Labyrinttejä

Sain sen Stockan liukuportaissa ja se tuli ties mistä; ajatuksen, kertomukseni aiheeksi. Olin kierrellyt liikkeitä keskustassa ja etsiskellyt esinettä, jota ei tuntunut löytyvän ja jolle ei edes ollut juurikaan tarvetta.
Mietiskelin millaisia sokkelikkoja nämä tavaratalot ovat. Taisin myös ajatella Borgesia labyrintteineen ja muistin pienen uutisen, jonka mukaan jokin kirjailijayhdistys Argentiinassa haluaisi noutaa Borgesin luut Genevestä, minne kirjailija matkusti kuolemaan, ja palauttaa ne Buenos Airesiin.

Sitten sain sen idean. Kirjoittaisin kertomuksen yhdistyksen lähettämästä keski-ikäisestä, koko suunnitelmaan vastentahtoisesti suhtautuvasta miehestä, joka kuitenkin poppoon ainoana vieraita kieliä osaavana lähetettäisiin Sveitsiin, kourassaan tukku dollareita ja euroja, tehtävänään hoitaa Borgesin luiden palautus synnyinmaahansa.
Koko operaatio ei tietenkään onnistuisi ja tämä onneton mutta kunniallinen mies, jonka elämä jo Argentiinassa oli ollut hapuilua, joutuisi entistä mystisempään labyrinttiin täysin vieraassa maassa ja Cimetière de Plainpalais, jonne Borges on haudattu, olisi miehelle yhtä saavuttamaton kuin Kafkan Linna.

Ja mikäpä muu miehen siellä pelastaisi kuin rakkaus ja nainen, ehkä sveitsitär tai siirtotyöläinen Itä-Euroopasta ja pariskunta lopulta piut paut antaisi vanhoille luille, lentäisi Buenos Airesiin ja kertomus voisi loppua siihen kun mies asuntonsa tuulettaakseen, avaisi ikkunan öiseen kaupunkiin (symboliikkaa on niin, että oksat pois!), naisen hyräillen pestessä hampaita pesuhuoneessa (kokeilin, onnistuu se). :p

Mutta tiedän, etten minä mitään kirjoita, koska olen laiska, laiska, laiska ja eksyksissä omassakin labyrintissäni. Ehkä pitäisi matkustaa myös Buenos Airesiin tutkailemaan tapahtumapaikkoja, mutta istuisin kuitenkin hotellin baarissa rommilla ja lentäminen on alkanut rassata minua tosissaan. Genevessä olen käynyt vuosia sitten interraililla, joten se ei olisi ongelma :p
No, syssymmällä on ehkä enemmän aikaa.