Walter de Camp

Haloo, täällä Berliini.

Jätkät, teidän ei kannata tulla Berliiniin ilman partaa. Siloleuoilla ei ole nyt jakoa tämän kaupungin öisessä klubielämässä.

Parta saa olla minkä tyylinen tai tyylitön tahansa, maskuliinilla vain täytyy tällä hetkellä olla parta.

Tyylitietoisille suosittelen sen tyylistä partaa, jonka monet Lähi-Itä -taustaiset nuoret miehet ovat virittäneet naamaansa: kapeat pulisongit yltävät leukaperiin asti ja jatkuvat siitä leuan kiertävänä kapeana partana. Suun ympärillä ei ole partaa eikä pahemmin leuan alla. Siinä on hiukan jihadisti-tunnetta, vaikka todellisuudessa sillä partamallilla ei käsittääkseni ole yhteyttä jihadisteihin.

Tässä on linkki iheartberlin-blogin Berliinin partatrendiä käsittelevään juttuun. Tässä on kuvia klubeilta. Epätoivoisia partamalleja!

http://www.iheartberlin.de/de/2014/11/14/berlins-party-beards/

Oma tilanteeni on tietenkin toivoton. Vaaleaverikkönä en pysty puskemaan kunnon partaa.

Haloo, täällä Berliini. Koska jumaloin David Bowiea (kuitenkaan rukoilematta häntä iltaisin), oli huikeaa Berliiniin tullessa (20.5.) nähdä, että lähes jokaisen lehden kannessa oli David Bowien kuva. Lontoon Victoria & Albert -museoon taannoin koottu David Bowie -näyttely on siirtynyt Berliiniin ja avautui juuri sinä päivänä.

Se on tosi hieno näyttely. Se kannattaa käydä katsomassa, jos vain on mahdollista. David Bowie asui 70-luvun lopulla Berliinissä ja teki siellä uransa hienoimmat levyt. Joten on hienoa nähdä se näyttely juuri Berliinissä. Bowie-näyttely on auki kymmenenteen elokuuta Martin-Gropius-Baussa. http://www.berlinerfestspiele.de/en/aktuell/festivals/gropiusbau/ueber_uns_mgb/aktuell_mgb/start.php

Haloo, täällä Berliini. Tietänette, että Berliinissä järjestetyssä kansanäänestyksessä päätettiin kieltää kaikki rakentaminen Tempelhofin entiselle lentokentälle, jotta se säilyisi keskellä kaupunkia olevana tunnelmallisena tyhjänä tilana, jota berliiniläiset saisivat käyttää olohuoneenaan.

Asun Berliinissä aina erään pariskunnan kotona ihan Tempelhofin kentän pääsisäänkäynnin lähellä. Tämä parinkunta on innokas suojelemaan eläimiä, ja etenkin hyvin pieniä eläimiä, hyönteisiä. He ovat jo vuosia kampanjoineet lentokentän rakentamista vastaan, koska heidän mukaansa kentän käyttämättömän asfaltin rakosissa elää jotain hyönteisiä. He ovat nyt hyvin tyytyväisiä, ja niin tavallaan minäkin. Onhan se jotenkin hienoa kuljeskella siellä entisellä, ruohottuvalla lentokentällä. Tässä kuvassa näette meikäläisen Tempelhofin kentällä.

Haloo, täällä Berliini. Palasin seuraavana iltana suosikkikylpylääni, ja nyt siellä kuhisi naisia ja miehiä Eevan ja Aatamin asuissa (ennen syntiinlankeemusta).

Kun talvella kylpylän naisista vähintään 90 prosentilla häpykumpua peitti lämmittävä karvoitus, nyt keväisemmässä ja kesäisemmässä tilanteessa vähintään 80 prosenttia naisista on ajellut Venus-kugelinsa paljaaksi. Vanha sanonta talviturkin/talvipalttoon riisumisesta/pois heittämisestä tarkoittaakin siis tätä.

Mainittakoon, että kylpylässä oli melko paljon "saksalaisia" rintoja, joten Die Partein (Puolueen) huoli niiden sallimisesta jatkossakin on aiheellinen.

Ja yhdellä hyvin kauniilla pienellä vaaleatukkaisella naisella oli täysin koskematon, hyvin pörheä musta häpykarvamätäs. Punkkaudella 70-luvun lopulla The Slits (Raot) -nimisen, vieläkin esiintyvän tyttöbändin laulusolistin ideana oli vilautella kainalokarvoja (ja pikkuhousuja). Se käynnisti jonkin aikaa kestäneen naisten kainalokarvabuumin. Olisi ihanaa jos se muoti tulisi takaisin.

Haloo, täällä Berliini. Menin eilen suosikkinakukylpylääni uimaan, saunomaan, nauttimaan elämästä ja - päivittämään käsityksemme berliiniläisten naisten häpykarvatilanteesta. Saavuin Berliiniin 20.5., ja täällä on ollut joka päivä aurinkoista ja lämmintä löysäilyä. Kylpylä sijaitsee neljännessä kerroksessa ja siellä on kattoterassi. Voin kuvitella, miten naiset ja miehet ovat maanneet siellä kaiket päivät pelivälineet nudena ja päivettäneet ihoaan ja imeneet D-vitamiinia.

Sitten eilen tilanne muuttui: kylmeni ja alkoi sataa vettä. Silloin meikäläinen havahtui lähtemään kylpylään. Kuinka ollakaan, siellä oli illalla hyvin vähän ihmisiä. Vain neljä naista. Heistä kahdella oli häpykarvat tukevasti paikoillaan ja kahdella kumpu hehkui paljaana.

Minäkin, vaikka olen toimittaja, pystyn käsittämään, että näin pienestä aineistosta ei voi tehdä yleistyksiä. Häpykarvapäivitykseni epäonnistui.

Näillä kaikilla naisilla oli miesseuralainen mukana. Toisen häpykarvaisen naisen miesystävällä oli erittäin pieni pippeli. Toisella häpykarvattomalla naisella oli melko isopippelinen miesystävä. Tällä naisella oli muhkeat, "saksalaiset" tissit, ja hänen isopippelinen miesystävänsä kouri niitä uima-altaassa. Molemmat naiset vaikuttivat pitkästyneen miesystäväänsä.

Johtopäätökseni kaikesta tästä: menen tänään takaisin samaan kylpylään ja jatkan häpykarvatutkimuksiani. Palaan asiaan. En jätä lukijoitani epätietoisuuden valtaan.

Haloo, täällä Berliini. En minäkään ole kuullut, että EU olisi määritellyt naisten rinnoille suosituskoon. Mutta ehkä EU:ssa pian säädetään naisille normirintakoko. Se tulee olemaan erityisen rankkaa suomalaisille naisille, koska Suomessa noudatetaan EU:n määräyksiä.

Saksassa on joka tapauksessa Puolue-niminen puolue (Die Partei) huolissaan tästä asiasta. Se kävi EU-kampanjaa tunnuksella "Näpit irti saksalaisista tisseistä", "Ei EU:n normipovelle".

Saksalaiset rinnat ovat paljon suuremmat kuin EU-rinnat.

Valitettavasti Puolue ei saanut läpi yhtään edustajaa.

Viime viikonvaihteisen joulupukkisotkun jälkeen olen rentoutunut saunassa Prenzlauer Bergin kaupunginosassa ja kylpylässä Charlottenburgin kaupunginosassa. Molemmissa naiset ja miehet saunovat yhdessä alastomina, ja kylpylässä myös uidaan nakuina.

Näin ollen olen joutunut - tietenkin tahtomattani - tarkastelemaan noin 40 berliiniläisen naisen häpykarvatilannetta. On se niin hirveää, miten tällaisissa paikoissa joutuu koko ajan näkemään toisten ihmisten intiimeimpiä yksityiskohtia. Sitten kaikki vielä pakotetaan näyttelemään aseksuaalia, ettei vaikuttaisi pervolta. Ollaan ikään kuin aseksuaalien saunaillassa, ja ihmiset, joille ei ikään kuin ole tullut mieleenkään minkäänlaisia seksuaalisia ajatuksia, venyttelevät nakuina selällään lauteilla kevyesti huokaillen ja nousevat uima-altaasta kuin hidastetta syöneet Venus ja Adonis.

Joka tapauksessa voin tiedottaa, että näkemistäni noin 40 häpykummusta vain neljä - viisi loisteli karvattomina. Siis noin 90 % naisista oli säilyttänyt enemmän tai vähemmän koskemattomina luontaisen lämmittävän karvapeittonsa.

Joudun tietenkin jatkamaan tutkimuksia varmistaakseni tulosten yleispätevyyden.

PS. Täällä Berliinissä on mukavaa. Marraskuussa täällä on hyvin vähän turisteja. Täällä kuulee puhuttavan enimmäkseen saksaa. Monissa ravintoloissa istuu viikonvaihteen iltoinakin vain muutamia asiakkaita, ja metrovaunut kulkevat perjantaisin ja lauantaisin illan alkutunteina lähes tyhjinä.

Kävin eilen katsomassa viime joulukuussa ensi-iltansa saaneen elokuvan Der Venedig Prinzip, joka kertoo siitä, miten turistit ovat vallanneet Venetsian. Kaupungissa ei asu vakituiseen enää kuin muutama kymmenentuhatta ihmistä. Kaikki normaali toiminta on loppunut ja siellä on hädin tuskin enää ruokakauppoja, ja Venetsiasta on tullut Venetsia-kulissi, eräänlainen Disneyland.

Myös Berliini on jo huhtikuun lopulla valtavan turistijoukon kohde. Turistit tulevat ennen kaikkea viikonlopuksi Berliiniin. Metrovaunut ovat tupaten täynnä turisteja.

Olen törmännyt ranskalaisiin koululuokkiin, jotka ovat tulleet tänne loukkaretkelle. Tänään oli yhdessä ranskalaisryhmässä noin sata koululaista.

Viikonvaihteessa kuulee myös jatkuvasti englantia. En jumalan kiitos ymmärrä mitä ranskalaiset koululaiset puhuvat, mutta osaan ikävä kyllä englantia. Turistien puhe on aina turistipuhetta. "Berlin is sitä ja tätä" ja "Berlin is tätä ja sitä." "Berliners are sellaisia ja tällaisia" ja "Berliners are tällaisia ja sellaisia." "Their chicken was rather good. You should try it."

Jokainenhan kai on valmis ihan omalta kohdaltaankin tiukan paikan tullen myöntämään, että on mahdotonta ymmärtää vähänkään syvällisemmin kaupunkia, johon on vasta hetkeä aikaisemmin tullut. Silloinkin on vaikea ymmärtää ja tuntea kaupunkia, kun on asunut siellä muutaman kuukauden, kuten muuttohipsterit. Niin älykkäitä kuin he luulevat olevansa, myös heidän puheensa on turistipuhetta.

Nykyisin on tuskallista istua kuppiloissa niissä Berliinin kaupunginosissa, joissa on paljon turisteja ja hipstereitä. Se puhe on niin vastenmielistä! Sen tähden kävin tänään iltapäivällä Prenzlauer Bergin kaupunginosassa Haus der Sinnessä (Aistien talossa) iltapäivän Teetansseissa, joissa dj Capt'n K soitti vanhaa swingiä ja jiveä. Paikalla oli vain aitoja berliiniläisiä.

Toisin sanoen, Berliinin suosio on mennyt niin pitkälle, että Berliinissä joutuu ponnistelemaan päästäkseen Berliiniin. Se vaatii myös asiantuntemusta.

Hei, täällä Walter, Hipsterlandiassa!

Tässä on koko asian ydin. En tiedä enää, olenko Berliinissä vai jossain ihme Hipsterimaassa. Berliinihän on maailman hipsteripääkaupunki. Hipstereitä valuu tänne kaikkialta maailmasta. He ovat luovan luokan wanna-be-jäseniä ja haluavat asettua Berliiniin asumaan ja pitämään hauskaa ja tekemään...jotain...luovaa.

Niinpä kokonaiset kaupunginosat alkavat Berliinissä muuttua Hipsterlandioiksi. Friedrichsein varsinkin ja osa Kreuzbergia, ja nyt hipsterit levittäytyvät Neukölnin kaupunginosaan. Puhutaan Kreuzkölnistä, alueesta kahden kaupunginosan rajalla, jonka hipsterit ovat jo vallanneet.

Nyt esitän oleellisen kysymyksen: mitä mielenkiintoista hipsterit nykyisin pystyvät tekemään ja esittämään? Ja vastaan: ei mitään. Kaikki on saman vanhan paskan toistamista.

Hipstereitä on ollut jo ainakin kymmenen vuotta. Se on ikivanha, loppuunkulunut juttu.

Hipstereitä innostavat "pihatapahtumat" ja "kaupunginosakirpputorit". Onpa rajua!

Tähän samaan scheisseen liittyy vielä toinen kipeä asia: pukeutuminen. Hipsterit ovat onnistuneet vaikuttamaan yleiseen pukeutumiseen ja sen seurauksena muoti on pysynyt samana jo kymmenkunta vuotta.

Ihan hyvännäköistä, seksikästäkin muotia, mutta jossain vaiheessa sitä vaan on nähnyt muutaman pillipuntin liikaa. Ja kuinka kauan naiset jaksavat pitää kaulassa niitä huivikääröjä?!

Muotisuunnittelija Alexander McQueen ei todellakaan ollut hipsteri, mutta hän loi naiselle uuden silhuetin vuosituhannen vaihteessa. Voimakas olkapäälinja, siitä tiukasti ylävartalon myötäisesti laskeutuva vaate, esim. takki, joka vedetään vyöllä kapeaksi vyötäröltä ja sitten pyöreä lantioviiva. Voimakkaalta ja samalla naiselliselta näyttävä nainen. Hienoa, mutta se oli vuosituhannen vaihteessa. Alexander McQueen miellytti hipstereitä, ja sama silhuetti on käytössä vieläkin, vaikka sen luoja itse on hirttäytynyt vuonna 2010 luksuskotinsa makuuhuoneen vaatekaappiin. Ilmeisesti lopen kyllästyneenä hipstereihin.

Niinpä rukoilen joka ilta, että jostain tulisi nuoria tyyppejä, jotka tekisivät jotain uutta ja löisivät hipstereille oman kaupunginosan lähiverstaassa muotoillun luomupuukapulan perseeseen.

Hyvästi hipsterit!

Jees, laskeuduin toissapäivänä taas Berliiniin. Jo lentokoneessa Berliner Morgenpostin etusivulla esitettiin kysymys: "Kuka enää on normaali?" Ei siitä sen enempää, koska on päivänselvää, että kukaan ei enää ole normaali.

Tänä iltana kävin Karl-Marx-Alleella A-Loungessa Fuck Me Now And Love Me Later -kirjan julkistamistilaisuudessa. Jana Försterin kokoamassa saksankielisessä kirjassa 33 naista kertoo yhden illan pysäkistään.

Tässä mestarilaukaukseni kirjan toimittajasta Jana Försterista ja hänen valkoisista alushousuistaan.

Tilaisuudessa oli yleisön lisäksi läsnä muutamia kohtuullisen vampahtavia naisia, jotka ovat kirjassa kertoneet yhden yön suhteestaan. Jana Förster luki muutamia kertomuksia, siis saksaksi, ja yleisö kiljui useissa kohdissa naurusta. Osaan saksaa jo aika hyvin, mutta putosin kyydistä enkä käsittänyt niitä hauskoja kohtia. Nauroin silti, etten olisi vaikuttanut typerältä.

Käsitin kuitenkin, että erään naisen yhden yön mies oli paljastunut tosi karvaiseksi - mikä nauratti kovasti yleisöä - ja jossain vaiheessa kesken panon miehen kainalokarvoista oli tipahdellut hikipisaroita naisen päälle. Yleisö tärisi naurusta. Kertomuksen lopussa nainen kiteytti kolme opetusta tästä panosta. Niistä viimeinen oli suomennettuna: "Hikipisaroiden tipahtelu kainalokarvoista on painajainen."

Tilaisuus joka tapauksessa opetti, että kaikki yhden yön suhteet ovat hauskoja.

PÄIVITYS:

Olen koskaan lepäämättömänä tutkivana journalistina onnistunut kaivamaan esiin uuttaa merkittävää tietoa tähän asiaan liittyen.

Jana Förster (30) on työskennellyt aikaisemmin stripparina. Hänellä on kuusivuotias tytär Layana ja mies Marco (33). Jana on kaksi vuotta sitten julkaissut kirjan Ausgezogen (Riisuutunut), jossa on 33 eroottista kertomusta hänen stripparielämästään. Ja mikä oleellisinta: hänen bikinikokonsa on 37.

Tässä toinen laukaukseni ihanasta Janasta.