KYSYMYS: SJK:ssa lainalla pelannut Allan Souza oli huikea vahvistus Suomenmestareille, mutta kuka ulkomaalaispelaaja on pelannut parhaan uran ulkomailla Veikkausliigan jälkeen?

VASTAUS: Brasilialainen näppärä pallotaiteilija Allan Souza oli iso palanen seinäjokelaisten mestaruusjoukkueessa tänä syksynä. Nuori 18-vuotias keskikenttäpelaaja tuli Liverpoolista lainalle Suomeen syyskuun alussa ja hurmasi suomalaisyleisön taidollaan ja huimalla potkutekniikallaan ja ennen kaikkea kypsällä pelillä. Hyvin peliä lukeva Souza pelasi SJK:n paidassa kahdeksan ottelua ja oli alituinen hyökkäysuhka vastustajille, kun seura voitti historiansa ensimmäisen Veikkausliiga-mestaruuden.

Souza siirtyi heti kauden päätyttyä takaisin Liverpoolin riveihin ja yrittää nyt vakuuttaa Jurgen Kloppin taidoillaan. Tulevaisuus nuorella brassilla voi hyvinkin olla valoisa ja voi hyvinkin tulla kaikkien aikojen parhaaksi Veikkausliigassa pelanneista ulkomaalaisista, mutta se vaatii hurjan määrän duunia.

Veikkausliigaa on pelattu vuodesta 1990 lähtien ja vuosien varrella olemme nähneet monen monta ulkomaanapua suomalaisissa seurajoukkueissa. Osa paremmalla ja osa taas vähän huonommalla menestyksellä, mutta kyllä seasta löytyy myös kovia pelimiehiä, joiden ura ei ole vain jäänyt Suomen tasolle. Monilla näillä Suomen keikka tuli uran alkuvaiheessa, kun pojat tarvitsivat peliaikaa ja ennen kaikkea aikuistumista junnu-uralta lähdettäessä aikuisten peleihin.

Tuomari poimii esiin viisi pelaajaa, joiden ura lähti lentoon Suomen vierailun jälkeen.

Rafinha, Brasilia

Brassipakki pelasi Suomessa vuodet 2005-2011 ja ehti edustaa kolmea Veikkausliigaseuraa (AC Oulu, TamU ja HJK) ennen kuin hyvät otteet veivät rahakkaammille kentille Belgiaan Gentin riveihin. Tällä kaudella maansa hallitseva mestari pelaa Mestarien liigaa ja Rafinha on pelannut molemmissa peleissä. Nousevalla pakilla on vyöllään toistakymmentä euro-ottelua ja kaikkiaan Rafinha on esiintynyt 105 kertaa Gentin paidassa reilun neljän kauden aikana.

Jos Hooiveld, Hollanti

Etutoppari Hooiveld johdatti kypsillä otteillaan FC Interin Suomen mestaruuteen kaudella 2008 ja teki saman seuraavalla kaudella Ruotsissa AIK:n väreissä. Matka jatkui Celticin kautta FC Kööpenhaminaan, mistä tuliaisina oli niin ikään kultainen mitali. Hollantilainen oli nostamassa Southamptonia Valioliigaan. Valioliigan lisäksi mies on edustanut myös Brittein-saarilla Millwallia ja Norwichiä. Tällä hetkellä Hooiveld edustaa uudemman kerran AIK:ta.

Marcus Gayle, Jamaika

Jamaikan maajoukkuepelaaja edusti parikymppisenä Kuopion Palloseuraa 22 ottelussa kaudella 1990 ja viimeisteli mukavat yhdeksän maalia. Englannissa läpimurtonsa Gayle teki huipputasolla Wimbledonin väreissä. 204 Valioliigaottelua pelannut hyökkääjä teki 34 maalia Vimpelissä.

Marlon Harewood, Englanti

Isokokoinen kärkipelaaja pelasi kauden 1997-1998 Hakan väreissä. Suomessa vietetty kesä sai Harewoodin lentoon. Seuraavalla kaudella tuli tehtyä jo Valioliiga-debyytti Nottingham Forestin riveissä. Englannin korkeimmalla sarjatasolla Harewood edusti myös West Hamia, Aston Villaa ja Blackpoolia. 137 ottelussa syntyi 28 maalia. Nykyään ura jatkuu vielä Englannin alasarjoissa.

Mart Poom, Viro

Viron kaikkien aikojen paras maalivahti edusti uran alussa Suomessa KuPSia vuonna 1992. Valioliigassa Poom edusti Derby Countya, Sunderlandia ja Arsenalia. Yli 200 Valioliiga ottelua pelannut Poon on valittu kuusi kertaa Viron parhaaksi jalkapalloilijaksi ja naapurimaan maajoukkueessa Poom pelasi huimat 120 ottelua.

Aihe on äärimmäisen kiinnostava ja entistä parempia ulkomaalaispelaajia löytää Suomeen säännöllisesti, koska monet tietävät Suomen olevan ponnahduslauta eteenpäin. Siksi Tuomari heittää pallon takaisin teille: kenen suomalaisjoukkueissa pelanneiden vahvistusten uraa olet seurannut heidän Suomesta lähdön jälkeen ja miten on peli on kulkenut?

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille

KYSYMYS: Tuntuu, että suomalaisseuroissa on pahimmillaan aika ankea meininki. Mistä ne voisivat pumpata lisää massia itselleen?

VASTAUS: Tämä hankala kysymys on jäänyt Tuomarin pöydälle odottelemaan vastausvuoroa, mutta nyt, kun Veikkausliigaan ensi kaudeksi nouseva futis-HIFK tiedottaa sopivasti omasta joukkorahoituskampanjastaan, voidaan pysähtyä hetkeksi aiheen äärelle.

Faktahan on, että kysymyksestäsi löytyvä toteamus seurajoukkueiden meiningin ankeudesta pitää paikkansa liian monessa seurassa, etenkin kun puhutaan seurojen taloudesta. Itse urheilu ei ole ikinä ankeaa, vaan aina rakkauden ja ilon pidon täyttämää kamppailua elämästä ja kuolemasta. Mutta se talouspuoli. Entisajan talkoomeininki on sortunut monissa seuroissa, kun kaikki ovat tehneet itsestään niin hemmetin kiireisiä. Samaan aikaan entistä isompi osa vanhemmista kokee lastensa harrastusten kulut kohtuuttomina ja urheilijoiden ja joukkueiden sponsorirahat ovat tiukalla pitkittyneen taantuman takia. Ei ole kuitenkaan syytä vaipua ahdinkoon, vaan aika etsiä ratkaisuja. Kuten HIFK:n futisjoukkue tekee.

HIFK pyrkii päivittämään rahoitustaan tähän päivään tarjoamalla ihmisille mahdollisuuden ostaa siivu seurasta itselleen. Rahoituspalvelu Invesdorin kautta toteutettavalla rahoituksella haetaan 250 000-500 000 euron pottia. Osakkaaksi voi päästä pienimmillään 190 eurolla. Tavoitteeseen pääsy merkitsisi HIFK:n budjetin tuplaantumista tai jopa kolminkertaistumista viime vuodesta.

“Näemme joukkorahoituksen soveltuvan urheiluseuroille todella hyvin. Tärkeää joukkorahoitukseen lähtemisen kannalta on, että kampanjan kohderyhmä on selkeä ja kohderyhmän sitouttaminen koetaan arvokkaaksi. Esimerkiksi HIFK:lla annin kohderyhmä on seuran kannattajat, ja yhteenkuuluvuus on koko toiminnan ytimessä. Urheiluseurojen ympärille muodostuva yhteisöllisyys ja joukkorahoituskampanja tukevat toisiaan todella hyvin, ja tämä on ainutlaatuinen mahdollisuus myös faneille syventää suhdettaan seuraan”, joukkorahoituspalvelu Invesdorin toimitusjohtaja Lasse Mäkelä kuvailee.

HIFK:n vahva fanikulttuuri on mehukas pohja joukkorahoitukselle. HIFK:n Rene Österman sanoo Kauppalehdessä rehellisesti, mutta kauniisti paketoiden, että “jos osinkoja ja pikaisia voittoja lähtee hakemaan, niin emme ole oikea sijoituskohde. Tätä todellakin myydään emootio edellä.” Vaihtoehtona olisi ollut tehdä perinteisempi osakeanti, jossa sijoittajilta vaaditaan huomattavasti enemmän paalua.

Hieman kysymyksiä herättää se, että rahojen kerrotaan menevän markkinointiin ja toimitusjohtajan palkkaamiseen. Molempia tarvitaan huippuseuran pyörittämisessä, mutta näkevätkö "kansan syvistä riveistä" nousevat rahoittajat tämän?

Jäämme odottamaan, tuleeko futis-HIFK:stä aidosti “koko Stadin seura” joukkorahoituksen kautta. Ainakin sillä on paikka vahvistaa stadilaisen haastajan rooliaan, jos ihmiset innostuvat lähtemään mukaan.