Iltaisin olen uppoutunut Google Earthin Sky-ohjelmaan.
Olen katsellut, kuinka spiraaligalaksi biljoonine tähtineen, ja sen tähdistä noin 100 miljardia muistuttaa omaa aurinkoamme eliniältään ja lämpötilaltaan, kiertyy tähtisumun sisällä kuin kosminen tuulimylly.
Kuinka eteläisen tähtitaivaan Canopus, muinaisten merenkulkijoiden navigointitähti, katsoo minua takaisin.
Kuinka Bereniken hiuksissa kaksi supernovaa on räjähtänyt, toinen 50, toinen 100 mijardia kertaa kirkkaammin kuin aurinkomme.
Kuinka Kotkan tähdistössä tähtisumu hehkuu kuin Sauronin silmä räjähdettyään tuhansia vuosia sitten.
En taida uskoa jumalaan tai jumaliin. Varsinkin ajatus siitä, että Vanhan Testamentin paikallinen heimojumala kykenisi luomaan tämän kosmoksemme, on minusta aika pöhkö.
Ja oma linnunratamme. Aurinko. Maapallomme. Paratiisi. Ainoa sellainen mihin koskaan pääsemme. Henry Millerin sanoin, meidän täytyy ainoastaan muokata itsemme sopiviksi elämään sillä.
En tiedä, mitä tapahtuu kun kuolen. Toivon, että minä ja hiljainen maailmankaikkeus kietoudumme yhteen.
1 kommentti
Anonyymi
5.12.2021 10:39
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin