Reikä katossa

Maanantaina 16. päivä Hesari julkaisi pikku-uutisen, joka jäi ymmärrettävästi Suomen jääkiekon takapihan maailmanmestaruuden ja sen aiheuttaman hälinän hautaamaksi. Yhdysvallat nimittäin saavutti velkakattonsa ja nyt pitäisi valkoisen talon ja kongressin elokuuhun mennessä pitää joukkovelkakirjalainottajat tyytyväisinä, hoitaa lakisääteiset velvoitteensa ja saada aikaiseksi jonkinlainen suunnitelma, miten tästä eteenpäin. Velkakattoa voidaan toki nostaa mutta itse ongelmaa se ei poista. Ellei elokuuhun mennessä asiaa saada ratkaistua, saattaa edessä olla Yhdysvaltojen default, eli se ei kykene suoriutumaan lainojensa takaisinmaksusta. Siinä tapauksessa uusi finanssitsunami todennäköisesti pyyhkäisi koko maailman yli.

Vaikka osakemarkkinat saattavat viedä enimmän huomion jos puhutaan finanssialasta, joukkovelkakirjamarkkinat ovat koko maailmantalouden toimivuuden kannalta huikean tärkeä asia. Koko maailman velkakirjamarkkinoilla pyörivä rahasumma on noin $50 biljoonaa/triljoonaa. Joukkovelkakirjat ovat valtioille ja monille korporaatioille tärkein yksittäinen rahansaantimuoto.

Tyypillisessä joukkovelkakirjalainassa lainan liikkeellelaskija sitoutuu maksamaan tiettynä ajankohtana joukkovelkakirjalainan omistajalle lainan nimellisarvoa vastaavan summan. Usein joukkovelkakirjalainan liikkeellelaskija maksaa lainan omistajille myös korkoa laina-aikana. Esimerkiksi Suomen valtion 23. maaliskuuta 2006 liikkeelle laskemassa tuotto-obligaatiolainassa valtio sitoutuu maksamaan lainan omistajalle 23. elokuuta 2009 lainan nimellisarvoa vastaavan summan ja lisäksi 2,6 prosentin vuosittaisen koron 23. elokuuta kunakin vuonna laina-ajan kuluessa (esimekki Wikipediasta kopioitu). Hinta, korko ja milloin velkakirja vanhenee ovat kaikki fiksoituja, joten vaikka jos Augiem Limited tarvitsisi pääomaa 10000 euroa, niin minun pitäisi laskea markkinoille saman summan suuruinen joukkovelkakirja, joka tuottaisi korkoa sanotaanko vaikka 5% viiden vuoden ajan, eli 500 euroa vuodessa, ja sitten 5 vuoden umpeuduttua sitoudun ostamaan velkakirjan 10000 eurolla takaisin. Periaatteessa lainaan siis rahaa tulevaisuuden tienesteistäni, ihan kuten tavallinenkin Pertti Pankkilainalainen.

Joukkovelkakirjoja luokitellaan niiden riskiyden mukaan, useankin eri laitoksen toimesta, joista tunnetuimmat ovat Moody’s ja Standard and Poor. Mikäli Augiem Ltd. luokiteltaisiin riskisijoitukseksi, joutuisin maksamaan enemmän korkoa rahasummalle, jonka haluaisin lainata. Tässä välissä sitten voisi kirjoittaa kirjan siitä, kuinka tämä riski häivytettiin toisille ja kolmansille ja neljänsille osapuolille ja kuinka koko 2008 finanssikriisi läjähti tuulettimeen mutta eipä siitä sen enempää.

Maailman korkeimmalle luokiteltu velkakirja on AAA, sama kuin USA:n hallituksen Treasury Bill ja sijoittaessasi niihin, voit olla varma, että saat rahasi takaisin niiden maksuajan umpeuduttua (matalalla korolla tosin). Tai ainakin olet saanut tähän asti. Ehkä elokuulle myös. Entä sen jälkeen?

Ja siksi jo pelkkä tieto siitä, että Yhdysvallat lykkäisi velkojensa takaisin maksua, eli ei pystyisi ostamaan T-Billejään takaisin, saattaisi järkyttää joukkovelkakirjamarkkinoita ja dollari todennäköisesti sukeltaisi sekä mahdollisesti loppuisi sen käyttö myös maailman reservivaluuttana, minkä seurauksia kukaan ei pysty ennustamaan. Ongelma on, että T-Billit ovat lukemattomien vakuutusyhtiöiden, eläkerahastojen, pankkilaitosten ja ties minkä instanssien rahapolitiikan perustana sekä useiden valtioiden sijoitussalkussa. Kiinalla lienee vajaan 700 miljardin dollarin edestä ainakin.

Joten tämä pikkuruinen uutinen Hesarin nurkassa saattaa viedä maailmantalouden uudelleen raiteiltaan, a big time, ja se tulisi riepottelemaan jokaista valtioita. Eniten kärsisivät tietenkin kehittyvät sekä köyhät maat taas ja tämä maailmanlaajuinen muuttoaalto, joka on jo alkanut, kiihtyy entisestään.

Kirjoitettaessa soi Augie March: The Hole in Your Roof