Misosanthrõpos

Silmiini sattui joku mainos, jossa luki “työteliäs kansa” tai jotain. En lukenut otsikkoa pidemmälle mutta varmaankin oli puhe meistä suomalaisista. “No niihä myö ollaakin!”, sanoisi Pihtiputaan mummo (pahoittelen, jos Pihtiputaalla ei noin puhuta) ja kai se joskus piti paikkansakin ja kukas kissan hännän nostaa jne. Maailman nopein kansa ja vastaavat typeryydet saisi unohtaa jo kokonaan.

Hesarin yleisönosastolle kirjoitti taannoin joku Suomeen muuttanut ulkomaanimmeinen ja en nyt muista asiayhteyttä, mutta perusviesti taisi olla, että ehkä meillä on hivenen korostunut näkemys omista hyveistämme. Se mitä maailmalla reissatessa opin on, että niin tuppaa olemaan muillakin kansoilla omistaan. Tosin opin myös, että pohjimmiltaan olemme aika samanlaista sakkia koko ihmisrotu, samoine iloineen ja suruineen.

Luin jostain, että perehtymällä millaista pornografiaa myydään eri maiden kioskien hyllyillä, päästäisiin kurkistamaan kansojen psyykeseen. Kuulostaa aikamoiselta kököltä mutta nyt sekin tilaisuus taitaa olla mennyttä. Onko pornolehtiä enää edes R-kioskeilla? Olisi pitänyt opiskella aikoinaan psykologiaa tai sosiologiaa ja sitten tehdä tajunnan auki pläjäyttävä tutkimustyö.

-Päivää. Anoisin tätä apurahaa. Tutkin grafiikan eroja eri kansallisuuksien välillä.
-Jaaha. Vai niin. Ja paljonkos pitäisi sitä rahaa antaa? Ja millaista grafiikkaa?
-Pornografiikkaa.
-O-ah-jassoo! No, tuossa on kymppitonni noin alkuun. Tule hakemaan sitten lisää, jos ei riitä.

Väittävät, että porno oli perinteistä täällä pohjolassa ja muuttui sitä S&M:ksi mitä etelämmäksi Euroopassa mentiin. Saattoi ollakin. En, tuota, tiedä.

Pornosta taas asiaan. Pidin jokioppaita, siis ne tyypit jotka melovat kajakeissaan ylös ja alas kuohuvia koskia ja välillä kuljettavat myös turisteja niissä kumilautoilla, maailman hienoimpana ammattiryhmänä, mutta en tykkää yhtään yleistämisestä. Utahissa Colorado-joella on upeita koskia. Käykää ihmeessä siellä melomassa mutta kaikkea ei kannata uskoa mitä oppaat sanovat. Saksalaiset kuulemma ovat innostuneita John Waynesta ja haluavat itsestään kuvia miehen elokuvien kuvauspaikoilla. Australialaiset tulevat joelle leikkimään kuoleman kanssa, vaatien oppaita viemään heidät vaarallisimpien kohtien läpi. Eräs aussi tarjosi $1000, jotta opas olisi tahallaan keikauttanut lautan ympäri. Ei tiedetä olisiko hän maksanut siltikin, jos joki olisi tehnyt sen omin voimin. Englantilaiset ovat kainostelevia ja kieltäytyvät uimasta alasti, metelöivät Grooverissa (telttakäymälä) jottei kakkimisen äänet kuuluisi toisten korviin ja pitävät kumilautoilla jaloissaan puvunkenkiä. Ranskalaiset tulevat joelle riitelemään. Eniten närää aiheuttaa tarjottu ruoka.

Mutta eräs kansallisuutensa edustaja veti kuulemma pohjat; Volodja Vladimirovitš P. Muutama vuosi sitten P matkusti joelle aviottoman poikansa kanssa viettämään jonkinlaista aikuistumisriittiä. Pojan äiti sai Yhdysvaltain kansallisuuden. Oppaiden mukaan P seurueineen olivat vaarallista porukkaa kapsäkit täynnä aseita, ammuksia, viinaa ja kymmeniätuhansia dollareita käteisenä. P oli humalassa enimmän aikaa, kohteli seuralaisiaan huonosti ja piti heitä henkilökohtaisina orjinaan. He kieltäytyivät käyttämästä Grooveria ja paskoivat minne halusivat. Kalansaaliinsa he tappoivat mäiskimällä ne kivikkoon. Kolmen päivän jälkeen luonto rupesi heitä tylsistyttämään ja känninen P alkoi kehuskelemaan omakätisesti tappamillaan ihmisillä, enemmän kuin neljäkymmentä hän sanoi ja vaati sitten oppaita tilaamaan paikalle helikopterin viemään heidät Las Vegasiin. ”Get us some whores!”, P kiljui matkapuhelimeen. ”Price is no object.”

Ei mitään henkilökohtaista Volodja Vladimirovitš. Halusin vain naputella ylös millaisena oppaat sinut joella näkivät. Ehkä se ei edes pidä paikkansa. Niin, ja sitten tietenkin se, että vuoksesi myöhästyin täällä Helsingissä jokunen vuosi sitten eräästä tärkeästä tapahtumasta kun poliisit sulkivat liikenteen, jotta pääsisit, no, jonnekin ja ratikka jossa istuin, kökötti pysäkillä melkein puoli tuntia (saatan hieman liioitella) ja jos oppaiden kertomus pitää paikkansa, sinun hyvä Volodja, tulisi odottaa limusiinisi takapenkillä jokaista saattueesi eteen köpittävää Pihtiputaan mummoakin, perkele!

Mutta kuten taisin jo kirjoittaakin; ei mitään henkilökohtaista.

Kirjoitettaessa soi Marianne Faithfull: Easy Come, Easy Go