Blogi

PIPARKAKKUTALOT

Mitä järkeä on nähdä sen tekemiseen helkkaristi vaivaa, menettää hermot monta kertaa, polttaa sormet sulatetussa sokerissa, ja huomata, että lopputuloksessa on feng suit lievästi sanoen vinksallaan. Ihan sama olisi syödä sitten loppiaisena vaikka pahvilaatikkoa. Samalta se siinä vaiheessa kuitenkin maistuu, kuusi viikkoa pölyä ja kissankarvoja kerättyään. Pakko sitä on kuitenkin maistaa periaatteen vuoksi edes pieni tomuinen palanen vain todetakseen, että se kelpaa korkeintaan naapurinkoiralle, joka kyllä hotkaisee kissankarvaisen mökin yhtenä suupalana ja kuolee seuraavana yönä suolisolmuun, minkä kostaakseen naapurinsetä naarmuttaa avaimellaan autonkylkeen pitkän viirun, jota vakuutusyhtiö ei pykälään 567.99 vedoten suostu edes korvaamaan. Ei välttämättä kauhean paha hinta kyllä, ainakaan jos se naapurin rakki räkytti seinän takana kaikki päivät, mutta nyt taisin hiukan eksyä aiheesta… Niin. Mutta siis oikeasti, miksi vitussa näitä ei voi tehdä jostain ei syötävästä materiaalista? Vaikka sementistä.

LAHJAOSTOKSET

Tungosta jossa eteneminen muistuttaa letkajenkkaa, tip tap ruuhkan "tuoksua", tip tap kärryjen kanssa päälle jyrääviä tätejä, tipe tipe lapsia jotka niistävät nenänsä takkisi helmaan, tip tap kassajonoja jotka eivät koskaan etene minnekään, tip, tip tap stressaantuneita, kireäilmeisiä myyjiä... Ja kaiken sen keskellä tiedät, että kaikki ostamasi on kahden viikon päästä seitsemänkymmenen prosentin alennuksessa! Soihdut sammuu…

Loppukevennys:
Hopeanhohtoisen lahjapaketin saat tehtyä käden käänteessä, kun peset sipsipussin sisäpinnan ja käännät pussin ympäri.
(Niksipirkka 12/03)

PUNAINEN

Älkää käsittäkö väärin, punainen, varsinkin tumma sellainen, on lempivärini number one. Minulla on punainen sohva, punaiset verhot, punaisia mattoja, punainen sängynpeitto, punaisia tyynyjä, punainen hedelmäkulho jne. Siitä se juuri kiikastaakin. Minua kiusaa suunnattomasti se, että tähän aikaan vuodesta punainen leimataan vain ja ainoastaan jouluväriksi. On kovin ikävää ja hyvin turhauttavaa, että kaltaiseni antijouluihminen joutuu puolitoista kuukautta mieltämään asuvansa oikeassa joulumaassa.

”Hei, sulla on ihanan jouluinen pöytäliina”, totesi juuri kahville poikennut tuttavani, ja kehtasi vielä ihmetellä miksi mulkaisin niin pahasti. Perkule, punaiset omputkin ovat yhtäkkiä muka jotakin jouluomenoita! Ja kun minulla on myös paljon punaisia vaatteita, niin näytänkö minä sitten tontulta, tai vielä pahempaa – joulumuorilta? Hui kamala!

Jos nyt jotain hyvää asiassa haluaa nähdä, niin mielestäni ylivoimaisesti parasta joulussa on se, että kaupoista löytyy silloin tavallista parempi valikoima punaisia pitsirintaliivejä…

MOLLIJOULULAULUT

Jos ei muuten masenna, niin näitä kuuntelemalla pääsee kätevästi mukavaan jouluangstiin ja ranteidenviiltelyfiilikseen ihan käden käänteessä. Ja pakoonhan näitä ei pääse, joten piilottakaa terävät veitset ja partakoneenterät heti lokakuun alussa. Ainoassa kunnon duurirenkutuksessakin - Hei tonttu-ukot hyppikää, lauletaan: ” Hetken kestää elämä, ja sekin synkkä ja ikävä!”

JOULUSUKLAAT

Vertailun vuoksi:
porkkana 26 kcal /100g
suklaakonvehti 520 kcal/100g

Kaiken lisäksi suklaan sisältämät kalorit ovat ns. perse- ja reisikaloreita. Yksikään kilojoule ei vahingossakaan ajaudu sinne missä niitä kaivattaisiin, kuten tisseihin, vaan jokainen joulukuussa sisääsi mättämä suklaakonvehti löytyy takuuvarmasti tammikuussa kankuistasi.

Ehdotus suklaanvalmistajien myynninedistämiskamppanjaksi: ”Kerää kymmenen viivakoodia suklaakonvehtipakkauksesta ja osallistu rasvaimulahjakortin arvontaan!”

Okei, myönnetään, suklaa sisältää kyllä paljon erityisesti sinkkunaiselle elintärkeitä fenyylietyyliamiineja, mutta kyllä siitä porkkanastakin voi jotain iloa olla...