jeeee

Muutama päivä lähtöön ja en ole saanut muuta aikaiseksi kuin haettua malarianestolääkkeet ja tsekattua lempimatkahousujeni vetskarin. Jumalauta, se ei ole korjautunut itsestään sitten viime reissun! Lääkkeisiin meni saturainen mutta se on pieni hinta siitä, jos sillä välttää taudin, jonka pahin muoto on tappava. Lääkkeen sivuvaikutusten lista on kunnioitettavan pitkä, aina turvotuksista, huimauksesta, haavaumista ja hallusinaatioista hiustenlähtöön, joitakin h:lla alkavia mainitakseni. Muut oireet menkööt siinä sivussa mutta en ala mihinkään, jos charmantisti harmaantunut tukkani lähtee päästä! Pomo pelotteli tuttunsa kohtalolla, joka joutui lääkkeen vuoksi kolmeksi kuukaudeksi Lapinlahteen. Senkin lakkauttivat. Sieltä olisi ehkä saanut huoneen merinäköalalla.

Tykkään syksystä ja varsinkin tällaisista aurinkoisista päivistä. Muistan syksyn 2005, kun otin edellisestä työpaikastani loparit ja poljeskelin vain pitkin poikin kaupunkia. En hakenut uutta duunia tai ilmoittautunut mihinkään työnhakijaksi. Se oli lämmin, aurinkoinen, hieno syksy. Ehkä tähänastisen elämäni paras. T-paidalla tarkeni makoilla puiden alla ja katsella, kuinka niiden lehdet irtoilivat. Opettelin pitämään itsestäni. Kunnes tuli lokakuun puoliväli ja kylmeni. Hain ja sain uuden työpaikan.

Hauska olo. Maailma keinahtelee. Sisäinen keinutuoli ei ota pysähtyäkseen, ennen kuin vasta aamulla. Onneksi omaan niin väärät sääret, että sisäkorvani on tottunut jo maalla kovaan merenkäyntiin. Eipä minua kaverit turhaan aikoinaan kutsuneet Vaapuksi. Lempinimi on enne.

Aallot iskevät täällä keulaan terävinä ja yhden uitua kölin alta pois, seuraava repii jo nokkaa. Kunpa tässäkin meressä olisi kunnon maininkeja. Kun olet niiden pohjalla, et näe ympärilläsi kuin vesiseinämät ja sitten ne nostavat sinut ylös, ylös, ylös ja huipulla aika tuntuu pysähtyvän hetkeksi, ehdit navigoida hätäisesti ja taas mennään alas. Muistan ensimmäisen melontaretkeni mainingeissa. Ensin se pelotti mutta aika nopeasti ymmärsin, että silloin meri on lempeimmillään. Samalla reissulla meloin kahden delfiinin seurana. Ne sietivät minua puolisen tuntia, sitten sukelsivat samassa pyrstöntahdissa ja olivat poissa.

Alkoi sataa ja pimenemään. Piti valita maisema- ja pikareitin väliltä. Otin jälkimmäisen mutta muuten, aina jos mahdollista, valitse maisemareitti. Elämä on liian lyhyt muuhun.