Walter de Camp

Olen pari viime vuotta syonyt enimmakseen itselleni sopivaa ruokaa ja menettanyt sen seurauksena kykyani sulattaa mita tahansa jytinaa. Olen elanyt liian terveellisesti ja kadottanut peltivatsani. En suosittele terveellista ruokavaliota kenellekaan.

Intialaisilla on tapana aloittaa melkein minka tahansa ruoan valmistaminen nakkaamalla paistinpannuun kourallinen murskattuja korianterin siemenia ja muuta vastaavaa maustetta. Mustat karytetyt korianterin siemenen kappaleet lymyilevat currykastikkeessa ja missa tahansa soosissa kuin torakat seinalla.

Tassa kehittelemani curryn vastaisen taistelun ohjeet:

1. Tilaa Chicken currya ja annos riisia. Sinulle tuodaan lautanen ja lusikka seka erillinen kulho riisia ja erillinen kulho, jossa kananpalaset makaavat hautautuneena currykastikkeeseen. Molemmissa kulhoissa on lusikka.

2. Lusikoi pieni kasa paljasta riisia lautaselle. Kaiva currykulhosta yksi curryn peittama kananpala lautaselle mahdollisimman kauas riisikasasta.

3. Ota vasempaan kateen riisikulhon lusikka ja yrita sen avaulla pitaa kananpalaa paikoillaan. Kaavi toisella lusikalla curry pois kananpalasta niin hyvin kuin mahdollista. Nosta sen jalkeen about puhdistettu kananpala riisikasalle.

4. Toista kaavinta muillakin kananpalasilla. Palasiin jaa vahan currykastikkeen makua, mutta ne voi kohtalaisen mukavasti syoda paljaan riisin kanssa.

Sama metodi toimii myos taistelussa masalaa vastaan.

Kolkata on raatajien, ei kerjalaisten kaupunki. Kerjalaisia on taalla vain sellaisilla alueilla, missa on turisteja. Raatajia on kaikkialla.

Otan esimerkin kevyimmasta paasta. Sudder Streetin poikkikujalla Madge Lanella raataa suosikki chai-wallahini. (Wallah = mies, eli voi sanoa taksi-wallah, pyykki-wallah jne.). Nuorimies seisoo teerattailla ja valmistaa ja tarjoilee ja myy maustettua maitoteeta koko paivan.

Tulen yleensa paikalle paivan ensimmaisen kerran vahan kuuden jalkeen aamulla. Kaveri on hommissa. Putiikki on auki. Han luultavasti heraa viiden aikaan nukuttuaan yonsa rattailla ja aloittaa veden ja maidon lammittamisen.

Illalla yhdeksan aikoihin han myy edelleen teeta. Putiikki on auki. Han luultavasti lopettaa kymmenen aikaan, laittaa kamppeensa yokuntoon ja nukahtaa. Tyopaiva on siis n 17 tuntia..

Sama meininki viereisen kujan lassi-pojalla.

Iltayhdeksalta kaikki ovat nailla kulmilla vasymyksesta niin sekaisin, etta heidan vitsailunsa muuttuvat tahattomiksi solvauksiksi.

Ja nama ovat kevyita toita. Toista on tiilenkanto.

Meikalainen makaa huoneessaan ja lukee beatrunoilija Allen Ginsbergin Intian paivakirjaa vuodelta 1962. Lainaan siita muutaman rivin. Mainittakoon niille lukijoille, joiden lukuharrastukset eivat ole viela ylettyneet 1800-luvun venalaiseen kirjallisuuteen, etta Oblomov on saman nimisen romaanin paahenkilo, mies, joka on niin saamaton, etta han ei ikina jaksa tehda mitaan.

Ginsberg makaa hotellihuoneessaan Varanasissa, on iltapaiva ja han torkahtalee

"...to wake at midnight in the oldest city of the world
no need to rush out and carry burlup bags full on dong to
make money
my checks arrive from around the world
enough to lay here Oblomov..."

(Sori jos tahan jaa muutama kirjoitusvirhe, tama nappaimisto on SAATANAN surkea.)

Normaalisti heraan aamuisin kymmenelta, vajoan kylpyammeeseen ja yhdentoista aikaan istun aamuteelle. Mutta nyt, kun asun Kolkatassa (Kalkutassa), heraan joka aamu kuudelta. En tieda mika hitto tassa mattaa. Tallaista ei ole koskaan ennen tapahtunut.

Paiva alkaa siina vaiheessa hiukan sarastaa, ja Sudder Streetin jalkakaytavilla yonsa nukkuneet piruparat kaivautuvat esiin raasuistaan. He lakaisevat kasoihin edellisena paivana kadulle kertynytta jatetta ja sytyttavat ne tuleen.

Astun ulos Hotel Astoriasta tutkailemaan maailmaa. Nuotiot palavat kadun varsilla ja ilma on savupilvista siniharmaa. Kappailen katua tyytyvaisena. On ihmeellista olla hereilla tahan aikaan. Liityn hetkeksi jonkun nuorion luona seisovien, kylmasta hytisevien kurjimusten seuraan. He ovat ystavallisia ja tekevat tilaa.

Sitten koukkaan sivukujalle, jonne parikymppinen kaveri on jo pystyttanyt teerattaansa. Viisi rupiaa, noin kahdeksan senttia, maksava chai juodaan pienista kertakayttoisista savikupeista. Se on tosi hyvaa.

Eras tietty sanomalehdenmyyja onnistuu aina bongaamaan minut, pysayttaa polkupyoransa, ja saan ostetuksi hanelta Times of Indian. Telegraphin saan ilmaiseksi hotellilta.

Syon hyvan aamiaisen halvassa ravintolassa, ja kayn ostamassa kulman takaa kolme muuta sanomalehtea, Bengal Postin, Asian Agen ja Hindustan Timesin. Kun olen hotellissa saanut luetuksi kaikki viisi sanomalehtea, voinkin kayda takaisin sankyyn mukkumaan.

Taalla on mukavaa.

Mönkään meni!

Blogini 26.10.: "Ensiksi varma tieto: Manns Streetin homobaari lopettaa vuodenvaihteeseen mennessä."

Ja: "Sitten kuulopuheisiin. (...) Väitetään, että myös erittäin suosittu homoyökerho Hercules lopettaisi toimintansa vuodenvaihteeseen mennessä."

Nyt on tammikuu 2011 ja molemmat paikat jatkavat toimintaansa.

Painoten, että en olisi julkaissut kuulopuhetta Hercules-yökerhon lopettamisesta ellen olisi pitänyt asiaa melkoisen varmana. Pieleen meni siis kaikki.

Manns Street toimii talossa, joka oli menossa kokonaan remonttiin. Talon omistajat ovat nyt jostain syystä luopuneet remonttiaikeistaan. Manns Streetin kanssa on tehty uusi, toistaiseksi jatkuva vuokrasopimus.

Manns Street ja Hercules ovat saman omistajan paikkoja. Ehkä Manns Streetin jatkon mahdollistuminen on saanut hänet jatkamaan myös Hercules-yökerhon pitämistä.

Niin tai näin, hienoa että kaksi Helsingin suosituinta homoravintolaa jatkaa toimintaansa.

Homobaari Room Albert Kalevankadulla sen sijaan sulkeutui viimeisen kerran 23.12.

Kun joulun aikaan aina pohditaan, onko kouluissa soveliasta esittää seimikuvaelmaa, eräs tuttavani ehdotti kumouksellista ideaa: mitä jos koululapset alkaisivat osallistua eri uskontokuntien juhliin? Kristilliseen kirkkoon kuuluvien vanhempien lapset pippaloisivat myös islamilaisten lasten ramadan-juhlissa ja päinvastoin, jne.

Mikä voisi enemmän lisätä eri uskontojen piirissä elävien ihmisten keskinäistä ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta? Se olisi loistava veto.

Nostan kohta kytkimeni ja häivyn talvilomalle Kolkataan (Calcuttaan), joka on maailman suosikkikaupunkien listani kakkonen (Berliini on n:o 1 ja Hongkong n:o 3, ja muita ei sitten olekaan. Helsinki on tietysti suosikkikaupunkini.)

Kalkutassa hindut osallistuvat muslimien ramadanin päätösjuhliin ja muslimit bilettävät hindujen kanssa Kalin, Durgan ja Sarasvatin monipäiväisissä katujuhlissa. Aika hienoa, kun ottaa huomioon, millaista uskonnollista suvaitsemattomuutta eri puolilla maailmaa ilmenee.

Kantasuomalaiset ääriateistiset vanhemmat eivät tietenkään päästäisi lapsiaan mihinkään juhliin. Epätieteellisen seimikuvaelmankin näkeminen voi heidän mielestään suistaa heidän kullannuppunsa raiteiltaan loppuelämäksi. Samaan aikaan nämä ääriateistit uskottelevat pienokaisilleen, että on tonttuja, possut puhuvat ja ilkeä noita-akka työnsi Hannun ja Reetan uuniin.

Iloista joulua kaikille!

Kaunotar ja pukki.

Sankarini Julian Assange päästettiin vapaaksi takuita vastaan! He is out and hopefully fucking again!

Päätöksen jälkeen kirjailija Tariq Ali kommentoi: "I am very pleased that he is out. I think the extradition charges should now be dealt with in the same way. His barrister made the same point, that this is not rape under English law and there is absolutely no reason for extradition. We are delighted he is out and he should never have been locked up in the first place."

Kas! Ruotsi saattaa esittää valituksen päätökseen!

Ruotsihan ei osallistunut toiseen maailmansotaan. Nyt on heidän hetkensä.

Kunpa Suomi ei ikinä hankkisi itselleen julkisuutta tällä tavalla.

Frontline Club -nimisen lontoolaisen yksityisen pressiklubin perustaja Vaughan Smith lupasi lähes koko omaisuutensa, noin 150000 puntaa Assangen takuihin. Oikeuden päätöksen jälkeen hän sanoi:

"This is huge ... it is not just about press freedom, it is about the internet. As journalists, we should be very concerned about the possibility of legislation that would restrict our freedom. Assange has held up a very large mirror in front of journalists. Journalists are concerned by the reflection they see."

19:04 Ruotsin viranomaiset eivät valita.

Julian Assange: "Olen tyytyväinen voidessani olla Englannissa. Luotan brittiläiseen oikeuteen."

21:42 Ruotsin edustajat Lontoon oikeudenkäynnissä valittivat sittenkin. Ruotsi taistelee.

"Speaking again outside the court, (assangen asianajaja; WdC) Stephens says the Swedes will not abide by the umpire's decision. "They [the Swedish authorities] clearly will not spare any expense to keep Mr Assange in jail," he added.

"This is really turning in to a show trial. We will be in court in the next 48 hours, they haven't given us the courtesy to say when. It is an unfortunate state of affairs ... but given their history of persecuting of Mr Assange, it is perhaps not surprising.""

Kaikki englanninkieliset lainaukset tässä blogimerkinnässä ovat sanomalehti Guardianin nettisivuilta tältä päivältä.

Seuraan sanomalehti Guardianin sivujen välityksellä oikeudenkäyntiä, jossa käsitellään parhaillaan Julian Assangen mahdollista vapauttamista takuita vastaan. Sanomalehden nettisivulle ilmestyy muutaman minuutin välein toimittajien viestejä käräjäpaikalta.

Oikeudenkäynnissä on läsnä monia julkisuuden henkilöitä, jotka ovat luvunneet kukin antaa 20000 puntaa rahaa takuihin Assangen puolesta, mm. Bianca Jagger ja elokuvaohjaaja Ken Loach.

Hetki sitten tiedotettiin, että amerikkalainen ohjaaja Michael Moore on luvannut 20000 dollaria Assangen takuihin (vai puntaa?). Samassa yhteydessa julkaistiin Mooren viesti:

"Yesterday, in the Westminster Magistrates Court in London, the lawyers for WikiLeaks co-founder Julian Assange presented to the judge a document from me stating that I have put up $20,000 of my own money to help bail Mr. Assange out of jail.

Furthermore, I am publicly offering the assistance of my website, my servers, my domain names and anything else I can do to keep WikiLeaks alive and thriving as it continues its work to expose the crimes that were concocted in secret and carried out in our name and with our tax dollars.

We were taken to war in Iraq on a lie. Hundreds of thousands are now dead. Just imagine if the men who planned this war crime back in 2002 had had a WikiLeaks to deal with. They might not have been able to pull it off. The only reason they thought they could get away with it was because they had a guaranteed cloak of secrecy. That guarantee has now been ripped from them, and I hope they are never able to operate in secret again.

So why is WikiLeaks, after performing such an important public service, under such vicious attack? Because they have outed and embarrassed those who have covered up the truth. The assault on them has been over the top."

Kun WikiLeaksin perustaja Julian Assange nyt viruu Wandsworthin vankilan eristysosastolla, vaikka yksikään viranomainen ei ole syyttänyt häntä mistään, ja kun tästä on noussut valtava kansainvälinen haloo, ruotsalaisille on herännyt tarve puolustella Ruotsin raiskauslainsäädäntöä ja siihen liittyviä käytäntöjä.

Englantilainen sanomalehti Guardian kertoo, että oikeustieteen professori Monica Borgman on viime viikolla sanonut: "Tilastot osoittavat, että Ruotsissa raiskausten oikeusprosessointiluvut ovat Euroopan huonoimpia. Vain noin 10 prosenttia poliisille raportoiduista raiskauksista johtaa oikeudenkäyntiin; loput tapaukset raukeavat."

Monica Borgman jatkaa: "Ruotsalaiset naiset eivät hyväksy sitä, että miehet kohtelevat heitä seksuaalisesti väärin, ja he raportoivat näistä miehistä poliisille, vaikka he tietävät erittäin hyvin, että he saattavat tulla huonosti kohdelluiksi oikeusjärjestelmän taholta ja että mahdollisuus että juttu menee oikeuteen on hyvin, hyvin vähäinen."

Katsotaan mitä tämä käytännössä tarkoittaa.

Viime huhtikuun 23. päivänä ilmestyneessä Göteborgs-Posten-sanomalehdessä kansanedustaja Carina Hägg ja Ruotsin Sosialidemokraattisten Naisten puheenjohtaja Nalim Pekgul kirjoittivat : "Vuonna 2006 tehtiin poliisille raiskausilmoitus lähes 4000 ihmisestä, mutta vain 6 ihmistä tuomittiin raiskauksesta."

Ihminen-sanat voitaneen korvata mies-sanalla.

Toisin sanoen, naiset kävivät lähes 4000 kertaa väittämässä poliisilaitoksella, että joku mies oli raiskannut heidät. Näistä keisseistä meni oikeuteen noin 10 prosenttia eli 400 kertaa miestä alettiin syyttää oikeudessa raiskauksesta. Sitten 400 oikeudenkäynnin jälkeen 6 miestä tuomittiin raiskaajiksi.

Nämä ovat mielestäni mykistäviä lukuja. Ruotsalaisista raiskausoikeudenkäynneistä vuonna 2006 noin 98,5 prosenttia on ollut aiheettomia. Syytöntä miestä on syytetty käräjillä. Ja vain noin puolitoista promillea naisten poliiseille ilmoittamista miehistä on oikeasti ollut raiskaajia. Miesten tahrittua mainetta ei varmastikaan ole palautettu.

Tätä kutsutaan Ruotsissa tasa-arvoksi.

ASSANGEN TAPAUS

Ylläolevista luvuista ei tietenkään voi vetää sitä johtopäätöstä, etteikö Julian Assange ole saattanut syyllistyä johonkin.

Netistä on helppo löytää Assangea syyttävien kahden naisen nimet ja valokuvat ja päästä lukemaan heidän CV:nsä.

Naisten asianajaja Claes Borgström vaikuttaa joka tapauksessa perin epävarmalta. Hän on antanut haastattelun sanomalehti Guardianille. Hän sanoo: "Ruotsissa, kuten kaikissa maissa, todistamisen taakka on syyttäjällä. Syyttäjän täytyy todistaa, että asiakas on ilman järkevää syytä epäillä syyllinen rikoksiin. Ilman järkevää syytä epäillä on hyvin kova vaatimus, enkä tiedä tuleeko syyttäjä Marianne Ny yltämään sille tasolle."

Naisten oma asianaja siis toteaa julkisesti, ettei hän ole lainkaan varma, pystytäänkö Assangea edes syyttämään mistään. Samassa lehtijutussa hän myöntää, että Ruotsissa miesasianajat vitsailevat, että miehen on Ruotsissa saatava naiselta kirjallinen suostumus yhdyntään ennen kuin mies voi kaivaa pelivälineensä esiin.

Itse en rohkenisi kajota ruotsalaiseen naiseen kirjallisen suostumuksenkaan jälkeen, sillä nainenhan saattaisi yhdynnän aikana tuntea liikkeissäni jotain epätasa-arvoista ja raportoida minut poliisille.

Voin langeta Arlan jogurttiin, mutta mitä naisiin tulee, tää poika suosii kotimaista.

Meidän kaikkien tuntema sympaattinen VeliSkeptinen on kirjoittanut 4.12.2010 12:20 Cityn keskustelupalstan kommentissaan riipaisevat sanat: "Turha luulla että saisit keskustelupalstalta pillua kirjoituksellasi, olen kirjoitellut jo kolme vuotta enkä silti ole saanut."

VeliSkeptinen on kirjoittanut Cityn keskusteluihin 3839 kommenttia. Saamatta pillua. Pysähtykää pohtimaan veljen tilannetta. Se on kaamea.

VeliSkeptinen ei ole julkaissut itsestään kuvia - sikäli kuin pystyn navigoimaan täällä - mutta hän kertoo olevansa helsinkiläinen 36v mies.

Vetoankin nyt naislukijoihini. Ottaen huomioon, millaisiin ihmeellisiin miehen kuvatuksiin ja kaiken KARVAISIIN hulttioihin, ja toisinaan jopa ihan siisteihinkin miehiin te aikojen kuluessa olette langenneet, niin löytyisikö joukostanne yksi laupias enkeli, joka antaisi VeliSkeptiselle pillua?

Siis sillä ehdolla, että VeliSkeptinen muuttaa nimensä VeliEpäskeptiseksi ja alkaa vuodattaa kaikkien kirjottajien kaikille mielipiteille loputonta komppaustaan. Jolloin me muut voimme virnistellä: "Jätkä sai pillua ja sekosi."

Löytyykö vai eikö löydy, naiset, kas siinä kysymys.

Luulin pitkään, että lasten vanhemmat ovat väsyneitä sen tähden, että heillä on lapsi(a). Ei todellakaan, he ovat väsyneitä ja huokailevat, koska he ovat niin vanhoja. He ovat päälle kolmekymppisiä.

Kolmekymppiset vanhemmat eivät enää ole nuoria. He eivät enää ole parhaassa fyysisessä hapessaan. Urheilijoina heidän olisi aika lopettaa. Kun heidän muksunsa kasvavat taaperoikään, he ovat lähempänä kolmeaviittä.

Talven tullen he kykenevät hädin tuskin vetämään kullanmurunsa pulkassa päiväkotiin, ähkien, huohottaen ja mutisten kirouksia. Kun tuuleekin vastaan niin saatanasti. Monet ratkaisevat asian viemällä vekaran tarhaan autolla.

Talven taitellessa eteenpäin nämä vanhemmat käsittävät aika ajoin, että heidän pitäisi lähteä piltin kanssa pulkkamäkeen. Laskiaisen tienoilla he jo pakkaavatkin perheen autoon ja ajavat - esim. Helsingissä - Kaivariin.

Koska he eivät vielä ole yli nelikymppisiä, he uskaltavat laskea lapsensa kanssa pulkalla tähtitornin läheltä mäenharjalta alas Kaivohuoneen edessä olevalle tasangolle. Heidän ei vielä tarvitse pelätä luittensa katkeamista.

He eivät kuitenkaan jaksa nousta mäelle kuin muutaman kerran. Max. viiden laskun jälkeen he raahaavat "vielä! vielä!" huutavan vekaransa Ursulan kahvilaan..He ovat lähteneet pulkkamäkeen sen tähden, että lapsella olisi hauskaa. Heille itselleen se on homma muiden joukossa.

Kun olen viime aikoina jatkuvasti bilettänyt Uusarkaainen Arki ry:n pippaloissa, viimeksi taas lauantaina, olen nähnyt vanhempia, jotka ovat selvästi alle kolmekymppisiä. He ovat bilettäneet siellä yömyöhään pikkulastensa kanssa. Lapsille se on näyttänyt olevan ok, koska vanhemmat eivät ole olleet alkoholin vaikutuksen alaisia. Sehän on pienelle lapselle hyvin pelottavaa, kun hän näkee vanhempiensa tulevan aineisiin ja sekoavan.

Kysyn vain, kuka yli kolmekymppinen vanhempi lähtee lauantai-iltana lastensa kanssa yleisiin bileisiin. Kolmekymppiset vanhemmat sanovat, että se on heidän puoleltaan vastuuntuntoisuutta, kun he eivät valvota lapsiaan yli normaalin nukkumaanmenoajan. Mitä vielä! Se on vain väsymystä. He eivät jaksa lähteä lauantai-iltana lasten kanssa ulos.

Uusarkaainen Arki ry:n bileissä on aina soittanut dj:nä Soma. Tosi pätevä heppu, joka pystyy soittamaan hyvää musiikkia mihin tahansa teemaan. (Pankaa nimi mieleen.) Viime lauantaina hän oli heittämässä keikkaa (avo?)vaimonsa (?) ja heidän lapsensa kanssa. Soma-isä ja lapsen äiti ovat luullakseni korkeintaan 25-vuotiaita ja lapsi alle vuoden. Oli tosi nastaa nähdä, miten luontevasti he viettivät iltaa bileissä lapsensa kanssa. Somalla oli välillä lapsi vasemmalla käsivarrella ja oikealla kädellä hän etsi seuraavaa levyä. Kukaan yli kolmekymppinen dj ei pystyisi tällaiseen.

Pari vuotta sitten kävin muutaman kerran Tyynenmeren saarten ystävyysseuran tilaisuuksissa Caisassa. Siellä oli silloin noin kaksikymppinen pariskunta ja heidän muutaman kuukauden ikäinen lapsensa. Yli kolmekymppiset vanhemmathan eivät pysty olemaan lapsen kanssa missään ilman vaikeuksia, mutta näillä parikymppisillä ei ollut mitään ongelmia. He olivat rentoja ja cooleja, ja äiti kävi aina välillä tanssimassa yleisön edessä.

He olivat lähdössä lapsensa kanssa kolmeksi kuukaudeksi Pääsiäissaarille. Tanssikursseille! Opettelemaan Etelämeren tansseja.

Joten kun joku oikeasti nuori, 20-25-vuotias, tulee raskaaksi, häntä ei tarvitse sääliä!