää niitä. Vaaleista tehdään näyttäviä mediatapahtumia, mutta todelliset vaaliohjelmat sekä muutokset jäävät epäselviksi ja kosmeettisiksi. Käänteinen totalitarismi haluaa pitää kansalaisensa epätietoisuudessa ja poliittisesti passiivisina turhanpäiväisillä spektaakkeleilla mutta kansalaisten mielenilmauksiin vallitsevaa järjestelmää vastaan puututaan kovalla kädellä. Vallasta ei koskaan luovuta vapaaehtoisesti. Edes keskustelu vaihtoehdoista on vaikeaa ja sellaiseen pyrkivät vaiennetaan mediassa tai heiltä pyritään viemään ilkkumalla kaikki arvovalta.

http://www.truthdig.com/chris_hedges

http://www.independent.co.uk/opinion/commentators/johann-hari/johann-hari-its-not-just-dominique-strausskahn-the-imf-itself-should-be-on-trial-2292270.html

http://www.spiegel.de/international/topic/euro_crisis/

http://www.paecon.net/PAEReview/issue54/Manifesto54.pdf

http://www.guardian.co.uk/books/2010/aug/29/ha-joon-chang-23-things


Reikä katossa  1

Maanantaina 16. päivä Hesari julkaisi pikku-uutisen, joka jäi ymmärrettävästi Suomen jääkiekon takapihan maailmanmestaruuden ja sen aiheuttaman hälinän hautaamaksi. Yhdysvallat nimittäin saavutti velkakattonsa ja nyt pitäisi valkoisen talon ja kongressin elokuuhun mennessä pitää joukkovelkakirjalainottajat tyytyväisinä, hoitaa lakisääteiset velvoitteensa ja saada aikaiseksi jonkinlainen suunnitelma, miten tästä eteenpäin. Velkakattoa voidaan toki nostaa mutta itse ongelmaa se ei poista. Ellei elokuuhun mennessä asiaa saada ratkaistua, saattaa edessä olla Yhdysvaltojen default, eli se ei kykene suoriutumaan lainojensa takaisinmaksusta. Siinä tapauksessa uusi finanssitsunami todennäköisesti pyyhkäisi koko maailman yli.

Vaikka osakemarkkinat saattavat viedä enimmän huomion jos puhutaan finanssialasta, joukkovelkakirjamarkkinat ovat koko maailmantalouden toimivuuden kannalta huikean tärkeä asia. Koko maailman velkakirjamarkkinoilla pyörivä rahasumma on noin $50 biljoonaa/triljoonaa. Joukkovelkakirjat ovat valtioille ja monille korporaatioille tärkein yksittäinen rahansaantimuoto.

Tyypillisessä joukkovelkakirjalainassa lainan liikkeellelaskija sitoutuu maksamaan tiettynä ajankohtana joukkovelkakirjalainan omistajalle lainan nimellisarvoa vastaavan summan. Usein joukkovelkakirjalainan liikkeellelaskija maksaa lainan omistajille myös korkoa laina-aikana. Esimerkiksi Suomen valtion 23. maaliskuuta 2006 liikkeelle laskemassa tuotto-obligaatiolainassa valtio sitoutuu maksamaan lainan omistajalle 23. elokuuta 2009 lainan nimellisarvoa vastaavan summan ja lisäksi 2,6 prosentin vuosittaisen koron 23. elokuuta kunakin vuonna laina-ajan kuluessa (esimekki Wikipediasta kopioitu). Hinta, korko ja milloin velkakirja vanhenee ovat kaikki fiksoituja, joten vaikka jos Augiem Limited tarvitsisi pääomaa 10000 euroa, niin minun pitäisi laskea markkinoille saman summan suuruinen joukkovelkakirja, joka tuottaisi korkoa sanotaanko vaikka 5% viiden vuoden ajan, eli 500 euroa vuodessa, ja sitten 5 vuoden umpeuduttua sitoudun ostamaan velkakirjan 10000 eurolla takaisin. Periaatteessa lainaan siis rahaa tulevaisuuden tienesteistäni, ihan kuten tavallinenkin Pertti Pankkilainalainen.

Joukkovelkakirjoja luokitellaan niiden riskiyden mukaan, useankin eri laitoksen toimesta, joista tunnetuimmat ovat Moody’s ja Standard and Poor. Mikäli Augiem Ltd. luokiteltaisiin riskisijoitukseksi, joutuisin maksamaan enemmän korkoa rahasummalle, jonka haluaisin lainata. Tässä välissä sitten voisi kirjoittaa kirjan siitä, kuinka tämä riski häivytettiin toisille ja kolmansille ja neljänsille osapuolille ja kuinka koko 2008 finanssikriisi läjähti tuulettimeen mutta eipä siitä sen enempää.

Maailman korkeimmalle luokiteltu velkakirja on AAA, sama kuin USA:n hallituksen Treasury Bill ja sijoittaessasi niihin, voit olla varma, että saat rahasi takaisin niiden maksuajan umpeuduttua (matalalla korolla tosin). Tai ainakin olet saanut tähän asti. Ehkä elokuulle myös. Entä sen jälkeen?

Ja siksi jo pelkkä tieto siitä, että Yhdysvallat lykkäisi velkojensa takaisin maksua, eli ei pystyisi ostamaan T-Billejään takaisin, saattaisi järkyttää joukkovelkakirjamarkkinoita ja dollari todennäköisesti sukeltaisi sekä mahdollisesti loppuisi sen käyttö myös maailman reservivaluuttana, minkä seurauksia kukaan ei pysty ennustamaan. Ongelma on, että T-Billit ovat lukemattomien vakuutusyhtiöiden, eläkerahastojen, pankkilaitosten ja ties minkä instanssien rahapolitiikan perustana sekä useiden valtioiden sijoitussalkussa. Kiinalla lienee vajaan 700 miljardin dollarin edestä ainakin.

Joten tämä pikkuruinen uutinen Hesarin nurkassa saattaa viedä maailmantalouden uudelleen raiteiltaan, a big time, ja se tulisi riepottelemaan jokaista valtioita. Eniten kärsisivät tietenkin kehittyvät sekä köyhät maat taas ja tämä maailmanlaajuinen muuttoaalto, joka on jo alkanut, kiihtyy entisestään.


Road Rage  1

1920-luvulla A. F. Tschiffely satuloi ratsunsa Buenos Airesissa ja lähti ratsastamaan kohti 16000 kilometrin päässä sijaitsevaa New Yorkia. Mies ylitti aavikot ja Andit, vaelsi Etelä- ja Keski-Amerikan viidakot, matkusti läpi Meksikon ja saapui viimein Yhdysvaltoihin. Siellä alkoivat vaikeudet. Autoilijat tööttäilivät kieseissään ja kiilasivat hänen ratsukkoaan säikäyttääkseen sen. Häntä kohti heiteltiin tavaroita. Sitten joku koukkasi niin läheltä, että hänen hevosensa loukkaantui. Tschiffely keskeytti urakkansa Washingtonissa ja saapui lopulta junalla New Yorkiin.

Tällainen häiriköinti on jo tuttua pyöräilijöille pääkaupunkiseudullakin. Minua on jo heitelty tölkeillä polkiessani asiallisesti tien vieressä. Foorumeilla muut pyöräilijät kertovat saaneensa kohti myös pulloja. Verbaalisen vittuilun kestää mutta tahallaan kohti heitetyt esineet pelottavat. Jotain kummaa on Suomessa meneillään.

Tietenkin suurin osa näistä heittelijöistä on kännissä. Senhän syyksi voi laittaa mitä tahansa. Silti tämä on aika tuore ilmiö. Jokunen vuosi sitten sai täällä polkea aika rauhassa.

Jos asiaa mietti omalta kohdaltani, niin tunnistan itsessänikin toisinaan tieraivon oireita. Suurin osa liittyy liian pitkiin työpäiviin ja sen aiheuttamaan avuttomuuden ja turhautumisen tunteisiin. Kotimatkalla jokainen edessäni toikkaroiva kävelijä saa mielessäni perkeleitä niskaansa. Viekö työ jo ihmisiltä liikaa vapaa-aikaa? Kostetaanko työpaikalla koetut nöyryytykset viattomille kanssakulkijoille?

Omalta osaltani olen yrittänyt ratkaista asian seuraavasti: Aina tunnistettuani joutuvani road ragen valtaan, pysäytän pyörän tienlaitaan ja etsin ympäriltäni jonkin kauniin asian tai esineen. Sitten tutkin hetken tarkkaan sen erityispiirteitä kuten väriä tai mahdollisesti tuoksua, jos on esimerkiksi kasvi kyseessä, eikä aikaakaan kun olo on rauhoittunut.

Loppumatka menee yleensä myötätuulessa.