Vapaapäivä

Kahvilla se alkoi ja kaljaan loppui. Hieno päivä. Kirjastosta löytyi kirja, joka käsittelee Japania. Maa kiehtoo minua suunnattomasti. Länsitaivaalta nousi niin tummia pilviä, että luikin kuin kettu kanalasta, kirja kainalossa, kahvilaan merenrantaan ja katselin kuinka sadeverho piiskautui kohti rantaa. Olin niin tyytyväinen kaikkeen, elämääni, koko maailmankaikkeuteen, että hymyilin ehkä liikaakin tarjoilijattarelle, sillä se taisi mennä vähän hämilleen.

Lähdin keskustaan ja leikkautin hiukseni. Tukkalaitteeni on niin jäykkää sorttia, ettei sille oikein koskaan taida löytyä sopivaa mallia mutta tänään parturi-kampaajatyttö ainakin yritti. Ja tulihan siitä ihan ok. Eikä sillä kai ole enää niin väliä, jos se harottaa sinne sun tänne. Pääasia, että on vielä jotenkin päänahassa kiinni.

Jätin rakennusten koristeiden katselun vähemmälle ja keskityin ihmisiin. Aamupäivisin on paljon iäkkäämpää kaupunkilaista liikkeellä. Kahvilan pöydästä seurasin vanhan miehen ja mahdollisesti hänen poikansa ostosten tekoa. Isä, joka oli pukeutunut sellaisiin pappavaatteisiin, jotka me miehet kaikki lopulta päälle puemme tai ne puetaan, halusi ehdottomasti maksaa mutta ei saanut takin taskua avattua. Poika tuli auttamaan mutta antoi isänsä kaivaa rahat lompsasta esiin. Katselin heitä sydän syrjällään. Mitä väliä sillä on, jos jonoa vähän kertyikin eikä asiointi sujunut normaalin napakasti. Äksyilemme nykyään muka menetettyjen minuuttiemme perään. En ymmärrä.

Pimeni. Tykkään istua oluella alkuillasta, vielä kun baari ei ole täynnä ja istumaankin pääsee. Löysin mukavan paikan, jossa oli nahkainen nojatuoli ja kirkas lamppu sen vieressä. Tein huomisen vakioveikkauksen valmiiksi ja join Guinnessin sekä kaksi pulloa Franziskaner Dunkelia. Saksa-Irlanti 2-1. Sitten lähdin tyytyväisenä ja hieman humalaisena kotiin. Hieno päivä.

Kirjoitettaessa soi Tortoise: Djed