Adios

Jee, minusta tuli maanomistaja, Englannissa, vieläpä läntisessä Lontoossa. Pian tepastelen maapalallani kumpparit kintuissa, piippu (tyhjä) suussa ja setteri seuranani. Maapalan “omistaa” tosin 45,000 muutakin ihmistä ja virallisesti se kuuluu Greenpeacelle, jolla järjestö yrittää hankaloittaa Heathrowin kolmannen kiitoradan rakentamista. Yritän siis parantaa huonoa omatuntoani lentelyjeni vuoksi.

---

Tässä heinäkuussa ilmestyi viimeinen printattu versio Ecologist -lehdestä. Tästä lähtien sen voi tilata itselleen nettiversiona, eikä vuoden tilaus maksanut kuin vajaat 20 euroa. Irtonumero lehtikiskalla maksoi 7,50. Rahallisesti siis ainakin hyödyin tästä, plus nyt on pääsy lehden arkistoihin aina vuoden 1970 julkaisuista lähtien, jolloin se perustettiin.

Voittoa lehti ei ole tuottanut koskaan, päinvastoin se on ollut tappiollinen ilmestymisestään asti ja tulee tekemään niin nettiversionakin, mutta eipä sitä perustettukaan bisnestarkoituksessa. Netissä sen toivotaan saavuttavan huomattavasti laajemman lukijakunnan, siinä kai perimmäisin syy printtiversion lakkauttamiseen.

Tämä on oikeastaan ainoa lehti, jonka olen lukenut useimmiten kannesta kanteen, koska ympäristöasiat minua softcore-aktivistina kiinnostavat ja lehden avulla olen yrittänyt ylläpitää tarzan-englantiani. Sitä tuli kuljeteltua mukana repussa reissuissa. Pyörä- ja melontaretket keskeytyivät monesti lukuhetkien vuoksi. Tykkäsin lehden ulkoasusta, se tykkäsi pyöriä käsissäni ja nyt kun työnnän nenäni tämän viimeisen lehden keskelle, niin se tuoksuukin aika hyvältä. Vaniljamainen häivähdys taustalla.

Seuraava luetaan sitten intterwebin steriilissä ympäristössä. Äh, ehkä tämä on vain tottumiskysymys, mutta mukaani sitä en enää saa.