Look thy back on all things lovely

Yritin uudelleen etsiä sitä baaria kaupungin laitamilta, jossa äidillinen Surinamilainen tarjoilija luki kuluneen näköistä kirjaa, jonka nimeä en nähnyt vaikka aina kun hain lisää olutta, yritin kallistaa päätäni ja katsoa sen kantta. Tyttö kantoi jokaiseen pöytään niitä sellaisia aitoja maapähkinöitä, joita näkee vain Aku Ankoissa. Ihmiset heittelivät pähkinöiden kuoret lattialle, siellä ne ratisivat kengänpohjien alla ja pitkästä aikaa elämässäni ajattelin, että olen saapunut kotiin.
Myöhemmin kun tulin junalla Rotterdamista takaisin ja kesäyö alkoi laskeutua kaupungin ylle, ajattelin samoin. Amsterdamin asemalla katselin rakastuneesti ympärilleni, välttelin Damrakin ja kiersin sivukatuja pitkin, läpi Warmoesstraatin ja Rokinin, kantabaariini.

Aamuyöllä kun lähdin kohti majapaikkaani, nostin olematonta hattuani Rembrandtille ja Anatomian luennolle (Aris Kindt parka), mustarastaat lauloivat ja minun oli pysähdyttävä istumaan Amstelin viereen ja vain olla. Mitään vikaa en Amsterdamista löytänyt. Rakastan edelleen sitä kaupunkia