KYSYMYS: Miksi tenniksen pistelasku on sellainen kuin se on?
VASTAUS: Andre Agassilta kysyttiin kerran samaa. Hänen vastauksensa oli, että erikoinen pistelasku keksittiin luomaan turhautumista niiden keskuuteen, jotka tennistä haluavat pelata. Oikeastaan kukaan ei pomminvarmasti tiedä miksi tenniksessä päädyttiin tähän omituiseen pistelaskuun.
Tenniksen esi-isää “jeu de paumea” – suomennettakoon se vaikkapa termillä “kämmenpeli”– pelattiin jo keskiajalla Ranskassa. Silloin suositun seksagesimaalisen lukuteorian mukaan luku 60 oli täydellinen luku, kuten nykyään niin suositussa kymmenjärjestelmässä numero 10.
Pelin kulusta pidettiin tuolloin tiettävästi kirjaa kellotaulua apuna käyttäen. Ensimmäisestä voitetusta pallosta viisari liikahti 15 minuuttiin, toisesta 30 minuuttiin ja kolmannesta... 40 minuuttiin. Tämä siksi, että tasatilanteessa – kun voittoon vaadittiin kaksi voitettua palloa – viisaria oli helpompi siirtää 50 minuutin kohdalle ja sitten takaisin 40 minuuttiin tai täyteen tuntiin.
Tilanteesta, jossa pelaajalla ei ole pistettäkään, käytetään englanniksi termiä “love”. Sen uskotaan muotoutuneen ranskan kielen kananmunaa tarkoittavasta sanasta “l´œuf”. Tasatilannetta 40–40 tarkoittavan termin “deuce” taas uumoillaan periytyneen ranskan kielen numeroa kaksi tarkoittavasta sanasta “deux”, joka taas lienee tarkoittanut sitä, että tasatilanteesta voittoon tarvittiin vielä kaksi pistettä. Jotta homma menisi vielä sekavammaksi, Ranskassahan ei näitä termejä ainakaan enää käytetä. Nollaa pistettä kuvataan sanalla “zero” ja tasatilannetta 40–40 sanalla “´égalité”, eli tasavertaisuus.
Tuomari linjaa: Suck on my Rod Laver.
Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar
