Olin viime viikolla risteilyllä. Sellaisella parinkymmenen tunnin bileristeilyllä ja omalla hytillä varustettuna. Tarkoituksena oli siis hankkia seuraa ja joidenkin lähteiden mukaan naisille sen pitäisikin olla erityisen helppoa. Kuitenkin huomasin matkallani melko pian, että risteily-yökerhomaisema ei ole sitä parasta seuranhakupalstaa, kuten eivät ole baarit muutenkaan.
Tapaus numero yksi oli komean näköinen kaivinkonekuljettaja, jonka kanssa olisin mielelläni jatkanut matkaa hyttiin asti. Juteltuamme ja tanssittuamme jonkin aikaa hän kuitenkin ilmoitti, että on juonut aivan liian paljon, eikä tulisi todennäköisesti suoriutumaan erektioon asti.
Tapaus numero kakkosen bongasin tanssilattialta ja siellä vaihdettiin nopeasti kielisuudelmia ja huokauksia. Kävimme hakemassa lisää juotavaa ja juteltiin hetki, tässä välissä hän kuitenkin otti korkokenkänsä pois koska ei pystynyt kävelemään niillä enää. Olin itse ollut juomatta koko illan, enkä halunnut mahdollista raiskaajastatusta raahaamalla tätä yön helppoa lintusta hyttiin muhinoimaan.
Tapaus numero kolmonen löytyikin sitten aivan aamuyöstä jatkopaikan penkeiltä istuskelemasta. Tsekkasin heti, että komea on juu ja näyttää tylsistyneeltä, menenpä juttelemaan. Tämä vaikutti ainakin jotenkin selväpäiseltä ja kysyinkin humala-astetta suoraan. Kuulemma kännissä on jo oltu ja nyt ei enää. Ok selvä, hyttiin panemaan. Nyt ei kranttuilla.
Tämän lisäksi minua tuli iskemään muutama yksilö aivan totaalisen humalassa erilaisilla iskurepliikeillä, kuten mennäänkö hyttiin pitämään käsistä kiinni tai leikkimään kannelle Titanicia. Johtopäätökseni tästä reissusta on, että miten ihmeessä sitä seksiseuraa oikein hankitaan kun kaikki ovat kännissä. Minun kokemuksieni mukaan kukaan ei lähde baarista puolenyön aikaan vielä kenenkään mukaan, vaikka niin se tuntuisi olevan helpointa. Itselläni ainakin kestää melko kauan spotata ne ihmiset, jotka vaikuttavat sopivilta seksikumppaneilta tai muuten vaan kiinnostavilta ihmisiltä. Ja sitten kun ne ihmiset löytyvät, ovat he jo liian naamat.