Nurkka-ukko

Kaikki tuntuu suurenevan. Kaivelin kaapin perältä vanhan teemukini ja kuinka mitättömän pieneltä se näytti tämän nykyiseni rinnalla, joka kai vetää nestettä melkein puolisen litraa. Eipä ihme, että työmatkalla on kupla otsassa. Taitaa olla parasta, ohimennen vahingossa muka, keikauttaa se lattialle. Alkukodissani käydessäni join kahvit kaikkein vanhimmasta kupistani ja se vasta minimaalinen olikin. Kylpyammeelta tuntui silloin aikoinaan.

Kadun varressa oli parkissa uusi Toyota Yaris ja parin metrin päässä sen vanhempi malli. Uudempi pullisteli steroidisena. Sillä voisi uskaltautua jopa moottoritielle. Kuinka ihmeessä silloin aikoinaan mahduimme, isä, äiti ja 4 lasta, käpyiseen Opel Kadettiin. Jotkut ajelivat niillä 70-luvun pirsseillä pitkin Suomea ja helvetti, jopa ulkomaille asti! Kahvit keiteltiin kaasukeittimellä P-paikoilla. Omat eväät olivat mukana totta kai. Vielä nykyäänkin jos joku alkaa esimerkiksi junassa rapistelemaan eväspapereita ja se juusto- ja makkaraleipien tuoksu leviää lähipenkkeihin, muistuu mieleen oma lapsuus ja harmittaa, ettei itse tullut ottaneeksi eväitä matkaan.

Perheet tosin ovat pienentyneet mutta talot suurenevat. Vanhemmille ja kahdelle lapselle tarvitaan 200 neliön omakotitalo. Kesämökit kipuavat kahteen kerrokseen. Veneissä on melkein enemmän tilaa kuin entisajan mökissä.

Varma nurkka-ukkouden merkki lienee se, että ajattelee asioiden olleen paremmin entisaikoina. Ehkä ne olivatkin, mutta Afrikassa sanotaan; polut syntyvät kulkemalla niissä.

Edit: En keksinyt millään miten lopettaa koko lätinä, joten laitoin siihen tuon sananlaskun. En taida ymmärtää itsekään miten se tuohon sopii. No, väliäkö tuolla. Lähden merelle.

Kirjoitettaessa soi Super Furry Animals: It's Not the End of the World?