Pre-reissaamisen stressi

Muutama päivä lähtöön ja en ole saanut muuta aikaiseksi kuin haettua malarianestolääkkeet ja tsekattua lempimatkahousujeni vetskarin. Jumalauta, se ei ole korjautunut itsestään sitten viime reissun! Lääkkeisiin meni saturainen mutta se on pieni hinta siitä, jos sillä välttää taudin, jonka pahin muoto on tappava. Lääkkeen sivuvaikutusten lista on kunnioitettavan pitkä, aina turvotuksista, huimauksesta, haavaumista ja hallusinaatioista hiustenlähtöön, joitakin h:lla alkavia mainitakseni. Muut oireet menkööt siinä sivussa mutta en ala mihinkään, jos charmantisti harmaantunut tukkani lähtee päästä! Pomo pelotteli tuttunsa kohtalolla, joka joutui lääkkeen vuoksi kolmeksi kuukaudeksi Lapinlahteen. Senkin lakkauttivat. Sieltä olisi ehkä saanut huoneen merinäköalalla.

Tykkään syksystä ja varsinkin tällaisista aurinkoisista päivistä. Muistan syksyn 2005, kun otin edellisestä työpaikastani loparit ja poljeskelin vain pitkin poikin kaupunkia. En hakenut uutta duunia tai ilmoittautunut mihinkään työnhakijaksi. Se oli lämmin, aurinkoinen, hieno syksy. Ehkä tähänastisen elämäni paras. T-paidalla tarkeni makoilla puiden alla ja katsella, kuinka niiden lehdet irtoilivat. Opettelin pitämään itsestäni. Kunnes tuli lokakuun puoliväli ja kylmeni. Hain ja sain uuden työpaikan.

Kirjoitettaessa soi John Lennon: Instant Karma! (We All Shine On)