licence27

25.12.2012 21:43

Sen kaikkiruokaisen kannalta ei ole merkitystä, mutta ainakin minä tietäisin mieluummin etukäteen jos nainen sattuu tykkäämään myös naisista ja kaikesta siltä väliltä.

Anonyymi

26.12.2012 15:44

Se olisi tosiaan hyvä parisuhteessa itse ja kumppanin kertoa jos on bi/pan seksuaalinen, koska joillekin ihmisille se voi olla kovakin paikka, tai voi olla hieman yllätyksenä. Itse olen aina rehellisesti kertonut että olen bi seksuaali, ei ole sitten yllätyksenä tullut jälkeenpäin jos on esim. jutellut entisistä kumppaneista.

Anonyymi

27.12.2012 10:33

Tuokaa Hennariikka takaisin, näitä kirjoituksia ei kestä.

Anonyymi

28.12.2012 03:44

"Loppuen lopuksi seksuaalisen suuntautumisen määrittely on tylsää..."

Mitä vittua? Onko tylsää se, että kertoo baarissa tapaamalleen ihmiselle, että on hetero? Pitäisikö jotenkin pyrkiä välttämään "tylsyyttä" ja valehdella vastapuolelle jotakin sellaista, mikä kuulostaa mielenkiintoiselta? Joo, mä olen panseksuaali. You know, käyn kuumana ihan kaikkeen mikä liikkuu. Joo, ja olen myös polyamorinen eli haluan pitää samaan aikaan yllä useita seksisuhteita ja useita romanttisia suhteita eri ihmisten kanssa.

Tällaisen tunnustuksen tehneellä heteromiehellä ei koskaan käy flaksi naisten kanssa. Heteromiehen on parempi olla rehellisesti "tylsä" ja ilmoittautua heteroksi heti alkuunsa.

Anonyymi

28.12.2012 20:57

anonyymi "mitä vittua?", onneks en nää sun liikkuvan, tulisin muutoin nylkyttämään sun nilkkaa... -,-

Anonyymi

29.12.2012 14:20

kaikki kutinat on ihan ookoo, mut toi JUNTTA Urpilaisen fanitus onTOSI pelottavaa, paraneeko siitä? ;)

Anonyymi

24.1.2013 15:48

Seksuaalista suuntautumista kuvaavien nimilappujen kanssa on sellainen juttu että ne ovat aina nimenomaan kuvaavia, eivät määrittäviä. Eli ei se mene niin että kun sanoo että "olen hetero" niin silloin se automaattisesti määrittää seksuaalisuutesi ja saat olla vain 100% vastakkaisesta sukupuolesta kiinnostunut. Pikemminkin päinvastoin, ensin tulee seksuaalinen suuntautuminen - ja sen jälkeen voit päättää termin joka parhaiten kuvaa tätä suuntautumistasi. Nämä termit ovat aina epätarkkoja, sillä seksuaalisuus on sen verran kompleksi asia ettei sitä voi mahduttaa lokeroihin.

Toisekseen: hyvä kirjoitus, biseksuaalisuuden mitätöinti ja vähättely kultturinarratiivissä on todellakin ongelma vielä nykyaikanakin, ja se näkyy niin hetero- kuin homopiireissäkin. Ihmisillä on joku kumma halu lokeroida kaikki kategoriaan A tai B, joka on niin voimakas että mitään välimuotoa ei oikein tahdota hyväksyä.

Anonyymi

28.1.2013 21:54

Muistan aikoinaan 2000-luvun alussa kun aloin itse päästä ns. kaapista ulos näiden hommien kanssa niin lokeroiduin suoraan bi-laatikkoon, vaikken edes itse tiennyt vielä mikä olen, jos minunlaiselleni edes oli siihen aikaan määritelmää. Lisäksi minusta "bissenä" tuli hylkiö naisten keskuudessa. Lesboille olin liian hetero ja heteroille liian lesbo. Miehet tietysti kuolas, muttei se paljon lämmittänyt, kun en halunnut olla objekti, vaan olin täysin hukassa oman seksuaalisuuteni kanssa.

Anonyymi

29.1.2013 10:43

Rakas Melissa Mäntylä ja lukijat,
Olen 23 vuotias aviovuoteelle seksiä odottava mies. Aloitetaan perusasioista. Kuten sinä, aloitin runkkauksen ala-asteella, mutta luovuin pornosta 21 vuotiaana ja odotan kihlattuni kanssa. Voinko puhua seksistä ja pornosta jos en ole seksiä harrastanut? Mielestäni voin ja koen sen tärkeäksi, että saamme molemmat nähdä vastapainon voiman.

Huomasin naisihanteeni muuttuvan sairaaksi ja heräsin siihen, että ystävättäreni, jätkäkaverini ja minä itse olimme muuttuneet silmissäni jatkuvan vertailun kohteeksi. Nainen ei yhtäkkiä enää ollut kaunis jos hän ei vastannut niitä ihanteita, joilla olin itseäni ruokkinut. Toisaalta alitajuisesti huomasin usein olevani riittämätön, koska en vastannut täysin pornoleffojen miessankareitani. Puhut naisten huonosta itsetunnosta, mutta rohkaiset meitä katsomaan pornoa. Mielestäni on syytä kysyä, teetkö nais-(ja mies -) lukijoillesi tässä karhunpalveluksen, jolla rohkaiset heitä samaistumaan tarinoihin ja kehojen ihannointiin. Riski: oma suoritus, hyvä fiilis ja ulkonäkö ovat loppuen lopuksi kumppania tärkeämpiä.
1) Omatuntoni todisti minua vastaan sillä, että joka runkkauksen jälkeen tuli itsesyytös ja tyhjyys. Jes, hyvä tunne, hyvä runkku... mutta olenko oikeasti näin parka, etten pysty olemaan ilman seksiä ja sitäkin harrastan vain kuvitteellisten naisten kanssa. Kyllä, voimme toki puhua väärästä, vanhoillisesta syyllisyydestä, mutta jos asia on näin, miksi häpeämme pornon katsomista yleisesti? Miksi tämä toinen kohta herättää sinussa rakas lukija niin voimakkaita tunteita vai herättääkö?
2) Huomasin olevani koukussa johonkin, joka ei mielestäni ollut pidemmällä tähtäimellä hedelmällistä, vaan tuotti vain hetkellisen hurmion. Hedelmällisyys tarkoittaa(Wikipedian mukaan) eliöiden lisääntymiskykyä. Mietitään sanaa syvemmässä merkityksessä. Vaikka nautinto, seksielämä seksikumppanin kanssa ja mielikuvat ehkä rikastuvat, mutta onko se pitkällä tähtäimellä hyväksi, että molemmat omalla suunnallaan vaalivat omia fantasioitaan toisten ihmisten kanssa? Sanot, että muiden ajatteleminen ei ole pettämistä, mutta onko se hedelmällistä? On myös mielestäni kysyttävä tärkeä kysymys, miksi on haettava kiihottumista muualta, jos on jo kumppani? Vaihtelu virkistää, niin, mutta tappaako määrä pitkällä tähtäimellä laadun? Ja voiko jatkuvaan vaihtelun tarpeeseemme vaikuttaa myös oma vajavaisuutemme?
3) Viimeinen niitti oli ymmärrys pornomaailman monenkaltaisista kasvoista, jota en enää halunnut tukea. http://www.youtube.com/watch?v=yo1cFx9126Q

Neitsyys ja odottaminen?
Olenko niin ruma, ujoa, tai nössö etten ole saanut? En mielestäni. Olen komeaksi kehuttu, urheilullinen ja minulla on aina ollut naispuolisia ystävättäriä ja jätkäkavereita, joten ulkoisista tai sosiaalisista tekijöistä ei asiassa ole kyse. Älä käsitä minua väärin. Mahdollisuuksia seksin harrastamiseen on ollut naisten kanssa joihin olen pitänut ja olen niistä kohteliaasti kieltäytynyt... koska olen uskon johonkin parempaan.
Miksi sitten odottaa? Voin antaa sanani monille ja läheisyyteni muutamille, mutta seksuaalisuuteni voin vain antaa vain yhdelle kerrallaan, neitsyyteni vain kerran. Jos sitten on joku, jota rakastat ja haluaisit hemmotella häntä parhaimpasi mukaan, mikä olisi kaikista paras lahja, minkä voisit antaa? Ei ainoastaan omaa seksuaalisuutta, vaan monien vuosien kestävän ja koko ajan paranevan seksi-elämän? Ehkä tämä kuulostaa idealistiselta, en tiedä, mutta minulle se on seksuaalisuuden ja kumppanini syvää arvostamista. Tämä aika ja blogisi puhuu paljon seksuaalisuudesta seksin kokemisena ja vain sensuaalisena asiana. Sanoit: Mukavinta on kun kaikki saavat tykätä kenestä haluavat ilman, että kukaan tuomitsee sitä tai kyselee asiattomia. On kyse nautinnosta, mukavuudesta ja hyvänolon tunteesta hetkellisesti, mutta entä elämä? Minkälaista on asua jonkun kanssa ja rakastella hänen kanssaan, jos kaikki vanhat kymmenet kumppanit kulkevat mukana. Minulla vanhat runkkauskohteeni kuplivat mieleeni vielä usean vuoden jälkeen.
Voisiko seksi ollakin rakastamista, eikä alistamista? Ehkä se voikin olla sen arvoista, että se, jota rakastat luopuisi hetkellisesti omasta mielihyvästään niin kehossa ja ajatuksissa ja pysyisi puhtaana vain sinua varten, että voisi toteuttaa kaikki ja paljon enemmän, mistä uskallatkaan haaveilla? Sinä sanot, että seksuaalisuus on jana homon ja heteron välillä ja minä uskon sen janan olevan hienointa, mitä voin toiselle antaa ja että se on parhaillaan, kun sen antaa rakkaudesta ja täydestä sydämestä.

Teille jotka koette tyhjyyttä runkattuanne ja koette olevanne koukussa pornoon, haluan sanoa, että on mahdollista jättää taakse.
-Tomi

Anonyymi

31.1.2013 22:07

Kiitos tästä ihanasta tekstistä!
Puit sanoiksi asioita joita olen miettinyt kauan.
Fanny