Amatöörit ja ammattilaiset

Vajaa viikko sitten osallistuin intterwebbi-huutokauppaan ja yllätyksekseni voitin huudettavan kohteen, vaikka korotin kokonaisella kympillä lähtösummasta. Sata vuotta sitten voitin luontoarvalla Siili-kauppakassin, joten mukava palata voittokantaan. Pian selvisikin, että olin ainoa huutaja ja tavara majaili Turun panttilainaamossa. Typeryyttäni maksoin sen, ennen kuin luin sähköpostissa lähetetyt ohjeet, joiden mukaan ennen maksamista, varmista haluatko tuotteen lähipostiin ja blaablaablaa. Ei auttanut muu kuin matkustaa Turkuun.

Voittamani kohde oli Mamiya 645 pro, eikä se tänä digiaikana kai herätä muissa kuin alan harrastajissa enää mitään muistikuvaa, mutta kyseessä on ns. keskikoon filmikamera, jota todelliset ammattilaiset (mikä minä en missään nimessä ole) tykkäsivät käyttää studio- ja luontokuvauksessa, ja käyttävät vieläkin. Turha luulla, että filmi on kuollut. Käytän vieläkin 70-luvun Yashican linnunpönttöä kuvausreissuilla.

Suunnittelin matkan Turkuun sotilaallisella tarkkuudella. Saavuin asemalle klo 11 ja jo tunnin päästä istuin taas junassa matkalla takaisin kohti sivilisaatiota, mukanani helvetillisen iso ja raskas kameratarvikkeiden kuljetussalkku.

Vasta kotona tutkin sen sisällön perusteellisesti ja kaikesta näki, että entinen omistaja oli pro. Kaikenlaista tilpehööriä löytyi valotusmittareista lähtien. Salkun sisällä plyysipinnassa oli karkeita mustavalkoisia karvoja, joten hänellä oli ollut todennäköisesti koira, tai mahdollisesti lemmikkimäyrä. Tutkittuani kameraa tarkemmin, tajusin, että siinä oli filmi sisässä ja kuvia oli otettu kolme kappaletta. Sitten löysin salkusta rullan Kodak Portra 160nc-filmiä, joka oli jo valotettu.

Nämä löydöt järkyttivät mielenrauhaani syvästi. En oikein tiedä, kehitänkö rullat vaiko en. Kukaan pro ei kanittaisi kameratarvikkeitaan ammuttuine filmeineen. Yksi lempikirjoistani on John Steinbeckin Travels With Charley, jossa kirjailija saapuu siivoamattomaan hotellihuoneeseen, ehtii riisua toisen kengän jalastaan ennen kuin alkaa havaita kaikenlaisia johtolankoja huoneen edellisestä asukista. Kodak Portra on nimensä mukaisesti muotokuvafilmi, joten arvelen sen sisältävän, no, muotokuvia, eikä edes pro saa tällaista kameraa ujutettua salaa kenenkään hameen alle.

Toisaalta sieltä saattaisi löytyä kuvina yksityiskohtaiset ohjeet mittavan kulta-aarteen jäljille.

Ajattelin ensin heittää filmirullat roskiin, mutta houkutus kehittää ne taitaa olla liian suuri.

Kirjoitettaessa soi Mercury Rev: See You On The Other Side