Jälleen parisuhde mietiskelyä

Näin sunnuntain "ahkerassa" hyörinässä ja uutta kirjaa lukiessani, saan jälleen omituisia kuvia mieleeni.

Löysin hulluilta päiviltä yhden Suomen realismi kirjallusuuden klassikoista: Huojuva talo. Olen vasta alkumetreillä, mutta huomasin kirjan käsittelen yhtälailla nykypäivää, kuin päivääkin, jolloin tätä kirjoitettiin. Miesten&naisten asema, suhde, rakastuminen, valtapeli kotona, huonon avioliiton häpeys ja pinta puolinen onni...

Aloin jälleen pohtimaan kliseisyyttä naisten & miesten töistä. Esim: Viime juhannuksena olin telttailemassa ex-kihlattuni ja hänen kavereidensa kanssa, lähellä vihtiä.

Siellä jo alkumetreillä ex-kihlattuni ja hänen bestiksensä avasivat bisset äjämäiseen tyyliin, alkoivat pelaamaan fudista ja kokovsivat äijä porukan kasaan. Minut jätettiin muiden naispuolikkaiden lailla juoruilemaan, ottamaan aurinkoa ja lukemaan kirjaa. Välillä pelaamaan aliasta tai muuta vastaavaa lautapeliä. Ajoittain miehet sitten liittyivät seuraan ja ketkäs muutkaan kuin miehet sytyttivät grillin, ja kun kyseessä oli täysliha, niin miehet grillasivat sen jne. Jos leiripaikalla sattui olemaan sekopäitä kirveiden kanssa ja miehet huomasivat nämä ensin, tuuditettiin naiset siihen uskoon, että mitään ei ole ja samalla miehistä testosteronia uhkuen hidastettiin bissen juomista ja vaurauduttiin pahimpaan. Naisen puolikkaathan panikoisivat ja joutuisivat hysteerisen itkun valtaan.

Suoraan sanoen olin aina hiukan loukkaantunut kun Tuukka sysäsi minut muiden naisten joukkoon. Koskaan mies itse ei viittinyt pelata kanssani, vaikka pokeria etc, yhden kerran olimme potkimassa palloa ja siinäkin Tuukka alituisesti korosti, että minä olen se nainen ja hän mies. Ehkä se on totta, mutta kun en satu olemaan sitä perinteistä ollaan pieniä ja sieviä, sekä hiljaa-tyyppiä, joka on tyytyväinen naispuolikkaan osaansa.

Emme oikeastaan muuten viettäneet yhteistä aikaa, kuin leffaa katsoessa tai naidessa. Ehkä kävimme silloin tällöin kaupassa ja tietysti minun tulikin tepsutella sievästi Tuukan edellä ja valita ruoka-ainekset koriin, joista loihtisin miehelleni gourmet illallsen. Hän tietysti maksoi ruuat, kuin perheen pään täytyi. Kuin pahana hetkenäni purkauduin tunteistani ja vaadin, että hän kuuntelisi, niin hän silitteli päätäni, sai itkuni loppumaan ja rupesi katselemaan fudista bisse tölkki kädessään. Hän kuittasi pahan oloni naisen normaaliksi heikkoudeksi, eli hysteerisyydeksi, jonka hoidoksi riittää silitys, syli ja pari päähän taputusta.

Kun mieheni houkutteli minua baariin mukaan hän usein pyysi jotain paikalla olevaa kaverinsa tyttöystävää, kinuamaan minua mukaan. Se olisi riittänyt, jos oma mies (kerrankin!) olisi itse pyytänyt ja kinunut minua mukaan, ilman perusteluita "täällä on myös muita naisia, jouden joukkoon me sut sysätään."

Konservatiivinen asenne Tuukan puolelta taisi olla myös yksi syy miksi karikkoon ajettiin suhteemme risteilijällä.

Myös fudista pelatessa ja muissakin lajeissa olen huomannut tiukan rajoituksen miesten ja naisten välillä. Fudiksessa jos vedin lipat ja satuin pelaamaan uroksien kanssa, peli meni poikki, kysyttiin olenko nyt varmasti kunnossa ja kaikki miehet näyttivät huolestuneilta. Jos näin olisi tapahtunut jollekkin kundille vastaavassa porukassa, olisi naurettu räkäisesti ja jatkettu peliä, sitä katkaisematta.
Ja vastaavanlainen asia thai boksingista jo satun sparrauksen ohessa saamaan omasta pädistäni, kun kundi on parinani, pysähtyy hän ja oikein vilkaisee olenko kunnossa vaikka vakaasti seison omilla jaloillani hihitellen jutulle.

Mikä teitä miehiä vaivaa? Ihmisiä naisetkin ovat!! Me kaatulemme, saamme osumaa, nirhaumia, ruhjeita etc. aivan kuin te miehetkin! Emme ole lasista tehtyjä!

Uskon tosiaan, että minun olisi pitänyt syntyä mieheksi luonteeni takia, sillä olen äänekäs, kovatahtoinen, kunniahimoinen, kilpailuhaluinen, omaan ihmeellisen huumorintajun ja osaan myös "äijäillä". etc. Nehän ovat miesten ominaisuuksia?

Kuitenkin rakastan kaikkea kaunista ja maallista, tykkään lauttautua, kävellä korkokengissä, säväyttää miehiä, filosofisoida, itkeä kun näen jotain surrullista, huutaa elämää, tanssia, filosofisoida..

*huokaisu*

Tahdon suhteeltani, sitä, että voisimme jakaa kaiken ilman kliseisiä käsityksiä miesten ja naisten töistä. Kun pidän kauneudenhoito iltaani kasvonaamioneen ja pedikyyreineen, voisin houkutella miehen siihen mukaan ja nauraisimme yhdessä asialle. Pääsisin myös mieheni harrastuksiin mukaan, ilman sitä, että minut sysätään muiden naisten lailla "ihailijakerhoon", sinne mihin naiset nyt laitetaan pois tieltä. Voisi treenata yhdessä, tehdä ruokaa yhdessä, filosofisoida maailmaa yhdessä, riehua live keikalla täysin rinnoin, voisi juoda toisen pöydän alle..... Ilman niitä riivatun tajoituksia. Jakaa maailmansa toiselle täysin ja ottaa toisen siihen mukaan.

Siksi minut on ilmeisesti tuomittukkin elämään vanhanapiikana taikka jos haluan perheen, minut naulitaan keittiöön tekemään ruokaa, siivoamaan, avaamaan haarojani kun mies haluaa ja pulauttelemaan jälkeläisiä jälkeeni?

Noh, jätetään katkerat muistot sikseen ja luodaan katse tulevaisuuteen, sillä jokainen päätös antaa mahdollisuuden historian tekemiseen!

*Tyytyväistä hyminää*