Dum-di-duu

Galicialaiset, muut espanjalaiset sanovat, ovat niin salamyhkäisiä, että jos sellainen tulee vastaan portaissa, et pysty sanomaan onko hän menossa alas- vai ylöspäin.

No, tunnistan itseäni tuosta hieman myös ja olenkin ajatellut, että tänä vuonna Augielandiassa asiat eivät ole entisellään. Joten ystävät, kaverit, tutut ja sukulaiset, paras varautua!

Ilmoittauduin melontakerhoon, tai oikeastaan melontakurssille, joka on pakollinen ennen kerhoon hyväksymistä. Olen itseoppinut meloja mutta ei minulla ole mitään kurssia vastaan,
vaikka joudun maksamaankin siitä suht suolaisesti. Saattaa olla, että olen opetellut asioita väärin joten hyvä vaan saada opastusta edistyneemmiltä.

Omassa liikkumisessani olen alkanut karsastaa laadun korvaamista määrällä. Tiedän toki,
kuinka autuasta on rassata kehoaan lähelle rajojaan mutta täytyy katsoa asiaa realistisesti. Aika ajaa vastaan ja kropan takuu lähenee loppuaan. Pikkuvaivoja on alkanut jo ilmetä.

Ostinkin kesää varten kasvioppaan, koska minulla on toisinaan tarve oppia asioiden nimiä, vaikka luonnon kauneudesta nauttimista jonkin kasvin nimen tietäminen tuskin lisää sen kummemmin. Joten pitkien melontaretkien (noilla fillareilla saan kyllä itseni henkihieveriin) sijaan, ajattelin painella jollekin pienelle saarelle tai luodolle kasvioppaan sekä kameran kanssa ja katsella kaikessa rauhassa mitä ihmeellistä siellä kasvaa. Toivottavasti siinä kerhossa on samanhenkistä porukkaa.
Niin, ja vasemmassa polvessa tuntuu, että kesästä tulee aurinkoinen ja lämmin!

Kirjoitettaessa soi Mercury Rev: Racing The Tide