Kevätsiivous

Oli aikoja jolloin sain omaisuuteni mahtumaan kahteen matkalaukkuun. Nyt tuntuu, että tavaroita, isoja tavaroita, sellaisia tavaroita, joiden siirtämiseen tarvitaan lihaksia, on nurkat pullollaan. Osaan olen jo kiintynyt. Ehkei pitäisi.

Kaivelin komeron perältä laatikollisen maalaustarvikkeita; akryylivärejä, pensseleitä ja sen sellaista. Omia tuherruksianikin löytyi. Tämähän on vähän kuin kirjan välistä tipahtaisi valokuva entisestä tyttöystävästä. Ei oikein tiedä, pitäisikö kuvan vai antaisiko sen puolihuolimattomasti ajelehtia pois elämästään.
Mutta tauluihinkin ja niiden maalaamiseen liittyy muistoja. Mieleen palaavat ne illat, kun into luoda jotain, ylitti roimasti kyvyt. Silti ajantaju katosi. Uppouduin yksityiskohtiin. Vaikka kokonaisuus on mikä on, kuitenkin sieltä täältä löytyy jotain, johon olen vieläkin tyytyväinen ja onhan taulut maalattu tunteella. Se ei voi olla paha asia.

Muuten tämä on ollut aika raskas viikko. Työpaikalla kiirettä ja sain reissusta taas flunssan. Vointia ei helpottanut melontakurssi, joka oli pakko vetää olosta huolimatta läpi. Lievästä ahtaan paikan kammosta kärsivänä, joutuminen pelastautumaan ylösalaisin kaatuneesta kajakista oli aika epämiellyttävää, varsinkin kun veden alla ei nähnyt juurikaan mitään ja aukkopeitteen irrottautumiskahva oli hetken hukassa, mutta siitäkin selvittiin.

Palkitsen itseni rommilasillisella.

Kirjoitettaessa soi Augie March: There's Something At The Bottom Of The Black Pool