Polkaisin pitkästä aikaa keskuspuistoon omenapuutani katsomaan ja sydän oli haljeta punnertaessani sohjossa etiäppäin. Pahempaa oli tulossa. Puu oli päihittänyt pakkasen, päästäiset, myyrät, citymarsut ja -kanit, jänikset, rusakot, hirvet ja olifantit, mutta se ei ollut selvinnyt ihmisestä. Joku oli katkaissut sen jokaisen oksan ja jättänyt pelkän puupiiskan hankeen pystyyn. Minuutin verran tunsin puhdasta, mustaa murhanhimoa. Mikäli olisin yllättänyt tyypin itse teosta, olisin möyrinyt hangessa sen kimppuun ja yrittänyt repiä paskiaisen kappaleiksi. Todennäköisesti olisin ainakin katkaissut siltä jokaisen sormen.
Sitten muistui mieleen tarina vanhuksesta, joka piti huoltoasemaa jossain Yhdysvaltain aavikolla. Joku oli varastanut siltä yön aikana pihalta pähkinäautomaatin mutta ukkelia se ei häirinnyt tippaakaan. Se pisti sen ihmisluonnon piikkiin.
On ihmisiä, jotka saavat itsesi tuntemaan kuninkaaksi ja toisia, jotka ovat matojakin alhaisempia. Jälkimmäisiin toisinaan törmää julkisissa tiloissa tai kulkuvälineissä. Niistä huokuu negatiivisuus. Ne imevät kaiken energian ympäriltään. Ne puhuvat enimmäkseen rahasta. Sitä vaihtaa mieluummin äkkiä huonetta tai jää paria pysäkkiä omaa aikaisemmin pois ja kävelee loppumatkan.
Joten on palattava lähtöpisteeseen. Tiedän jo uuden paikan. Se on maalla, mutta meressä.
Kirjoitettaessa soi Tristeza: Dream Signals In Full Circles
5 kommenttia
piiklenarttu
28.3.2010 20:17
ou nou! :/
Vastaa kommenttiin
augiem
28.3.2010 22:23
se oli se kaniaita, joka paljasti sen. perkele! en anna periksi. istutan niitä vaikka maailman tappiin asti!
Vastaa kommenttiin
piiklenarttu
29.3.2010 14:50
nää on niit juttui ku mä en vaa voi tajuu et mikä vittu ihmisis on rakennettuna sisää et pitää saa rikkoo, töhrii, ruhjoo kaikki nätti mitä joku toine on tehny – ja ku se kohdistetaa elollisee olentoo niiku täs, ni se on viä viis kertaa sikamasempaa
voisin purra >:(
Vastaa kommenttiin
augiem
29.3.2010 18:04
vihainen ja muriseva piikle pelottaisi minkä tahansa tuhoamisvimmaisen otuksen käpälämäkeen :)
minäkään en kykene ymmärtämään tätä, puhdasta pahuutta. ajattelisin, ettei näille ihmisille luonto ole muuta kuin kertakäyttötavaraa, arvo ainoastaan rahassa mitattuna, eläimet ja kasvit este sen teolle. menetin puuni ja samalla paikan, johon sen istutin. siellä kasvoi metsämansikoita, keto-orvokkeja ja pieniä sinisiä kukkia, jotka huomasi vasta kun kumartui ihan alas. opin nauttimaan pienien kasvien kauneudesta. suomessa on vaarassa kadota n. 1000 lajia. materiaalisesti se ei ketään vie konkurssiin, mutta pelkkä asian ajatteleminenkin satuttaa.
tajusin, etten taida saada seuraavaa puuta saaressa kasvamaan, ellen löydä tarpeeksi luonnonkosteaa paikkaa. hitto, kai se on hommattava talo ja puutarha! istutan sen täyteen omenapuita ja istun niiden alla iltaisin kuun paistaessa.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:42
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin