Cityparin elämää

Itsenäisyyspäivä on hyvä syy ryypätä - muttei mulle tällä kertaa. Jos ottaisinkin jotain, varmaan simahtaisin ekan drinksun jälkeen. Kahtena viime yönä kun oon taas nukkunut niin helvetin huonosti. Viime yö oli kyllä kaiken huippu, kun sain unta joskus kuuden jälkeen ja herätys oli ysiltä. Ja sen jälkeen on ollut aika pitkä päivä jos jonkinlaisen touhuamisen merkeissä. Vielä ajattelin salille kyllä kipasta, mutta sitten varmaan oon niin naatti ettei naatimmasta väliä. Ellei sit mee jalat alta jo salilla. Saunaan vois kans ryömiä.

Ylihuomisen ylihuomenna saapuu muru. <3 Ja samana päivänä mä vanhenen. :/

Semmonen oon ollut tänään. Lupasin auttaa joululeivonnaisten kanssa, ja nyt oon sitten pyöräyttänyt aprikoosikakun ja piparimuffinseja, sekä extrana tomaatti-mozzerellapiirakan ja pähkinätoffeekonvehteja - toffeet lahjaksi jollekulle (epä)onnekkaalle. Huh. Melkonen urakka ihmiselle, joka ei normisti mikään Leipuri Hiiva ole. *pyyhkii hikeä otsalta*

Muutoinkin on ollut ihan onnistunut päivä. Viime yön erittäin huonoista unista huolimatta - tai juuri niiden vuoksi - ratkoin erään mieltäni painaneen asian. Lisäksi hoidin yhden työjutun kunnialla loppuun, kävin vajaan tunnin ja about yhdeksän kilometrin juoksulenkillä sekä vietin laatuaikaa mamman, veljen ja vähän äidinkin kanssa. Oon niinQ ollu varsin kelpoinen tytär tänään. :D

Mieli on siis hyvä. Trallallalei.

Kävin tänään katsastamassa kämpän, johon muutan 15. päivä. Se oli aika kiva. Äitihän sitä kävi jo vilkasemassa kun olin Irkuissa; pyysin, koska pelkäsin että muuten nopeat syövät hitaan. Mutta olinkin itse nopea ja sain sen ihtelleni. Hyvä sijainti (keskustan liepeillä), hyvässä kunnossa ja suht´ halpa vuokra. Nyt vaan kun vielä jaksais kärvistellä vanhemmilla puoltoista viikkoa, niin sitten tää loisiminen ois ohi. Viikko takana nyt, ja vähän jo hermoa kiristää...

Kohta lähden salille. Huomenna lenkille, perjantaina salille, lauantaina lenkille, sunnuntaina salille, maanantaina lenkille, tiistaina salille - sitten lepo. Joku lupas viedä mut syömään synttärinä, joten sinä päivänä en urheile. Tai no tavallaan urheilen, tai ainakin hikoilen. :P

Ajattelin että uni tulis aikasin tänään kun viime yö oli niin surkea ja oon tehnyt töitä koko päivän. Mutta ei - siis cityillään.

Tänään on ollut melko mieletön fyysisen kivan tarve, toisin sanoen panetus. Se alkoi jo aamuyöstä ja oli itse asiassa osasyy siihen etten kyennyt edes nukkumaan. Päässä pyöri vaan jos jonkinlaisia mielikuvia murun kanssa touhuamisesta. Sama meno jatkui sitten koko päivän, ja oikeastaan paheni vaan - etenkin, kun tää yks laitteli viestiä ja kertoi omista tuntemuksistaan jotka oli melko samanlaiset. Ei oo helppoo, kun toinen on Suomessa ja toinen Irlannissa, etenkään nyt sen jälkeen, kun olin itsekin kolme kuukautta siellä, ja sain sitä fyysistä kivaa päivittäin ja useemman kerran päivässä. Vähän on ollut vaikeuksia tottua hiljaiseloon sillä rintamalla. Noh, viikon päästä saapuu helpotus murun muodossa.

Ja kyllä mä sitä muutenkin kaipaan. Oli tossa hetkonen, kun en niin kaivannut, ja ehdinkin taas jo analysoida tuntemuksiani ja pohtia, jotta onkohan joku vialla tai muuttunut. Mutta kaipa se oli vain sitä, että kun oltiin niin pitkään ja niin tiiviisti yhdessä, että oma tila olikin sitten ihan tervetullutta. Saattoi sekin vaikuttaa, että oli omat ajatukset aika solmussa enkä silti jotenkin kyennyt avautumaan Johnille, mikä vaivasi. Kunnes sitten kännipäissäni sain loistoidean purkaa mietteitäni ei-niin-kivalla tavalla. No, siitäkin selvittiin ja tuli ainakin sitten jälkikäteen selvitettyä noi solmut. Sain sanottua, mitkä asiat on vaivanneet ja päinvastoin kuin odotin, John itse asiassa oli aika ymmärtäväinen. Ei pitäisi aliarvioida sen empatiakykyä eikä tunteitakaan. Se haluaa mut ja on valmis myös tekemään työtä haluamansa eteen. Se ajatus lämmittää.

Päätin hankkiutua tosta crosstrainerista eroon. Se on hyvä laite, mutta mun pikkukämppiin aina liian iso. Exänhän kanssa se hommattiin kun oli enemmän tilaa. Tai no, exä osti sen mulle. Mutta joo, on toiminut ihan hyvänä juoksun korvikkeena paskoilla keleillä ja muutenkin, että sinänsä vähän kirpasee, mutta ei sitä kyllä viitti väkisin änkeä asuntoon johon se ei kunnolla mahdu.

Enpä vaan tiiä, mitä kautta koittaisin sitä myydä. Kolme vuotta vanhakin on vasta, merkkiä Tunturi ja oikeesti hyvä laite. Maksoikin 1000 euroa, mutta tiedä sitten, saako siitä puoliakaan takas kun sitä alkaa myydä - ihmiset kun ei yleensä tykkää maksaa mistään mitään. Noh, kassellaan.

Oli varmaan yks inhottavimmista öistä ikinä. Ei tullut uni sitten millään - puoli viideltä olin vielä hereillä, ja sitten taas puoli kuudelta. Näin joitain kummallisia unia heräilyn lomassa, jota kyllä tapahtui sen verran paljon, että unisaldoksi ei muutamaa hassua tuntia enempää tainnut kertyä. Eikä aamusta voinut edes jäädä kovin pitkäksi aikaa sänkyyn, kun piti nousta töihin. Siis kotonahan mä olen, mutta kahden jutun deadlinet puskee päälle huomenna, joten kirjoittaa pitäis. Yritänkin kovasti, mutta aloitus muodostui jälleen kerran ongelmaksi. Ja tyhjä valkoinen sivu kammoksuttaa...

Näillä näkymin saan muruni tänne ens viikon keskiviikkona, omana synttärinäni. Ihan kiva lahja. <3

...ei, en mä käsitä, miks piti syntyy köyhänä?"

No en syntynyt, mutta nyt oon kohta vararikossa. Perkeleen Irlanti vei mun rahat.

Kaipailisin sitä oikeaa joulupukkia,jottei tarvis ostaa niitä lahjoja ite.

Krapula. Paha. Mutta oli se sen arvoista - eilen oli tositosi kivaa. Joten kiitos vaan vielä pirskeistä sade-tädille! Joskin pippaloiden päätös, pari kappaletta palaneita autoja ei ollut niin kiva juttu. Saatanan pyromaani, kuka liekään.

Tänään on tullut vähän mussutettua - juustonaksuja, Amarillon herkkuja ja pullaa mamman luona - mutta josko sitä huomenna taas palais terveelliseen elämään. Salille vois vaikka kipaista, tai sit juoksentelemaan. Jotain kuiteskin. Oon taas siinä pisteessä liikunnan kanssa, että alkaa heti tuntua jos ei pääse hikoilemaan. Mutta hyvähän se vaan on, tulee ainakin liikuttua.

Tänään vois harkita jonkun leffan vuokraamista. Krapulamelankolisuus jyllää, ei oo paras olotila henkisestikään. Ja edessä varmaan vielä kylmänhikinen liskojen yö...

Flunssasesta - tosin iltaa kohti kohenneesta - olotilasta huolimatta kävin vetäsemässä kympin ja yllättävän hyvin kulki. Ennen kuin joku juåppå syyttää mua tekosyiden säveltämisestä kosken lähtenyt tänään viihteelle, yksi huomio: Flunssainen olo ei meinannut kuolemansairautta. Ja kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että tuo olotila on ennenkin huononnut alkomaholin ja baareilun seurauksena. Liikunta taasen voi mulla jopa auttaa jos ei liian kipeeltä tunnu. Eikä toi kymppi oo mulle kuin normi juoksentelulenkki. Nih!

Mä kun en tahro riskeerata huomisia pirskeitä, joita oon venaillut jokusen viikon. Bacardi, kola ja pari sidukkaa odottavat jo innokkaina, että pääsen korkkaamaan heidät. Ja mikä parasta, pääsen näkemään kaikki ihQpihQt joiden näkemistä oon kanssa venaillut jo piiitkän ajan. Jotta kiitos vaan Sateelle jo ennalta, että päätti järkätä nää paluubileet. <3

Suoritin äsken vähän joululeipomisia äiskän avuksi; pähkinäsuklaakeksejä. Tuli ihan hyviä, joskin taikina maistui taas kerran paremmalta kuin valmiit tekeleet. Nyt meen kohtapuoliin saunaan - eka sauna kolmeen kuukauteen! Tai no, tulihan siellä Irkuissa "saunottua" kahteen otteeseen kun olin salilla ja uimassa, mutta voiko ehkä about 50-asteista kopperoa, jossa löylynheitto on kielletty, kutsua saunaksi? Musta ei. Niin ja tiättekö mitä, siellä oli myös saunaohjeistus, jonka mukaan saunassa ei terveydellisistä syistä saanut olla 20 minuuttia pidempään, eikä saunomista suositeltu alle 16-vuotiaille lapsille. Muah!

Niin että Satu menee saunaan nyt, ja sitten se kattoo vuokraamansa leffan. Punkku maistuis ja sitä oliskin, mutta ehkäpä jätän ton alkoholin nauttimisen huomiselle ettei maksa sano `poks`.

Saavuin Turkuun eilen iltakasin maissa, kolmen kuukauden maanpaon, edellisen yön kolmen tunnin unien ja päivän reissauksen uuvuttamana. Ja sen sijaan että olisin saanut nukkua tänäaamuna, jouduin heräämään aikaisin ja käymään läpi jotain hiivatin kehittämisprojektia, oikealta nimeltään Opetushenkilöstön ja työelämän viestintäosaamisen kehittäminen monimuotoisessa ympäristössä. Tämä kaikki vain siksi, että satuin vastaamaan puhelimeen ja sanomaan `joo` sille, joka kysyi, olisinko halukas kirjoittamaan tiedotteen ko. aiheesta.

No ei vaan, hyvähän se vaan on että ilmaantui töitä, ja nyt vielä ihan uudelta taholta. Jos en mokaa tätä hommaa, ne varmaan käyttää mua jatkossakin, ja sehän on varsin suotuisaa kaltaiselleni tähän-asti-kahden-lehden-freelancerille. Hyvä myös saada kokemusta uudenlaisesta kirjoittamisesta; tähän asti kun oon pääosin tehnyt vain tota lehtitekstiä. Tää tiedote menee AMK:n ja erinäisten yritysten väliseen levitykseen eikä sillä ole mitään tekemistä sanomalehtien kanssa. Virkistävää. Tällä kertaa tulen kirjoittamaan sisällöllisesti täsmälleen sitä mitä ne tahtoo mun kirjoittavan, ja se on mulle uutta. :)

Myöskin ens keskiviikkona on deadline kahdelle lehtijutulle, joista toisesta ei itse pääidean lisäksi ole vielä minkäänlaista havaintoa.

Paluu arkeen on siis koittanut, mutta en mä jaksa stressata.

Vielä.