Le miracle d´Afrique

Jawara Diallo kauppasi käsilaukkuja, koruja ja rihkamaa Veronan Plaza della Erben luoteiskulmassa. Pitkä, laiha, musta mies, mustavalkoruudullisessa nukkavierussa flanellipaidassaan. Tavara vaihtoi laiskasti omistajaa.

Jawara Diallo kuului mouriitteihin. Ehkä olen suomentanut sanan päin honkia, mutta enpä ole netissä vastaavaan yritykseen törmännyt. Ranskaksi La confrérie des Mourides.

Jawara oli kotoisin Senegalista, Mbackén kylästä, samasta paikasta, jossa mouriittien perustaja sheikki Amadou Bamba syntyi vuonna 1850. 45 vuotta myöhemmin Amadou Bamba, matkalla veneessä maanpakoon Gaboniin, rukoili Allahia matolla, joka ilmestyi ihmeenomaisesti laineiden päälle. Sitten hän käveli veden päällä takaisin Senegaliin ja käynnisti islamin oppeihin perustuvan kauppayhtiön. Jäseniä kutsutaan mouriiteiksi. Liikkeen perussäännöt ovat yksinkertaisia; seuraa Jumalaa, tee työtä, äläkä provosoi ketään. Mouriitteihin törmää kaikkialla maailmassa, Pariisista Los Angelesiin, Dubaista Tokioon. Mouriitit lähettävät rahaa takaisin Senegaliin ja tukevat toinen toisiaan. Heillä on oma kädenpuristuksensa, josta jäsenet tunnistavat toisensa. Liikkeeseen kuuluu nyt noin kolme miljoonaa jäsentä. Jokaisen haave on tulla haudatuksi Toubaan, kaupunkiin, jonka Amadou Bamba valitisi liikkeensä tukikohdaksi. Kaupungissa ei ole poliisia, ei veroviranomaisia, ei tuomioistuimia. Pankeille ei ole tarvetta. Luottamus on mouriittien avainsana.

Katselin hetken veronalaisten ja turistien liikuskelua aukiolla. Kukaan ei pysähtynyt Jawaran tavaroiden eteen, tuskin vilkaisi niitä. Jawaralla oli aikaa lukea koraania. Iltapäiväaurinko siirtyi hiljalleen hänen kojunsa luo. Musta mies kauppaamassa arvottoman näköistä pikkutilpehööriä. Paras kiiruhtaa ohi.

Koskaan ei tiedä, mihin törmää, kun pintaa vähän raaputtaa.

Kirjoitettaessa soi Faust: So Far