Tämä on selvää.
M = muutos
Muutos täytyy mainita siksi, että nykyisyydessä ja lähimenneisyydessä se on ollut aika olennainen osa elämääni. Kovin moni asia on muuttunut, enkä vähiten minä itse. Viimeisten neljän vuoden aikana koen muuttuneeni ehkä enemmän kuin koskaan ennen vastaavana ajanjaksona. Olen tullut minuksi ja samalla huomannut erehtyneeni itseni suhteen monessakin asiassa. Se ei ole ollut pelkästään helppoa, itse asiassa se ei ole ollut ollenkaan helppoa. On ollut perin vaikea huomata, ettei olekaan sellainen kuin luuli olevansa. Nuorempana sitä nimittäin monesti uskoi olevansa sitä mitä halusi olla, kun taas sittemmin on oppinut erottamaan toisistaan ideaaliminän ja todellisen minä. Ja...no, sanotaanko, että totuutta ei ole aina helppo katsoa silmiin.
On hassua, miten joitakin vuosia sitten sitä uskoi olevansa jotenkin kokonaisempi ja selkeämpi, levollisempi ja ehkä juurtuvampikin. Aika levoton olen ollut aina, mutta nähtävästi levottomammaksi vain tulen. Olen rikkonainen ja rauhaton, oikukas ja hankala. On aika paljon, että tunnistan tämän itsessäni ja vieläpä myönnän sen - muutama vuosi taaksepäin, ja olisin ollut sen kurkussa, joka olisi luonnehtinut mua vaikeaksi. :)
Mutta kai osa on aitoa muutostakin eikä vain sitä, että nykyisin myönnän jotain mitä en ennen myöntänyt. Ainakin olen muuttunut tuhat kertaa itsenäisemmäksi (tiedä sitten, onko se niin hyvä juttu). Ehkä se on osittain sama asia kuin itsenäisyys, mutta myös erakkopuoleni on vahvistunut viime vuosina. Olen tajunnut, että tarvitsen melkoisesti tilaa itselleni, ja että on aikoja, jolloin kaikkein mieluiten olen lähes kokonaan yksin. Tavallaan tämä puoli on tuntunut pelottavaltakin, se, miten kova tarve voi olla pois ihmisten luota. Silti miellän itseni toisaalta myös sosiaaliseksi. Niin, taitaapa myös ristiriitaisuus olla puoli, joka on voimistunut vanhemmiten.
Ja sitten on toisenlaista muutosta, muutosta, jota tarvitsen. En halua olla paikoillani; siten kyllästyn, tylsistyn, passivoidun. Kaipaan usein jotain uutta, on tarve muutokseen. Viimeisen kolmen vuoden sisällä olen muuttanut kahdeksan kertaa - se ehkä kertoo jotain. Olen tehnyt suuria muutoksia myös opinnoissani ja ihmissuhteissani. Se ei ole etsimistä, ennemminkin se on muutosta itseään. En ole pyrkinyt mihinkään tiettyyn tilaan tai jos olenkin, niin korkeintaan juuri siihen muutoksen tilaan. Sanotaan, että usein matkan tarkoitus ei ole määränpää, vaan matka itsessään. Sama pätee tässä.
Kolmas muutoksen laji on itsestäni riippumaton muutos. On tapahtunut paljon: läheinen ihminen on kuollut, toinen sairastunut, veli on muuttanut toiseen maahan, olen lopettanut pitkän ihmissuhteen...ja tämä kaikki lyhyen ajan sisällä. Näistä muutoksista suuri osa ei ole ollut positiivista, mutta kenties nämä asiat ovat lisänneet muuta muutosta. Tarkoitan, että varmasti näillä seikoilla on ollut vaikutuksensa siinä, mihin suuntaan olen kasvanut ihmisenä. Muutos ruokkii muutosta.
Toivon paljon muuttuvuutta ja liikkuvuutta tulevaankin. Seisahtua ehtii myöhemminkin - mikäli edes haluaa.
