Ylhäältä alas

Kesäloma, kesäloma, kesäloma. Suomen kielen kolme kauneinta sanaa. Viime viikon vietin Äkäslompolossa. Huikeaa istua saunanportailla ja katsella kuinka aurinko hiljalleen katoaa tunturien taakse. Hiljaisuus. Korppi, erämaan yksinäinen, naukui kissana jossain. Kevyitä kävelyretkiä tunturien huipuilla. Kilometrien näköala. Vastaan ei tullut juuri ketään. Kuka kaipaa pällistellä ihmisiä?

Syksyn matka Mosambikiin on siirtymisien osalta järjestelty. Saatan selvitä lennot Maputoon mutta sieltä on lepatettava paikallisella putkuttimella maan pohjoisosaan. Ainoa lohtu on, että malarian estolääke varmaankin pehmittää pääni, enkä tajua koko matkasta mitään. Niin tai näin, epämääräisen levoton olo on sen reissun suhteen.
Suunnitelma B oli kävellä Charles Dickensin jalanjäljissä Genovasta (sinne maitse) La Speziaan, pitkin Ligurian rannikkoa mutta se on lykättävä ensi vuoden huhtikuulle. Idea on kypsynyt jo tarpeeksi kauan, joten puoli vuotta lisää ei tunnu enää missään.

Sen jälkeen en vähään aikaan matkusta Vantaata kauemmaksi. Travel is the saddest of the pleasures.

Kirjoitettaessa soi Labradford: Mi media naranja