Rommin lyhyt historia

Hilpeä Hauki, Leijuva Lahna, Vastarannan Kiiski ja lopulta Päätä Särki. Huono juttu eikä naurata yhtään. Suomeksi siis krapula. Nyt maistuisi Suolaane Silakka.

Rommi lienee lähtöisin eteläisestä Aasiasta mutta yleistyi vasta eurooppalaisten vietyä sokeriruokoa Karibian alueelle. Marco Polo lipitti 1300-luvulla jotain vastaavaa paholaisen litkua nykyisen Iranin alueella mutta itse arvelisin sen olleen arrakkia, arabiaksi araq at-tamr, eli taatelin ”hikeä”. Muistan hyvin kun seilasin aikoinaan vihreällä merellä, ei kovinkaan kaukana silloisesta Macaon vapaakauppasatamasta ja rommi loppui. Miehistö, minä mukaan luettuna, kapinoi ja laskimme maihin Xiachuan Daon ruhtinaskunnan satamaan täydentämään juomavarastoja. Rommia ei ollut mutta arrakkia tynnyreittäin. Hirvittävää myrkkyä, en suosittele. Voitin myös noppapelissä ruhtinaan kauniin tyttären itselleni, mutta se on toinen tarina.

Rommi on eniten kulutettu alkoholijuoma ja osaltaan syyllinen sen suosioon on Englannin laivasto. Nesteitä on aina tarvittu seilatessa. Helpoimmin oli saatavissa olutta ja vettä. Molemmat säilöttiin tynnyreihin ja ne pilaantuivat yleensä aika nopeasti. Tapana oli ensin juoda olut ennen kuin se muuttui happameksi ja sitten yrittää maustaa pilaantunutta vettä kaljalla tai viinillä. Merimiehen päiväannos olutta oli gallona eli n. 4,5 litraa.

1600-luvun puolivälissä Englanti rummukoi (oma keksimäni sana, sanan rum arvellaan tulleen sanasta rumbullion tai rumbastion, jotka molemmat tarkoittavat jonkinlaista mellastamista) Jamaikan suunnalla. Saarella oli vähäiset olut- ja viinivarastot mutta hehtolitroittain tuota belsepuupin hikeä eli rommia ja näin se päätyi merimiesten juoma-annokseksi. Vuonna 1731 määrättiin, että puolikas pintti rommia vastasi gallonaa olutta. Rommi oli aluksi laimentamatonta mutta aika äkkiä ymmärrettiin lisätä siihen vettä, koska, no, jokainen baareissa notkunut tajuaa kyllä miksi. Laimentamisen aloitti vara-amiraali Edward Vernon, josta tulee muuten sana grogi. Merimiehet käyttivät hänestä lempinimeä ”Old Grog”, koska hän käytti grogham-kankaista päällystakkia kannella tepastellessaan.

Yhdysvaltojen laivasto luopui romminannoksista syyskuussa 1862 mutta tyypilliseen tapaansa Englanti perinteitä vaalien sinnitteli pitempään. Tammikuussa 1970 parlamentin alahuoneessa käytiin ”suuri rommikeskustelu” ja saman vuoden heinäkuun lopulla vietettiin ”Black Tot Day” ja rommin annostelu merimiehille oli ohi.

Rommilla on Englannissa useita lempinimiä ja yksi on Nelson’s Blood. Kerrotaan, että Trafalgarin taistelun jälkeen Nelsonin ruumis säilöttiin tynnyrilliseen rommia ja merimiehet kävivät sitten poraamassa reikiä siihen juodakseen rommin. Miksi he joivat ylipäätään tuota perkeleen pissaa, en ymmärrä.