Flirttailulle pitäisi olla monta eri sanaa. Yksi tylsä ilmaisu ei millään pysty erittelemään flirttailun eri nyansseja. Sitä on montaa lajia, eivätkä kaikki suinkaan elämää piristävää, harmitonta hupia. Lanseeraan nyt muutamia tarkentavia ilmauksia:
Hyödykeflirtti
Se on sitä, mitä harrastetaan, kun halutaan saada erityisen hyvää palvelua, ylimääräisiä alennuksia tai kiilata jonon ohi.
Egoboostausflirtti
Täsmäase kehnon itsetunnon näennäiseen, hetkelliseen kohottamiseen. Oiva keino unohtaa huono tukkapäivä, pomon haukut ja pohjaanpalanut aamupuuro. Tuntea itsensä hetken verran maailman ihquimmaksi megabeibeksi oman lattean itsensä sijaan…
Alalajit: ”Näytän kavereillekin, että saisin”, ”Bi-kivaa”-flirtti.
Hupiflirtti
Kevyttä leikkiä, jonka ei ole tarkoituskaan johtaa mihinkään. Keimailua keimailun takia, silkkaa ajankulua. Parhaimmillaan piristää ja saa hyvälle mielelle, pahimmillaan toinen jää pysyvään hämmennyksen tilaan: ”Yrittääkö se mua vai mitä?”
Iskuflirtti
Monesti sanotaan, ettei flirttailua pidä sotkea iskemiseen. Höpölöpö, sanon minä. Iskemisen ensimmäinen askel on lähes aina flirtti. Selkeä keino osoittaa seksuaalista ja romanttista kiinnostusta sekä tunnustella maaperää ennen lopullista tälliä.
Vittuiluflirtti
Flirtti, jonka kohde on vain väline. Esim. koston välikappale. Käytetään tyypillisesti mm. silloin kun halutaan saada vakikumppani mustasukkaiseksi.
Syntymäflirtti
Tämä on oikeastaan ihan oma ihmisrotunta enemminkin kuin flirttityyppi. Syntymäflirtti yrittää iskeä jo synnytyssairaalan vauvalan lastenhoitajaa – ja yleensä tajuamatta sitä itse ollenkaan. Muiden kaksijalkaisten uupuessa hän tuntuu flirttailevan vaikka pöydänjaloille.
