Walter de Camp

Jokin ravintola Suomessa - en muista mikä - haluaisi ryhtyä tarjoilemaan kovaa teetä eli alkoholilla terästettyä teetä. Sieltä on käännytty Annankadulla toimivan Demmers Teehaus -teemyymälän omistajan Kirsi Pullisen puoleen ja pyydetty, että hän suunnittelisi mahdollisimman hyvän Kovan teen reseptin.

Satun tietämään, että kyseinen teekauppias ei vielä ole onnistunut ratkaisemaan pätevän teetötsyn arvoitusta.

Voisitteko te, Rakkaat Lukijat, auttaa häntä? Kirsi on erittäin mukava ihminen, työskenteli 15 vuotta Nokian globaaleissa toiminnoissa ja ylensi sen jälkeen itsensä teepuodin pitäjäksi.

Innovoikaa loistava Kovan teen resepti ja soittakaa se hänelle tai pistäytykää kertomassa siitä Demmersin Teehausissa.

Olen itse "keksinyt", että liotetaan Liptonin teepussia kuumassa vedessä pari minuuttia ja lorautetaan kossua reippaasti joukkoon. Nyt tarvittaisiin huomattavasti korkeatasoisempaa ajattelua. Teelaatuja on valtavasti valkoisesta ja vihreästä mustaan, intialaisia, kiinalaisia, vietnamilaisia... ja sitten maustetut teet, joissa teen sekaan on laitettu melkein mitä tahansa, ja alkoholia on tietysti vaikka mitä sorttia. Joten tehtävä on haastava. Mutta tuloksena olisi Suomen nykyajan ensimmäinen Kova tee

Demmers Teehaus, Annankatu 13, puh: +358 40 1727925. www.demmer.fi

Te Rakkaat Lukijat varmaan muistatte viime viikkoisen hässäkän ja huolitulvan, joka syntyi kun tulin kirjoittaneeksi liian tarkkoja paikka- ja aikatietoja parinvaihtajien (www.finswingers.fi) viime lauantain laivaretkestä.

Jouduin poistamaan blogimerkinnän, kun muutamat seksiristeilylle buukkautuneet pariskunnat huolestuivat anonyymiudestaan.

No niin, nyt se lauantai-ilta ja sunnuntain vastainen yö laivalla ovat takana päin. Ulkopuolisten häirintää ei tapahtunut. Parinvaihtajien seksiristeily "meni erittäin onnistuneesti", minulle on kerrottu.

Mutta en tiedä sen tarkempaa. Voisivatko jotkut pariskunnat, please, kertoa millaista menoa teillä siellä oli?! Kun te viime viikolla kirjoititte tämän blogin kommenteissanne huolistanne, avautukaa nyt toki iloisista muistoistanne. Älkää jättäkö tämän blogin lukijoita epätietoisuuteen!!

Tarinaa, please!

Jouduin poistamaan eilen kirjoittamani blogimerkinnän eräästä seksihenkisestä laivaretkestä. Sain puhelun ja minulle kerrottiin, että retkelle lähtijät ovat kovin hälyttyneitä, kun he eivät haluaisi, että heidän retkestään tiedettäisiin mitään.

Tavallaan ihan ymmärrettävää. Joten poistin blogimerkinnän. Menetänkö nyt kaiken huipuksi vielä jäsenyyteni siinä yhteisössä? Ja joudun heittämään pois vaakasuoralla sepaluksella varustetut bokserini?

Jukra! Mun blogia luetaan! Kaiken maailman irstailijat lukee tätä! Tää on tosi hienoa.

Anyway, aion voimiani säästelemättä kaivaa teille tietoa niistä asioista, joihin Leccare Saturday Night Fuck - blogimerkinnän kommentissa viittasi.

Leccare: "Vastaavat juhlat Suomessa eivät vain ole julkisia."

Nyt mä aion oikein tosissani ryhtyä perehtymään Suomen salaisiin seksibileisiin.

Vannoo Walter

Cityn uusimmassa numerossa on muutamia otteita vasta ilmestyneestä kirjastani Hekumallinen Berliini. Niissä otteissa on myös jokunen rivi Nymfomaanittarien klubin järjestämistä bileistä nimeltään Saturday Night Fuck.

Nyt sattuu niin, että seuraavat tällaiset seksibileet pidetään ensi lauantaina Berliinissä. Sitä ennen sinne menee monta lentokonetta Helsingistä. Lento kestää vain 1:55.

Sallitaanko, että kerrankin retkahdan alatyyliseksi ja totean: berliiniläiset nymfomaanittaret siellä jo voitelevat vittujaan!

Saturday Night Fuck -bileet ovat about riettaimmat kekkerit missä olen ikinä ollut. Yksi niiden bileiden mainoslauseista kuuluu: "Tästä yöstä ei kukaan joudu nussimatta lähtemään kotiin." Voin vakuuttaa, että se mainoslause pätee.

Tässä vaiheessa ilta on vielä nuori.

Nymfomaanittaria alkaa saapua.

Ja meno reipastuu!

Kun suunnittelet mahdollista lähtöäsi Saturday Night Fuck'iin, huomioi kuitenkin tilaisuuden järjestäjien pyyntö: He toivovat, että bileisiin ei tulisi sellaisia ihmisiä, jotka haluavat vain katsella. Vain ne ovat tervetulleita, jotka haluavat oikeasti ryhtyä panemaan!

Tarvittavat lisätiedot löytyvät kirjastani. Sitä saa kirjakaupoista.

Maaliskuun eka päivä! Koska asun Helsingissä, en huomaa kevään tuloa maantien varsille puhkeavista leskenlehdistä. Puiden lehtien avautuminen taas on liian myöhäinen kevään merkki. Sehän tapahtuu vasta vapun jälkeen.

Niinpä naisten ohuet sukkahousut ovat kaupunkilaisen varmin tae kevään tulosta. Ja nyt ne tulevat taas!

Tässä pieni vinkki: Trasparenzella on kevään uutuuksissa muutamia tosi hienoja sukkahousuja. Esimerkiksi:

Trasparenze Becky

Trasparenze Britney

Trasparenzen kevään 2011 sukkahousuja on esillä enemmän esim. tällä nettikaupalla:

http://www.stockingsdirect.co.uk/spring-fashion-2011.html

God bless the spring and the legs!

Harri Niemi haastatteli mua Radio Helsingin aamulähetyksessä viime torstaina klo 08:30.

Haastattelu johtui siitä, että multa on ilmestynyt kirja Hekumallinen Berliini.

Se on kirja, jossa kerron intiimeistä seikkailuistani Berliinin heteroiden seksuaalisessa alamaailmassa.

Kaikki järkevät ihmisethän nukkuvat klo 08:30, joten tässä linkki, josta haastattelun löytää.

Jos jostain syystä on kiinnostunut lotkauttamaan korvaansa!

http://www.radiohelsinki.fi/lataukset/arkisto/haastatteluja/

Törmäsin yhtenä päivänä Helena Lindgreniin Stockmannilla ja kun olimme jonkin aikaa istuneet juttelemassa, Helenan ilme kirkastui:

"Mä olen ollu tänään shoppailemassa! Mitä pidät saappaistani?"

Hienot saappaat! Pyytelin anteeksi, etten ollut huomannut niitä.

Ne ovat Palmrothin saappaat Pohjois-Espan myymälästä.

Ja nyt vinkki: Ihmisiä todella miellyttää, jos heidän vaatteitaan valokuvataan (edellyttäen että kyseinen vaate on hieno).

"Saanko kuvata housusi?"

Ja:

"Voinko julkaista housusi?"

Se tuntuu olevan ihmisistä jopa vielä hienompaa kuin jos heitä itseään kuvattaisiin.

Koska asun Kalliossa, lähdin innolla katsomaan, miten Dostojevskin Rikos ja rangaistus on onnistuttu sijoittamaan Vaasankadun thaihieromoon ja sen lähiympäristöön.

Ryhmäteatteri on nyt täyttä Kalliota. Näyttämö sijaitsee entisessä elokuvateatterissa Helsinginkadulla. Näytelmä tapahtuu Vaasankadulla, ja suuri osa katsojakunnasta on ulkoisesta olemuksestaan päätellen Kallion kulmien asukkaita, eikä Töölön eläkeläisiä tai Kaivopuiston posliiniperseitä.

Tässä on vähän samanlaista tunnelmaa kuin jossain teatterissa Berliinin Kreuzbergissa tai Neukölnissä. Kulmakuntien henki elää.

Tietenkään tästä ei tulisi mitään, jos itse näytelmä olisi huono, mutta kun se ei ole.

Tuomo Aitta on ohjannut ja dramatisoinut näytelmän, ja kaiketi aika paljon kirjoittanutkin, koska alkuperäisessä Dostojevskin romaanissa tuskin on puhuttu golfvirran kääntymisestä tai poliisikomissarion peräpukamista. Tämä on hänen ensimmäinen ohjauksensa Ryhmäteatterille, ja ensimmäinen mitä olen häneltä nähnyt. Minusta tuli heti Tuomo Aitta -ihailija.

Näytelmä ei ole Kalle Holmberg -tyylistä koheltamista ja huutamista eikä Jouko Turkka -tyylistä tutisemista ja kuolan valuttamista suupielistä eikä siinä ole minkäänlaista kyynisyyttä. Se on melko vähäeleinen ja hyvin tunteisiin käyvä. Hieno ohjaus.

Kaikki näyttelijät hoitavat hommat huippu hyvin, se on ainut mitä heistä voin todeta, koska en ole teatterikriitikko. Lisään kuitenkin, että Ylermi Rajamaan Raskolnikov on niin kipeän pätevä nyhjäke, että varmaan venäläisetkin - jotka ovat kaikki Raskolnikov-asiantuntijoita - nostaisivat hänelle karvalakkiaan.

Ryhmäteatterin Rikos ja rangaistus on ensimmäinen näytelmä pitkään aikaan, jonka esityksessä en ole hetkeksikään pitkästynyt enkä puutunut. Suosittelen lämpimästi.

Jokainenhan tietää, että Intian liikenteessä on vain yksi liikennesääntö: vahvempi voittaa heikomman.

Nokkimisjärjestys on siis

1. Bussit
2. Rekat ja kuorma-autot
3. Henkilöautot
4. Riksat
5. Härkävankkurit
6. Polkupyöräriksat
7. Vetoriksat
8. Työntökärryt

Tästä puuttuu moottoripyörät, koska en osaa sijoittaa niitä. Ne ovat toisaalta heikkoja, ja bussit voivat tilaisuuden tullen liiskata ne. Mutta ne ovat nopeita ja ketteriä ja pystyvät ruuhkissa tunkeutumaan pienistä raoista eteenpäin ja pääsevät useimmiten ensimmäisinä perille.

Kaikkia luettelossa olevia yhdistää pyörät. Niiden alapuolella ovat ne, joilla ei ole pyöriä.

9. Vuohilaumat
10. Lehmät
11. Jalkaisin kulkevat ihmiset.

Katuja etenevä vuohilauma on verrattavissa moottoripyöräjoukkoon. Vuohet eivät koskaan pysähdy, vaan tunkeutuvat kaikkien muiden kadullaolijoiden väleistä eteenpäin.

Lehmät ovat niin tyhmiä, että mikään tööttääminen ei vaikuta niihin, joten kaikkien on kierrettävä ne.

Lehmienkin alapuolella säntäilevät säikkyinä meikäläisen kaltaiset jalkaisin etenevät katujen luuserit eli jalankulkijat. Intiassa ei yleensä ole jalkakäytäviä, vaan jalankulkijat joutuvat kävelemään liikenteen seassa. Jalankulkija on jatkuvan tööttäämisen kohde ja alinomaisessa kuolemanvaarassa.

Väitänkin muutaman viikon kokemuksella, että Intian vaurastumisen seurauksena lisääntynyt auto- ja moottoripyöräkanta on paitsi saastuttanut ilman yhä pahemmin myös kasvanut niin suureksi, ettei jalankulkijana pysty kävelemään enää kahtakaan metriä joutumatta väistelemään ajoneuvoja. Se on sietämätöntä.

Ovatko koirat liikenteessä jalankulkijan ala- vai yläpuolella, sitä en osaa sanoa. Koirat saa armotta tappaa, mutta ne ovat jalankulkijoita nopeampia pakenijoita.

Oli ilo palata Suomeen.

Udaipurin kaupunki, Rajastanissa, Luoteis-Intiassa. Satumaisen kaunis kaupunki jarven ymparilla. Tata kutsutaan Intian Venetsiaksi. Bollywoodin filmiryhmat kayvat taalla toisinaan kuvaamassa jaksoja elokuviinsa.

On menossa haakausi, joka alkoi tammikuun 15. paiva ja jatkuu helmikuulle. Joka paiva kaupungin halki kulkee valtavaa metelia pitavia haakulkueita. Ensimmäisena ajaa kaiutinauto, jonka amyreista raikuu jarjettomalla volyymilla musiikkia ja hindin kielista selostusta. Kaiutinauton perassa kavelee haavaki ja viimeisena tulee parin kastittoman tyontamat puurattaat, joilla porisee generaattori.

Morsian ei ole kulkueessa. Jos olen oikein ymmartanyt, kulkue on matkalla morsiamen luokse. Kaiutinauton jaljessa, kulkueen etupaassa ratsastaa sulhanen valkoisella hevosella. Sulhanen on puettu prinssiksi.

On ilmeisesti mahdollista vuokrata valkoinen ratsu. Vai pitaisiko sanoa diapamia syonyt kaakki. Nama ratsut ovat nimittain tylsamielisen rauhallisia. Mikaan meteli ei hairitse niita. Ne eivat heita sulhoa selastaan.

Kulkue matelee kaupungin katuja. Se pysahtelee vahan valia, jotta moykkaa saadaan pidettya ylla loputtomiin.

Valkoisen ratsun selassa istuva sulhanen on yleensa tylsistyneenn ja tympiintyneen nakoinen. Muut kulkueessa saavat tanssahdella ja huudahdella ja heilutella itseaan. Sulhon on jokotettava satulassaan.

Siina ei varmaan mitaan muuta pysty ajattelemaan kuin tulevan haayon riemuja. Jos kestan taman korottelyn hevosen satulassa, paasen pukille.