jeeee

fffffffffffffffffffffffffffffffffffffffffffffffffffffuuuck!

Näytetään kirjoitukset kesäkuulta 2010.

Le miracle d´Afrique  1

Jawara Diallo kauppasi käsilaukkuja, koruja ja rihkamaa Veronan Plaza della Erben luoteiskulmassa. Pitkä, laiha, musta mies, mustavalkoruudullisessa nukkavierussa flanellipaidassaan. Tavara vaihtoi laiskasti omistajaa.

Jawara Diallo kuului mouriitteihin. Ehkä olen suomentanut sanan päin honkia, mutta enpä ole netissä vastaavaan yritykseen törmännyt. Ranskaksi La confrérie des Mourides.

Jawara oli kotoisin Senegalista, Mbackén kylästä, samasta paikasta, jossa mouriittien perustaja sheikki Amadou Bamba syntyi vuonna 1850. 45 vuotta myöhemmin Amadou Bamba, matkalla veneessä maanpakoon Gaboniin, rukoili Allahia matolla, joka ilmestyi ihmeenomaisesti laineiden päälle. Sitten hän käveli veden päällä takaisin Senegaliin ja käynnisti islamin oppeihin perustuvan kauppayhtiön. Jäseniä kutsutaan mouriiteiksi. Liikkeen perussäännöt ovat yksinkertaisia; seuraa Jumalaa, tee työtä, äläkä provosoi ketään. Mouriitteihin törmää kaikkialla maailmassa, Pariisista Los Angelesiin, Dubaista Tokioon. Mouriitit lähettävät rahaa takaisin Senegaliin ja tukevat toinen toisiaan. Heillä on oma kädenpuristuksensa, josta jäsenet tunnistavat toisensa. Liikkeeseen kuuluu nyt noin kolme miljoonaa jäsentä. Jokaisen haave on tulla haudatuksi Toubaan, kaupunkiin, jonka Amadou Bamba valitisi liikkeensä tukikohdaksi. Kaupungissa ei ole poliisia, ei veroviranomaisia, ei tuomioistuimia. Pankeille ei ole tarvetta. Luottamus on mouriittien avainsana.

Katselin hetken veronalaisten ja turistien liikuskelua aukiolla. Kukaan ei pysähtynyt Jawaran tavaroiden eteen, tuskin vilkaisi niitä. Jawaralla oli aikaa lukea koraania. Iltapäiväaurinko siirtyi hiljalleen hänen kojunsa luo. Musta mies kauppaamassa arvottoman näköistä pikkutilpehööriä. Paras kiiruhtaa ohi.

Koskaan ei tiedä, mihin törmää, kun pintaa vähän raaputtaa.


Puuh  1

Toivuin juuri taudista, jota ei toivoisi edes pahimmalle vihamiehellekään. Sain aika pahan ruokamyrkytyksen joko omista keitoksistani, tai sitten kannoin pöpön mukanani läheisen Alepan ruokakorin pohjasta, joita ei näytetä pestävän turhan usein.

Niin tai näin, edellinen yö meni pöntön läheisyydessä puolen tunnin välein. En mitannut lämpöä mutta niin ylös se nousi, että sitä mieluummin halusi nukkua valot päällä. Munuaiset yritin kickstartata hyväksi havaitulla reseptillä. Puoleen litraan vettä sekoitetaan useampi lusikallinen sokeria, mielellään ruskeaa, koska siinä on enemmän kaliumia kuin valkoisessa sokerissa ja hyppysellinen suolaa. Varsinkin reissaillessa Aasian suunnalla, tästä drinkistä on ollut hyötyä.

Joskus viime yönä näin unen, että matkustin yöjunalla jonnekin kauas ja aamuauringon noustessa saavuinkin yllättäen Kiotoon. Olin unessa kovin onnellinen. Heräsin tietenkin, kuten aina unissa, kun päästään itse asiaan, tukka liimautuneena tyynyyn ja suussa limainen kerros. Nostin pääni ylös eikä oksettanut enää. Olin vielä onnellisempi kuin unessa.

╭∩╮(︶︿︶)╭∩╮