Yökävelyjä

Pienen maan pääkaupungin uutisviemärin pinnalle pulpahtaa aina yksi juttu, josta kohistaan yhä lyhenevä viisitoistaminuuttinen kerrallaan.

Teknologioimme nopeudella ei saavuteta mitään. Paitsi ehkä sen, että uutiset unohdetaan entistä nopeammin.

Kaksi toisiinsa kiertyvää tapahtumaa; Björn Wahlroos julisti teesejään, mikä ei ole uutinen, ja pian tämän jälkeen paljastui Finnairin pääjohtajan asuntosuhmuroinnit, mikä sekään ei ollut todellinen uutinen.

Tuohtumus on toki aitoa. Ihmisiä potkitaan pellolle työpaikoilta. Ne, jotka jäävät, elävät peläten. Quite an experience to live in fear, isn't it? That's what it is to be a slave. Blade Runnerista tuo sitaatti.

Ja rahamiehiä on helppo kadehtia. Mutta sille ei ole minkäänlaista syytä.

Sillä, jos jotain olen suhteellisen lyhyen elämäni aikana oppinut, niin pohjimmiltaan koko ihmisrotu haluaa vain muutamaa asiaa ja ne ovat:

Terveyttä.
Vapautta.
Hyviä ihmissuhteita.

Ja kaikki nämä ovat henkistä pääomaa, rahalla niitä ei saa. Terveyttä voi toki rahalla yrittää ylläpitää paremmin, mutta en näe sitä merkitsevänä tekijänä.

Ennemminkin terveelliset elämäntavat ovat tahdosta kiinni,

vapaudesta puhumattakaan.