Pakoteitä

Maanantai-iltana, seinien hiipiessä päälle ja kun oli vaikea hengittää, ajattelin jos fantasia auttaisi, puhdistin pikaisesti rillini ja lähdin elokuviin. Katsoin The Fallin yhdessä kuuden muun ihmisen kanssa. Ei elokuva mikään Pan's Labyrinth ollut enkä leijaillut teatterista ulos mutta visuaalisesti upea parituntinen silti ja huomenna, niin huomenna
Aamulla hiuksistani ravistelen
niihin tarttuneet sanat
ja ne potkin sängyn alle,
sillä minä hyppään laivaan
ja matkustan
Costa del Cocoalle
Ei kojeita ohjaamaan, tuskin karttaakaan
kannelta uin Cocoan satamaan
aallonmurtajalla auringossa iltaan istun
kunnes meri muuttuu mustaksi