Walter de Camp

Miksi naiset ryhtyvät intiimeihin suhteisiin vaarallisten miesten kanssa? Siis ei ainoastaan renttujen vaan suorastaan pelottavien miesten kanssa? Tätä olen usein kysynyt itseltäni. Kuinka kukaan voi olla niin hullu?

Ja tässä on vastaukseni: meidän geeneissä on vaarankaipuugeeni.

Ihmisten elämähän on melkein aina ollut vaarallista. Vasta viime aikoina elämä on kehittyneissä maissa muuttunut vaarattoman tuntuiseksi.

Esimerkiksi tänään, mitä vaaraa mun rassukan elämässä on ollut? Oon käkkinyt kotonani, ulkona on ollut 18 astetta pakkasta mutta sisällä lämmintä, kodikasta, ei kerrassaan yhtään mitään ole tapahtunut. En ole havainnut minkään vaaran uhkaavan mua. Tavallaan hyvä mutta tavallaan tosi tylsää.

Vaara piristää. Me tarvitsemme aika ajoittain sopivan määrän vaaraa pysyäksemme onnellisina.

Mutta naisten ja miesten tapa hankkia vaaraa eroaa toisistaan. Miehet hankkivat sitä suoralla toiminnalla, haastamalla yöllä riitaa muiden miesten kanssa nakkikioskin jonossa. Tai kaahaamalla hurjaa vauhtia moottoripyörällä ja autolla.

Yksi naisten tapa hankkia elämäänsä vaaraa on ryhtyä suhteisiin vaarallisen miehen, jonkun käsittämättömän karjun kanssa. Se on todella vaarallista.

Tiedän että tässä teoriassani on aukkoja. Esimerkiksi laitakaupungilla seurustellaan paljon useammin vaarallisten miesten kanssa kuin keskustassa, koska laitakaupungilla vaarallisia miehiä on enemmän kuin kantakaupungilla. Siis eihän Eiran miehet! Nuo boheemit feministit! Vaarallisia, ei todellakaan!

Joka tapauksessa, jos nainen näkee kapakassa miehen joka on selvästi vaarallinen tyyppi, ja ryhtyy tekemisiin sen kanssa, ei kai siinä voi olla virikkeenä muu kuin vaaran viehätys?

Vai mikä on teidän teorianne?

PS Tämä on huippuhieno biisi ja video amerikkalaisten sotilaiden ja sotaveteraanien - pomminruuan - kohtaloista.

Suutelen kättänne ja nuolen korko- ja lattakenkiänne! Kiitos valtavasti, että luette blogiani. Te olette lukeneet mun blogiani marras-joulukuussa enemmän kuin kenenkään toisen blogia! Ja sen ansiosta mä voitin pullon samppanjaa!!

Luulin jo kokonaan menettäneeni teidät Thaimaassa ollessani, kun kirjoitin siellä niin vähän ja lurittelin jotain kevyttä yläpilveä vetelehtimisestäni laiturilla 14.

Kiitos teille! Lupaan pistää parastani, jotta mun juttujani kiinnostaisi lukea.

Hyppelevä Walter

Meitä kaikkia kuuluisi panettaa jatkuvasti, ja jos jotakuta joskus ei paneta, se on paha ongelma. Hänen pitäisi saada panetuksensa taas nopeasti käyntiin.

Mutta on ihmisiä, joita ei ole koskaan panettanut, eikä tule koskaan panettamaankaan. Tai heitä on panettanut niin vähän ja niin harvoin, että sillä ei ole ollut käytännön merkitystä. He ovat aseksuaaleja.

Ennen vanhaan aseksuaalit luokiteltiin frigideihin ja heitä yritettiin parantaa eli saada heidät siihen tilaan, että heitä alkaisi panettaa. Siihen aikaan myös homoseksuaaleja yritettiin parantaa.

Andy Warhol sanoi jotain siihen tyyliin, että frigidit ovat onnekkaita ihmisiä, koska heidän aikansa ei kulu seksinmetsästykseen ja seksinharrastamiseen, ja näin ollen heillä on enemmän aikaa muihin asioihin ja he todella menestyvät paremmin.

Ei ole kuitenkaan varmaa, että aseksuaalit kykenisivät keskittymään työasioihin paremmin kuin seksuaalit, sillä vaikka he eivät kaipaa seksiä, he saattavat hyvinkin kaivata läheisyyttä, kahden ihmisen ystävyyttä ja parisuhdetta, eikä sen aikaansaaminen ilman seksiä ole helppoa.

Aseksuaaleista on kirjoitettu äärimmäisen vähän. Esimerkiksi Amazonin valtavista kirjavalikoimista ei löydy ainuttakaan aseksuaalisuutta käsittelevää kirjaa.

Aion kirjoittaa aseksuaalisuudesta jutun Cityyn. Toivoisin kovasti, että voisin sen yhteydessä haastatella (anonyymisti ja ilman kuvaa) yhtä tai kahta suomalaista aseksuaalia.

Jos sinä tunnet olevasi aseksuaali, laita minulle viesti yhteystietoinesi, Sähköpostiosoitteeni on

walterdecamp.pressi@gmail.com

Kirjoita melko vikkelään, koska jutunnälkäiset päätoimittajat odottavat minulta aseksuaalijuttua jo tammikuussa julkaistavaksi.

PS Olen muutaman kerran aikaisemminkin laittanut yllä olevan meiliosoitteeni blogiini ja pyytänyt lukijoita (ja yrityksiä) lähettämään infoa hommistaan, kutsuja avajaisiin ja kaikenlaista. Arvatkaa mitä on tapahtunut. Olen saanut viestejä vain naisilta, jotka antavat ymmärtää, että voisin päästä heidän sänkyynsä rakastelemaan heidän kanssaan!! Ei ainuttakaan muuta viestiä.

Siis älkää käsittäkö mua väärin. Mä en valita! On makeaa, kun saan tällaisia viestejä mimmeiltä. Olen jopa tulkinnut viestien sävyä niin, että minulle ei olla tarjoamassa säpiä (säälipillua) eikä mypiä (myötätuntopillua) eikä edes vepiä (velvollisuuspillua) vaan suorastaan nopia (normipillua). Joten lähettäkää tytöt vain lisää ehdotuksia! Häiritkää mua seksuaalisesti!!!

Mutta voisihan joku lähestyä jossain muussakin asiassa.

By the way

OSAATTEKO ROBOTTITANSSIA?

Kadehdin miehiä, jotka ovat onnistuneet pokaamaan ihailemani naisen. Ja koska ihailen tosi monia naisia, kadehdittavaa riittää. Onneksi olen itsekin vuosien varrella onnistunut pokaamaan makeita naisia, jolloin muut miehet ovat kadehtineet minua. Näin ovat puntit olleet tasan ja kaikki on ollut hyvin. Nyt kuitenkin muuan mies on käsittääkseni pokannut KAKSI ihailemaani naista. Joten tilanne on hälyttävä.

Tarkastelkaamme aistihavaintojani eli tosiasioita.

HS uutisoi 8.4.2009 10:28, että kansanedustaja Kimmo Kiljunen eroaa vaimostaan Marja-Liisa Kiljusesta 37 avioliittovuoden jälkeen. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, kuten kommentaattorit tuoreeltaan totesivat. Ihmiset eroavat.

Eronsa jälkeen sinkku Kiljunen on kuitenkin ollut sangen toimelias naisrintamalla. Siteeraan ensin Vantaan Sanomat -nimistä merkittävää parisuhdetietopankkia ajalta 21-22.11. 2009: "Kiljunen on nähty joissakin tilaisuuksissa yhdessä seksitutkija Anna Kontulan kanssa."

Rehevämuotoisen prostituution puolustajan Anna Kontulan! Holy Lord!

"Tuota, niin hehhee. Asia ei ole suuren yleisön tai median kannalta tärkeä, Kiljunen väistelee."

"Anna Kontula sanoo antavansa lausuntoja vain siitä mitä tekee työkseen."

"Pahoittelen etten tässä asiassa voi auttaa, Kontula sanoo."

Ja nyt omaan uutispommiini. (Mikäli se vielä on uutispommi. En tiedä mitä Suomessa tiedetään, kun olen ollut matkoilla.)

Oli lauantai 6.10. ja vietin jo toista iltaa peräkkäin Vantaan Energia Areenalla, jossa meneillään oli Äiti Amman Suomen vierailu. Mutustelin kasvisruokaa ja mumisin mantroja enkä varsinaisesti pystynyt keskittymään maanpäällisiin asioihin. Naisseuralaiseni oli skarpimpi, kuten naiset yleensäkin.

Hän huomasi, että paikalla viipyi koko illan yllättävä pariskunta: Kimmo Kiljunen ja Kylli Kukk, Shantin joogakeskuksen johtaja. He olivat selvästi pariskunta, sen minäkin pystyin käsittämään, kun minua kehotettiin yhä uudelleen katsomaan heitä. Yöllä yhden kieppeillä he kävivät yhdessä Äiti Amman halauksessa.

"Huomasitko miten Kylli Kukk hyväili Kimmo Kiljusen selkää?" naisseuralaiseni kysyi tilaisuuden jälkeen.

Kylli Kukk on makeimpia naisia, mitä kuunaan on kuljeskellut taivaankannen alla.

En ole periaatteessa lainkaan kiinnostunut Kimmo Kiljusen naisjutuista mutta... Jos Mr. Big on napannut sekä Anna Kontulan että Kylli Kukkin, siinä on muille miehille nieltävää.

Tuoreimpien tietojen mukaan kansanedustaja Kiljunen kirjoittaa parhaillaan Vantaalle sijoittuvaa parisuhderomaania. Hänelle on kertynyt materiaalia.

PS Tammi-helmikuussa järjestetään kaksi joogamatkaa Malesian Langkawiin, ohjaajana Kylli Kukk. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, näillä matkoilla on valtava naisenemmistö. Suurin osa heistä on puumia.

Kuumat puumat joogaavat paratiisirannalla Kylli Kukkin johdolla. Matkoille pääsevät myös miehet, (jos tilaa vielä on). Matkat järjestää Helena Mustelin-Mäkisen perustama Harharetket Oy.

Tsekkaa http://www.jooga.fi/pdf/malesianmatkanetti.pdf

Joulupukki asuu Suomessa, kuten jokainen järjissään oleva ihminen maailmassa tietää. Olisi mieletöntä kuvitella, että joulupukki asuisi esimerkiksi Barcelonassa. Ja koska joulupukki asuu Suomessa, joulupukki tietenkin puhuu suomea. Pukilla on suomalainen avovaimo - joulumuori -- vai onko joulupukki tietämättäni mennyt naimisiin? Ja joulumuorikin puhuu suomea, samoin heidän tonttulapsensa.

Nämä faktat siis todettakoon muistin virkistämiseksi, ja johdannoksi videoon, jonka kuvasin Thaimaassa. Pidin koko matkan ajan videokameraa shortsien taskussa siltä varalta, että törmäisin joulupukkiin, ja niin kävikin. Mikä riemu!!

Lady GaGa - Beautiful, Dirty, Rich - Live in Ottawa - November 29, 2009

Aina kun katson Lady Gagan videoita, ajattelen että olisin valmis myymään toisen munuaiseni, jos saisin kuolla ja syntyä heti uudelleen Lady Gagan alushousuina ja Lady Gaga pitäisi minua yllään kokonaisen vuorokauden.

Olen ajatellut tätä niin paljon, että viimein yhtenä yönä näin unen, jossa ajatus toteutui. Myin munuaiseni! Kuolin. Ja synnyin uudelleen Lady Gagan pikkuhousuina!! Lady Gaga puki minut ylleen!!! Olin Lady Gagan stringit!!!!

Oi God God, en voi kuvailla niitä näkymiä, tuntoja, tunteita, tuoksuja. Sitä päivää ja yötä en unohda koskaan. Ne olivat monien elämieni parhaat tunnit. Kaikki aikaisempien elämieni naiset, kaikki lukemattomat vaimot, rakastetut, syrjähypyt, heidän muistonsa häipyi mielestäni. I went Gaga.

Toki tiesin, että se vuorokausi päättyisi joskus. Ja se päättyi. Lady Gaga otti minut yltään. Olin märkänä onnesta. Ajattelin, että Lady Gaga laittaa minut kaappiinsa, missä elän onnellisena elämäni loppuun saakka.

Mutta kävikin aivan kauheasti. Oltiin konsertissa. Lady Gaga esiintyi. Hän tempaisi minut yltään ja heitti minut katsomoon!!! Leijuin ilmassa. Lopulta kädet koppasivat minut. Miehen kädet! Rohtuneet kourat! Järkkäri!!!

Mies työnsi minut vasempaan taskuunsa. Ja vei minut kotiinsa. Sitten se mies alkoi... Runkkari!!! Ei, ei, en voi kertoa mitä kaikkea tapahtui!!!! Karmeaa!!! Karmeaa!!!

Lopulta heräsin. Olin tosi onnellinen, kun se olikin vain unta. Ja minulla oli molemmat munuaisetkin tallella!

Pattaya on suuri avonainen ulkoilmabordelli. Lansimaisia heteromiehiä, homomiehiä ja jonkin verran lesbonaisia saapuu talvisin lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa kokemaan ja kokeilemaan Pattayan seksibaareja ja thaiprostituoituja. Pattayan meiningistä saa aavistuksen esimerkiksi tästä videosta.

Thaimaalaisessa seksibisneksessä on tapahtunut kymmenen viime vuoden aikana muutamia muutoksia.

1. Prostituoidut ovat siirtyneet seksibaareista ulos kadulle baarien edustalle. Vielä kymmenen vuotta sitten prostituoidut tytöt ja pojat pysyttelivät sisällä baareissa, jonne asiakkaiden oli mentävä nähdäkseen heitä. Nyt prostituoidut marssivat edestakaisin kadulla, aivan kuin he olisivat hyvällä asialla.

2. Prostituoidut thaitytöt ovat alkaneet laitattaa itselleen ihoon näkyvälle paikalle isoja tatuointeja. (Näette niitä videolla.) Normaaleilla thaitytöillä ei ole tatuointeja ainakaan näkyvillä, sillä naisten tatuoinnit ovat hyvin vierasta thaikulttuurissa. Prostituoidut tytöt joutuvat lohkaisemaan palkastaan ison tukon rahaa saadakseen haluamansa tatuoinnin, joten tästä voi päätellä, että he haluavat julistaa olevansa prostituoituja.

3. Bangkokin seksibaareista ovat nuoremmat länsimaiset miesasiakkaat melko tyystin kadonneet. Tunnelma Bangkokin seksibaareissa on kuin eläkeläismiesten hulvattomassa illanvietossa. Kukaan ei osaa selittää nuorten miesten katoamisen syytä, mutta epäillään kohonneiden hintojen vaikuttaneen asiaan. Pattayalla nuoretkin miehet käyttävät edelleen thaityttöjen seksipalveluja.

TALVEHTIJAT

Pattaya on eläkeläismiesten suosima talvenviettopaikka. Monet eläkeläismiehet tulevat Pattayalle koko talveksi. He ikään kuin talvehtivat bordellissa. Asiakkaina.

Monet heistä ovat suomalaisia.

Suomalaisilla vanhemmilla Pattaya-miehillä on usein taustana alkoholiongelma. Niinpä Pattayalla miehet kokoontuvat AA-ryhmiinsä.

Nämä vanhat ikihongat, kyyniset kärpästatit, ovat melkein aina läskin painamia köntyksiä. Nuoret tytöt tai pojat joutuvat välillä auttamaan "miesystävälleen" jopa t-paidan päälle, kun tämä ei pysty pukeutumaan paitaan omin voimin. Tai thaityttö tai thaipoika taluttaa "rakastajaansa" uimaan.

Pattaya oli myos WinCapitan pyramidikusetuksen uhrien base camp. Miehet sijoittivat rahojaan helpon neton odotuksessa toivoen pystyvänsä sillä tavalla takaamaan itselleen fyrkat tulevienkin talvien bordellimatkoihin.

En missään tapauksessa kannata arvokasta vanhenemista. Päinvastoin, mielestäni on hienoa, jos ollaan vanhoinakin hölmöja ja tuuletetaan pitkin maailmaa ja digataan uusista ideoista hautaan asti. Mutta... there are good pappas and bad pappas.

PS Tosin on olemassa myös good girls and bad girls ja good boys and bad boys ja good mamas and bad mamas. Joten en heitä ensimmäistä papaijaa. Totean vain tilanteen.

Paluulennolla Bangkokista ei ollut ketään kännisiä eläkeläisnaisia - ja -miehiä häiriköimässä. Miten tähän on tultu? Ovatko suomalaiset eläkeläiset niin kesyjä, että he jaksavat möykätä vain menolennoilla?

Menolennolla oli kahdeksan eläkeläisen ryhmä Suomen maaseudulta. Rymättylän harmaat pantterit. Päälle seitsemänkymppisiä alkoholin suurkuluttajia. Koneen lähestyessä Bangkokia olin niin kypsä, että olisin voinut nousta ja huutaa kurkku suorana että PITÄKÄÄ TURPANNE KIINNI SAATANAN VANHAT LUUSKAT JA RUUNAT!

Arvatkaa minne meidän kivat eläkeläisemme olivat menossa. Tietenkin Pattayalle. Pistän huomenna eetteriin blogin, joka liittyy Pattayaan. Nyt vajoan kuumaan vaahtokylpyyn. Soittakaa tämä biisi tänä iltana rakastetullenne.

Asun Lihavan Kissan majatalossa, ja huoneen ikkunoista avautuu nakoala merelle ja vuorille. On ihanaa, ja velttoilen paivasta toiseen, ja rentoutumiseni on saavuttanut jo sellaisen zenitin, josta paluu on valttamaton. Tanaan nimittain tapahtui seuraavaa: Tepsutin biitsille ja riisuin shortsini. Seisoskelin siina ja puntaroin, mihin panisin shortsit, ja vasta jonkin ajan kuluttua huomasin, etta olin unohtanut pukea uimahousut shortsien alle. Valkoinen pilini heilahteli kaikkien rannalla olijoiden nakyvilla. Lahella istui yksinainen kiinalainen mies, joka oli tukehtua riemuun.

Pitaisiko lukea jotain teravoittavaa? Loysin huoneestani Maa ja ilma -nimisen lehden, jossa on Terho Pursiaisen haastattelu.

Muistelen kaiholla viimeista iltaa Bangkokissa. Kuljeskelin joen rannan puistossa, joka tulvi toimintaa. Aerobic-ryhma oli taydessa vauhdissa. Kymmenkunta taitavaa muusikkoa soitti nurmikolla thaimaalaista klassista musiikkia. Kaksi thainuorta soitti alkeellisilla instrumenteilla brasilialaista capoeiraa ja muutamat muut tekivat tanssiliikkeita, jotka kuvaavat orjien taistelua. Puisto ja sen lahiymparisto tihkui energiaa.

Asuin viela silloin bangkokilaisen arkkitehti Worapanin luona, missa oli vieraana myos nuorehko sveitsilainen pariskunta Claudia ja Marc. He tekivat lahtoa Phuketiin rantalomalle. Ennen poistumistaan he kirjoittivat vieraskirjaan viestin, jossa he kehuivat saaneensa Worapanin luona aina takaisin energiansa, jonka "Bangkok had sucked from us.".

Makaan Lihavan Kissan majatalossa ja mietin tuota viestia. Kuinka Bangkok voi imea kenenkaan energioita? Harvassa kaupungissa ihmiset ovat yhta energisia kuin Bangkokissa.

Eraalta New Yorkin pormestarilta kysyttiin, milloin New Yorkiin muuttanut ihminen on oikeutettu kutsumaan itseaan newyorkilaiseksi. Pormestari vastasi: "Kun huomaat puhuvasi nopeammin, kavelevasi nopeammin ja ajattelevasi nopeammin, sinusta on tullut newyorkilainen. Siihen menee yleensa puoli vuotta."

Rauma,voi imea asukkaansa energiat ja raumalainen voi joutua viime voimillaan ilmoittautumaan Kelaan, mutta suurkaupungit pumppaavat ihmisiin energiaa.

Claudia ja Marc vetelehtivat nyt tyytyvaisina palmun alla lipittaen paivan viidetta mangolassieta. He latautuvat, saavat d-vitamiinia, mutta eivat pysty tekemaan mitaan. Claudia ehka pohtii, pitaisiko lahtea tekemaan paivaretki jollekin vesiputoukselle. Marc kelaa pitkaan ja viimein loihtii lausumaan. "Vesiputous on vesiputous on vesiputous. Mita jarkee."

Bangkokissa en olisi koskaan vahingossa vilauttanut pippeliani.

Huhuu! Tervetuloa mun huoneeseen Bangkokissa! Eiks oo kjuut!!! Khao San Roadille on kymmenen minuutin kavelymatka. Huoneen omistaa bangkokilainen arkkitehti Worapan Klampaiboon ja hanen vaimonsa Mai. Worapan on hommissa arkkitehtitoimisto Supergreen Studiossa, joka pyrkii luomaan ekologisesti patevaa arkkitehtuuria.

Olen Bangkokia halkovan Praya-joen.jokiveneiden laiturin numero 14 paivystaja. Istuskelen laiturilla ja paivystan tilannetta. Kello 9-16 tilanne on rauhallinen. Silloin jokiveneet eivat pysahdy laiturille 14. Ruuhka-aikaan ne pysahtyvat, jos joku haluaa nousta veneeseen tai veneesta laiturille 14. Olen jo oppinut heiluttamaan veneille niin, etta ne pysahtyvat.

Olen paivystanyt laiturilla 14 paivakausia ja katsellut, miten pojat pesevat mopojaan, veneet kulkevat ohitse ja minikokoinen vihreanharmaa James Bond speed boat kelluu vedessa juuttuneena laiturin viereen ajautuneisiin vesikasveihin. Mitaan ei tapahdu. Elama on Buddhaa.

Jos ajattelet etta Bangkok on hektinen kaupunki, tule tanne laiturille numero 14. Paivystetaan yhdessa, ja katsellaan kun veneet kulkevat Bangkokin joella. Ei me taalla nalkaan hyydyta. Sadan metrin paassa on rantaravintola, josta saa hevosenkenkarapuja ja muita thaiherkkuja. Pianisti soittaa iltaisin lansimaisia coverbiiseja ja laulaa. Elama on.