Etanapostia pohjolasta

Oikeassa keskisormessani, ensimmäisen nivelen kohdalla, etusormen puolella on kyhmy, tai patti tai nahan paksunnos, miksi sitä nyt kutsuisikaan. Sen on hinkannut siihen kynä, kai siitä lähtien kun opin kirjoittamaan ja muistan kuinka joskus koetunnin jälkeen pattiin oli painunut kuoppa ja sitä jomotti, koska taidan puristaa kyniä liian tiukasti kädessäni.

Rupesin miettimään, milloin viimeksi olen kirjoittanut käsin mitään kauppalappua kummempaa ja onhan siitä aikaa, joten kun nyt minulla sattuu olemaan eräs tuttu pariskunta Afrikassa (jeejee! syksyllä sinne lomailemaan!), niin ajattelin kirjoittaa perinteisen kirjeen, pistää sen postiin ja jäädä odottelemaan josko se menisi perille. Kylän ja maan tiedän, missä he asustelevat mutta siinäpä se.

Tähän projektiin piti oikein paneutua. Kirjakaupasta etsiskelin passelia paperia ja melkein ostin sellaisen kunnollisen mustekynänkin, jonka voisi reteesti tempaista povarista ja sutaista nimmarin maksukuittiin, mutta näköjään lähi-Alepatkin ovat siirtyneet näihin itsekäytettäviin korttizydeemeihin.

Kirjoittaminen oli vaivalloista, käsialaani en meinannut enää edes tunnistaa, sormen pattia rupesi särkemään mutta kymmenen koekappaleen jälkeen sain taisteltua yhden, joka tyydytti.

Sinne se lähti. Ehkä se ei koskaan pääse perille. Ehkä joku sytyttää kirjeelläni takkansa tai toinen taittelee arkeista paperiveneitä, poimii pienet, tuskin tulitikkurasiaa suuremmat lepakot aamulla sadevesialtaasta ja laskee ne aluksilla sokeiden yöolentojen Valhallaan. Kuka tietää.

Kirjoitettaessa soi Broken Social Scene: Pitter Patter Goes My Heart