P = perhe
Laajennan nyt vähän tämän käsitteen merkitystä. Perhe sisältäköön ydinperheemme, lähisukumme sekä lähimmät ystäväni. Nuo kaikki kun ovat hirmu tärkeitä ja rakkaita ja läheisiä, eikä heitä voi laittaa keskenään minkäänlaiseen järjestykseen. Mutta ensin siitä ydinperheestä...
Meillä on hyvä perhe - välit ovat läheiset ja suorat. Meillä on aina näytetty tunteet sellaisinaan; on naurettu, itketty, halattu ja huudettu. Olen käynyt elämäni pahimpiin kuuluvat riidat perheenjäsenteni (etenkin äidin ja toisen veljen) kanssa, mutta koskaan ei ole tarvinnut pelätä sitä, että välit katkeaisivat. Riidat on aina myös sovittu, ja yleensä vielä hyvin nopeasti. Emme ole pitkävihaista porukkaa, joskin temperamenttista ja kiivasta kyllä.
Perheeseeni voin myös luottaa. Tapahtuipa mitä tahansa, saan heiltä kaiken mahdollisen tuen. Äiti huolehtii, kuuntelee ja puhuu, isä auttaa käytännön asioissa, kuten pyörän korjaamisessa tai maratoniin valmistautumisessa. Isoveljet ovat isoveljiä ja samalla myös kavereita: pyrkivät suojelemaan, viihdyttävät, arvostelevat kanssani äitiä ja isää.
Kuten eräs ihminen tässä äskettäin sanoi, jokainen perhe on tavallaan omituinen - niin myös meidän. Toki meillä on omat ongelmamme, ristiriitamme ja tragediamme. Silti olemme tiivis viisikko, jossa kaikki toimivat yhden ja yksi kaikkien puolesta.
Lähisuku on kuin ydinperheen seuraava kehä. Siihen kuuluvat molemmat isoäidit, siis mamma ja mummi, tädit, sedät ja serkut. Tullaan keskenämme hyvin juttuun ja välit ovat melko suorat täälläkin. Viime kevään kriisin myötä ne vain lähenivät ja löysin näistä ihmisistä puolia, joista aiemmin en ollut tietoinen. Tajusin aliarvioineeni sen, mitä heille voi kertoa. Lopulta kun kaikki vain tukivat tuomitsemisen sijaan ja ymmärsivät asioiden kieltämisen sijaan.
Etenkin veljet ja äidin lasken myös ystävikseni, mutta jos otetaan nyt huomioon vain pelkät ystävät, on niitä mulla kolme hyvin läheistä. Loput lasken kavereikseni, ja siis erotan tästä yhteydestä, vaikka toki hekin tärkeitä ovat.
Nämä kolme kaikkein läheisintä ystävääni ovat tulleet elämääni hyvin eri reittejä: Ensimmäinen ilmaantui ollessani vasta viisivuotias, ja on siis pysynyt rinnallani pian 17 vuotta. Toisesta tuli ystäväni parisuhteen kautta; kyseessä on siis exäni, jonka kanssa seurustelin kolme ja puoli vuotta. Suhde päättyi mutta ystävyys säilyi. Kolmannen tapasin ensimmäistä kertaa vasta kesällä 2006, kun olimme samassa työpaikassa. Näimme luonnollisesti paljon tuona kesänä, mutta sitä seuranneena talvena emme olleet kovinkaan tiivisti yhteyksissä. Viime kesänä olimme taas samassa työpaikassa, ja silloin ystävyytemme roihahti oikein kunnolla liekkeihin - siitä asti olemme olleet erottamattomat.
Sen enempää kuvaamatta välejäni näihin kolmeen voisin todeta, että heistä kukin on allekirjoittaneelle aivan erityinen, ja olisi vaikea kuvitella elämää ilman heitä.
Koska alkaa jo mennä liialliseksi siirapiksi, lopetan tähän. Sosiaalinen erakko kiittää ja kuittaa - kun erakkous on taka-alalla, sosialisoin mieluiten näiden ihmisten kanssa.
