Götterdämmerung am Ruoholahti

Jumalauta, poimin jo toisen nastan pyäränkumista tällä viikolla. Ensimmäisen torppasi pistosuojattu päällyskumes mutta tämä toinen oli jokin nastojen täsmäase. On se hienoa nyhertää takarenkaan kanssa Länsiväylän siltojen alla, kun ainoa ajatus on päästä äkkiä tästä perslävestä (siis se sillanalus, Ruoholahti on ok) ihmisten ilmoille.

Yhyy, en ansaitse tätä! En enää kisaile työmatkallani jostain peräsuolipitkikkäiden Graalin maljasta, pysähdyn punaisiin valoihin, annan tietä mummeleille ja muillekin, väistän ja hiljennän eläinten kohdalla ja...ja valitusta ad nauseam.

Ok, sisäkumen saa vaihdettua nopeasti ja niitä saa kaupoista pikkurahalla, mutta joka helvetin kevät joku palliaivo kylvää nastoja pyöräteille ja minusta tuntuu että etenkin Ruoholahden seutuville. Sitä paitsi liikkuu siellä kaikenlaista muutakin tassun- ja räpylänkuluttajaa. Nasta renkaassa nyt ei ole mitään verrattuna nastaan käpälässä.