Odottaa

Sitä odottelee, että aamuyöstä postinkantaja tömistelisi omalle luukulle ja sen jälkeen kun uni ei enää tule, luovuttaa ja nousee keittämään kahvit.
Sitä odottaa, että uudestaan murtunut varvas paranisi ja pääsisi taas fillarilla töihin.
Sitä odottelee, että ratikassa viereen istunut ihminen, joka pureskelee rouskuttaen kurkkupastilleja jäisi pois ja sitten kun se jää, olo on niin lämmin ja uninen, että ratikka voisi käydä kääntymässä Riihimäellä ja tulla sieltä hiljalleen takaisin.
Sitä odottaa punaisissa valoissa ja joku nainen nykäisee hihasta ja sanoo, että hei se olen minä. Sekunnin aikana, joka menee pään kääntymiseen, ajatuksissa käy, että näinkö Se nainen tavataan kunnes katse tarkentuu, olemus jähmettyy ja autojen valot kiiltelevät silmissä.
Sitä odottelee, että työpäivä päättyy ja pääsisi sumpille siihen kahvilaan, jossa myyjätär edellisenä päivänä kevyesti flirttaili ja jolle hyvä vastarepliikki tuli mieleen vasta ulko-ovella.
Sitä odottelee, että tarjoilija laskee tumman oluen tuoppiin ja juotuaan sen, alkoholi alkaisi kihelmöidä tukan alla.
Sitä odottaa, tuulen repiessä läpi pallien, että kevät ja kesä tulisi, nenässä tuoksuisi tuore ruoho, kolottavia varpaita voisi kipristellä auringonpaisteessa ja sitten työntää ne veteen, sammaleisten kivien väliin.