Tämä on osa pariisilaisen burleskitaiteilijan ja pin-up-mallin Lada Redstarin esitystä Burleski Clubilla pääsiäislauantaina. Lienette samaa mieltä kanssani, että Ladan vartalo on kuin satu. Jos Hans Christian Andersen olisi nähnyt sen, hän olisi varmasti kääntynyt heteroksi ja alkanut kirjoittaa satuja vain Lada Redstarista.
Burleski Clubilla on ollut joka viikonvaihde ulkomaisia taiteilijoita esiintymässä.
Olen saanut selville pyllyn ja lantion mekaniikan. Suuri valaistuminen tapahtui Kafkan kahvilassa, jossa istuin miespuolisen tuttavani kanssa.
Me käymme toisinaan kahvilla ja meistä on aivan normaalia, että keskustelumme katkeaa leikaten, kun näköpiiriin ilmestyy hyvännäköinen nainen. Näin kävi tälläkin kertaa, kun pöydän ohi käveli tiukkoihin farkkuihin pukeutunut nainen, jonka pylly törötti tavallista tujakammin.
Kaverini oli nyrjäyttää niskansa kääntyessään katsomaan naisen perään. Kun nainen lopulta katosi tutkalta, kaveri kääntyi takaisin puoleeni ja hengäht:
"Atsimuutti."
En tuntenut kyseistä sanaa, jonka Wikipedia määrittelee näin kuivasti:
"Atsimuutti on suunnan horisontaalinen komponentti, joka mitataan horisonttia pitkin aloittaen yleensä pohjoisesta itään siis myötäpäivään ja yleensä mitaten asteissa. Se voidaan mitata myös aloittaen etelästä. Tämä on yleistä tähtitieteessä."
Kaverini selitti, että naisen lantio tekee atsimuuttia, jos se kiertyy kävellessä pystyakselinsa ympärillä kuin Koskenkorvapullon korkki, jota vuoroin avataan ja suljetaan. Tällöin pylly liikkuu, mutta ei vaapu. Ahaa, sanoin.
"Lantio voi myös liikkua elevaatiokulmassa", kaverini jatkoi.
Silloin lantio tekee samanlaista liiketta kuin aalloilla keinahteleva vene. Jos lantion sivuille olisi kiinnitetty kahvat, niistä aina toinen nousisi ylöspäin ja toinen laskisi alaspäin ja sitten taas päinvastoin.
Joillain naisilla lantio ja pylly tekee kävellessä atsimuuttia, toisilla elevaatiota. Aikamoinen havainto.
Kaverini katsoo kenttätutkimuksissaan selvittäneensä, että äidin ja tyttären pylly liikkuu yleensä samalla mekaniikalla. Äidillä ja tyttärellä on joko atsimuuttipylly tai elevaatiopylly. Tästä kaverini on päätellyt, että lantion ja pyllyn liike on geneettistä. Huom! Minä pesen käteni tästä asiasta.
Nainen ei kuitenkaan ole tuomittu toistamaan äitinsä lantionliikettä, kaverini vakuuttaa.
"Pienellä harjoittelulla nainen voi oppia molemmat liikkeeet ja tehdä yhtä aikaa elevaatiota ja atsimuuttia, niin että lantio ja pylly tekevät kahdeksikkoa. Se on kaiken huippu!"
MALLITYTTÖJEN CATWALK-KÄVELY
on tyypillistä elevaatiota - lantion kahvat heiluvat ylös ja alas. Tämä video on kuvattu La Perlan alusvaatenäytöksessä ja se on tulvillaan elevaatiota. Onko muutaman tummempi-ihoisen mallitytön lantion liikkeessä kuitenkin havaittavissa myös ripaus atsimuuttia?
Vetelehtijöitä on joka puolella, mutta yksi parhaiten toimeentulevista vetelehtijäryhmistä on Kaivopuiston vetelehtijät. Olen kyseisen vetelehtijäryhmän hang around -jäsen. En luultavasti tule ikinä ylenemään Kaivopuiston vetelehtijöiden täysivaltaiseksi jäseneksi, koska minulla ei ole tarpeeksi rahaa ja koska minua enemmän tai vähemmän ärsyttää näiden vetelehtijöiden omahyväisyys.
(Omahyväisyys tosin on kaikkien vetelehtijöiden perusominaisuus.)
Viime viikolla paistoi aurinko todella kirkkaasti maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona. Maanantaina nukuin niin pitkään, että en ehtinyt ulos, keskiviikkoiltapäivän kulutin Korkeasaaressa (suurenmoinen retki) ja tiistai-iltapäivällä lähdin Kaivopuistoon vetelehtimään.
Menin Uunisaareen ja siitä aallonmurtajaa pitkin viereiseen Liuskasaareen, josta kävelin jään yli Carouselin rantaan. (Olin naisseurassa, joten pystyin lähettämään hänet edellä tsekkaamaan, ettei jää petä.)
Oli iltapäivä noin klo 14.30. Paras työaika. Ja Carousel oli täynnä Kaivopuiston vetelehtijöitä. Kassajono oli niin pitkä, etten viitsinyt jäädä siihen vetelehtimään vaan menin ilman kahvikuppia terassille.
Siellä oli pöytiä seinän vierustalla. Terassin keskellä oli valtava lumikinos, jonka takana, kinoksen ja seinän välissä, me vetelehtijät istuimme lämmittimien alla.
Välittömästi havaitsin, että paikalla oli myös lumitoimittaja työn touhussa. Oletteko huomanneet, että menneenä talvena kaikissa isoissa tiedotusvälineissä - Hesari, Iltis, Iltalehti, Yle, MTV3... - on ollut lumitoimittaja, jonka hommana on ollut vääntää joka päivä uutisia ja muuta tarinaa lumesta. Niinpä meillä on ollut "lumikaaos" siellä sun täällä, "häirikkölunta" viisi Stadionillista, Helsinkiä on uhannut lumen sulamisesta aiheutuva "vesikaaos" ja muutama päivä sitten näimme Ylen iltauutisissa miehen lapioimassa lunta omakotitalonsa seinän viereltä. Kaikki lumitoimittajien jutut ovat siis aivan käsittämätöntä kamaa.
Tuona tiistaipäivänä Iltalehden lumitoimittaja haastatteli Carouselin terallilla istuvia Kaivopuiston vetelehtijöitä ja kysyi miltä heistä tuntuu kun heidän edessään on iso lumikasa.
Siis aivan mieletöntä, mutta joka tapauksessa Kaivopuiston vetelehtijöille on tyypillistä vetelehtiä Kaivopuiston kahviloissa arki-iltapäivisin. (Viikonvaihteessa Carouselin asiakkaat ovat tavallisia tyyppejä.) Kaivopuiston vetelehtijät ovat varakkaita, menestyviä ihmisiä, jotka ilmeisesti onnistuvat haalimaan rahaa siitä huolimatta, että he vetelehtivät Kaivopuistossa parhaaseen työaikaan.
Kun asiat kerran ovat tällä mallilla, eikö siis ole parempi kuulua Kaivopuiston vetelehtijöihin kuin lumitoimittajiin?
Nyt tiedän mistä Pohjolan blondien antavainen maine on peräisin.
Meitä oli taas muutamia kymmeniä törky-intomieliä kynät ja lehtiöt käsissä kuuntelemassa perjantai- ja lauantai-iltapäivällä Orionin elokuvateatterissa pornoluentoa. Jack Stevenson kertoi tanskalaisten ja ruotsalaisten eroottisten elokuvien historiasta 60- ja 70-luvulla, ja esitti näytteitä.
Jack Stevenson on 17 vuotta Tanskassa asunut amerikkalainen elokuvakirjoittaja, jonka uunituore kolmas kirja on nimeltään Scandinavian Blue; The Erotic Cinema of Sweden and Denmark in the 1960s and 1970s. Pätevä teos. Kaveri on perehtynyt aiheeseen.
Perjantain luennon jälkeen Elokuva-arkisto eli Kansallinen audiovisuaalinen arkisto esitti tanskalaisen seksielokuvan Ilman rihmankiertämää vuodelta 1968.
Ilman rihmankiertää -elokuvan juliste.
Filmin pääosassa esiintyi hyvännäköinen ja hyvänmuotoinen vaaleahiuksinen Lilian (Anne Grete Nissen) 21v. Vaikka filmit eivät tuolloin olleet hardcorea, näimme Lilianin bodyn nakuna. Minä näin Lilianin nakuna vielä seuraavana yönä unissani useaan kertaan.
Filmin alkajaisiksi Lilian saapuu tohtori Petersenin vastaanotolle hakemaan apua. Hän uskoo olevansa frigidi, eikä pysty seksuaaliseen kanssakäymiseen miesten kanssa. Tri Petersen alkaa heti hyväillä Liliania ja imee Lilianin nännejä (ihan kuin tämä suomalainen tohtori, jonka metodeista on kohuttu) ja käy heti ilmi, että Lilian ei todellakaan ole frigidi. Hänellä on vain estoja. Ne katoavat tri Petersenin opetusten avulla.
Sen jälkeen Lilian valmistuu ylioppilaaksi ja lähtee kesän mttaiselle liftireissulle eri puolille Eurooppaa. Kaikkialla hän huvittelee miesten kanssa estottomasti iloisen ja kepeän tunnelman vallitessa. Lilian muistaa aina tri Petersenin opetuksen: "Jos jokin miellyttää sinua eikä se vahingoita toista ihmistä, voit tehdä sen." Lilian voi jakaa tussua loputtomiin ilman moraalisia kankkusia.
Filmin jälkeen kiitin Jack Stevensonia hienosta esityksestä. Hän sanoi: "Nyt tiedämme, mistä on lähtöisin eurooppalaisten miesten käsitys pohjoismaisten blondien moraalista."
Ilman rihmankiertämää teki antavaiset pohjoismaiset vaaleaveriköt tunnetuksi koko Länsi-Euroopassa ja Amerikassa. Tanskalaisilla itsellään ei ole muistikuvaa elokuvasta. Filmin kopiota ei ole edes Tanskan Elokuva-arkistossa. Nyt nähty kopio oli Stevensonin omista kokoelmista. Aikoinaan Ilman rihmankiertämää oli hyvin suosittu pitkin Eurooppaa ja Jenkkejä ja sitä kehuttiin New York Timesia myöten.
Kun suomalainen vaaleaverikkö nykyisin saa niin helposti miesseuraa etelänmatkoilla, hän voi kiittää siitä tanskalaista Anne Grete Nisseniä.
Lilian (Anne Grete Nissen).
Vaasankadulla on seitsemän hieromoa, kuusi yksityisstrippauspaikkaa ja yksi seksikauppa, joten se on miellyttävä katu. Siellä on lisäksi paljon puhuttu vegaanien Vegemesta, vinyylikauppa, Rebel-rokkibaari ja Divari Kaleva, josta voi kehkeytyä edesmenneen Ervastin divarin perillinen.
Rauhallinen, miellyttävä, "keskieurooppalainen" katu, jonka muutaman sadan metrin matkalla asuu paljon nuoria ihmisiä. Divari Kalevan pitäjä Esko Parkkinen luonnehti tässä eräänä illansuuna Töölön ja Kallion eroa sanomalla: "Töölössä ihmiset ovat unessa, Kalliossa hereillä." Zombiet vs. elävät ihmiset.
Soitin Kari Valolle, josta usein käytetään lempinimeä "Ville Valon isä". Kuten tiedetään, hän on pitänyt iät ja ajat Aikuisten lelukauppa -nimistä seksikauppaa Viidennellä linjalla. Koska oma isoisäni asui aikoinaan Vaasankadulla, pystyn keskustelemaan näiden stadin starojen kanssa samalla viivalla. Kysyin Kari Valolta, mitä mieltä hän on puukkobulevardi-termistä, jota monet nykyisin käyttävät puhuessaan Vaasankadusta.
"Se on äärettömän vanhahtava nimitys, johon liittyy romantiikan häivää", Valo sanoi. "Puukkobulevardi viittaa 30-, 40- ja 50-luvun toimintaan. Tähän liittyy myös pimeä viinanmyynti, jota Vaasankadulla paljon tapahtui. Se loi Vaasankadulle hohtoa ja säihkettä. Puukkobulevardi on vanha sana, joka aina silloin tällöin nousee uudestaan esiin."
Vaasankadulla oli aika vaarallista 40-luvun lopulla ja 50-luvulla. Silloin siellä heiluteltiin puukkoja. Se oli sodan jälkeistä aikaa. Miehet olivat palanneet viiden vuoden keikkalta rintamalta. He eivät käytöstavoiltaan olleet kaikkein silkoisimpia. Kännissä he saattoivat unohtaa, että sota on päättynyt. Kalliossa oli noihin aikoihin paljon levottomuutta.
Vaasankatu ei sen sijaan ole koskaan ollut keskeisimpiä huorakatuja Helsingissä. Antti Häkkinen on kirjoittanut teoksen "Rahasta - vaan ei rakkaudesta; prostituutio Helsingissä 1867-1939". Siinä hän sanoo:
"Helsingissä katuprostituutiota on esiintynyt joka puolella, kaikilla kaduilla ja jokaisessa puistossa, mutta aivan keskeinen paikka on koko tutkimuskauden ollut Esplanadin seutu, erityisesti Pohjois-Esplanadi. (...) Pidätykset keskittyivät Pohjois-Esplanadilla Fabianinkadun ja Itäisen Heikinkadun, nykyisen Mannerheimintien väliselle osuudelle. (...) Mikäli mies etsi itselleen maksullista naisseuraa, hän suunnisti Esplanadille."
Häkkinen sanoo, että vaikka yhtä sun toista tapahtui "Esplanadin seutu ei koskaan menettänyt keskeistä asemaansa ilotyttötoiminnan kiistattomana pääpaikkana." Kannattaa siis muistaa, että Espaa kulkiessaan kävelee rakkaan kaupunkimme maineikkaimmalla ja pitkäperinteisimmällä huorabulevardilla.
Vaasankatu oli lestinheittäjien eli pimeän iloliemen myyjien pääpaikka. Jos Vaasankadulta ei saanut pulloa, ei mistään.
Nykyisin Vaasankadusta voisi käyttää nimitystä Massagenstrasse.
Olin pornoluennolla Orionin elokuvateatterissa. Luennoitsija dosentti Susanna Paasonen kertoi innostuneesti pornoelokuvan historiasta höystäen esitystään filminäyttein. Sali oli melkein täynnä pornodiggareita ja meillä kaikilla oli niin mukavaa.
Susanna Paasosen viimeinen näyte oli suomalaisen pornoveteraanin, ohjaaja Kullervo Koiviston, vuonna 2008 valmistuneesta pornoelokuvasta Uivelot. Se oli hillitöntä. Se raina kannattaa tsekata. Siinä ollaan ikään kuin Kalevalan ajassa ja kykitään metsässä ja naiset - mm. Johanna ja Julia Tukiainen - ovat lintuja, uiveloita, ja keskustelevat keskenään päästelemällä vesilintumaisia ääniä. Miehet ovat olemassa vain tyydyttääkseen naisia ja heidät on vangittu riuuista tehtyyn häkkiin. Uivelot ovat pukeutuneet mm. verkkopaitoihin.
Luento kuului Kansallisen audiovisuaalisen arkiston (ent. Elokuva-arkisto) meneillään olevaan sarjaan Seksuaalisuus valkokankaalla. Luennon jälkeen arkiston ohjelmapäällikkö Antti Alanen kutsui luennoitsijan ja minut istumaan Coronaan. Mukana oli myös Arkiston kanssa työskentelevä Antti Suonio. Voitaneen huoletta todeta, että Coronan pöydän ympärille kokoontui kaiken maailman b-materiaaliin ja törkyyn erittäin hyvin perehtynyt joukko. Olenhan itsekin esitelmöinyt pornoelokuvan historiasta Kino Engelin tilaisuudessa.
Täällä Coronassa Antti Suonio kertoi, että Australiassa vaaditaan, että a-kuppikoon rinnat omaavat (siis täysi-ikäiset) naiset eivät enää saisi esiintyä pornofilmeissä. Heidät voidaan liian helposti sekoittaa alaikäisiin.
Vain isorintaiset naiset saisivat näytellä rintojaan.
Pienirintaiset naiset eivät ehkä enää saisi edes esiintyä yläosattomissa uimarannalla.
Kysynkin, pitäisikö meidän lähteä pikkubuubsisten naisten johdolla osoittamaan mieltä Australian suurlähetystön eteen? Tilanne lienee vakava?
Helsingin yössä tapahtui Burleskin avajaisiltana muutakin mukavaa. Kalkkuna, legendaarinen dragartisti, teki puolenyön jälkeen comebackin DTM:n estradilla. Hän esiintyi dragartisti Sheilan ja Les Femmes tanssiryhmän kanssa.
Kalkkuna oli aikoinaan DTM:n vakioesiintyjiä. Nyt hän palasi kuvioihin "neljän vuoden hiihtoloman jälkeen".
Onnistuin kuvaamaan shown riettaimman biisin.
TÄLLÄ HETKELLÄ
vaikuttaa siltä, että heteronaiset, ja heitä jahtaavat heteromiehet, ovat siirtyneet DTM:stä jonnekin muualle. Ennen kaikkea Jenny Woohon.
Kalkkunan comebackia katsoi DTM:n kantajengi, homot ja lesbot, joita varten DTM alun alkujaan perustettiinkin. Tunnelma oli kuin aidossa homoravintolassa.
Valtavat määrät hyvännäköisiä naisia saapui taas paikalle, kun juhlittiin Burleskin avajaisia. Jo pelkästään siitä syystä en ikinä jaksa valittaa ja väittää, että yökerhojen avajaisissa ei olisi hauskaa. Kyllä minulla ainakin on hauskaa, kun retkotan sohvalla ja ohitse kulkee tasaisena virtana kauniita naisia. Tällä kertaa monilla oli jopa sukkanauhat näkyvillä.
Burleski on viihtyisäksi tehty yökerho. Runsaasti sohvia. mukavia nojatuoleja. Jos asiakkaat haluavat noudattaa yökerhon linjaa ja pukeutua seksikkäästi ja viihteellisesti, Burleskissa saattaa olla hauskaa myös jatkossa. Avajaisten perusteella ei koskaan voi ennustaa myöhempää kehitystä.
Sedu Koskinen oli itsekin saapunut paikalle kunnioittamaan tilaisuutta läsnäolollaan. Hänen mukaansa he ovat nyt halunneet tehdä "vähän erilaista".
Burleski on vähän erilainen kuin Sedun aikaisemmat yökerhot. Joku pitää siitä, joku ei, mutta en mitenkään jaksa enää ymmärtää sitä vuodesta toiseen jatkuvaa Sedu-vastaisuutta ja Sedu-kaunaa, ja jopa Sedu-vihaa, jota jotkut ihmiset ylläpitävät. Mitä järkeä?
Tarkastellaan tosiasioita. Sedu Koskinen ja hänen ravintolayhtiönsä on perustanut Helsinkiin paljon isoja yökerhoja. Ne ovat tavoitelleet ja tavoittelevat laajaa yleisöä. Gina Tricot:n ja H&M:n asiakaskuntaa. Niin hesalaisia normaaleja hauskanpitäjiä kuin K-junalla tulijoita.
Isoja yökerhoja voi perustaa vain varakas ravintolayhtiö. Jos Sedun yökerhot eivät ole olleet hyviä, kuten Sedu-vihaajat väittävät, niin miksi niissä kuitenkin on käynyt niin paljon ihmisiä ja mikseivät muut isot ravintola-alan yhtiöt ole tehneet parempia? Olisiko Helsingin yössä hauskempaa, jos Sedun mestoja ei olisi? Olisivatko asiat nyt paremmin, jos tätäkään Burleskia ei olisi perustettu?
Näiden isojen yökerhojen rinnalla on pienempiä paikkoja, jotka on suunnattu erilaisille alakulttuureille. Niissä on sitä särmää, jota Sedun valtavirran mestoissa ei ole. Jokainen voi mennä itseään miellyttävään paikkaan. Mitä kannattaa raivota yhdelle yrittäjälle vuosikausia? Eihän kukaan pakota Sedu-kammoista menemään esim. Burleskiin.
Se on ainakin varma, että Burleskin emäntä Diana Ball on omaa luokkaansa. Tässä lupaamani video.
PS
Samana iltana tapahtui vaikka mitä kiinnostavaa Helsingin yössä. Palaan niihin juttuihin myöhemmin.
Aion ryhtyä tuhoamaan suosiotani. Alan laittaa näihin blogeihini kamaa, joka aidosti kiinnostaa minua. Toivon kovasti sen kiinnostavan teitäkin. Jos käy niin huonosti, ettei se kiinnosta, ja valun kuin keväinen räntävesi rännissä kaikkein eniten luetusta blogistista kaikkein vähiten luetuksi, olen pahoillani, mutta en viillä sen takia ranteitani.
Olen ainut suomalainen, joka ei ole koskaan käynyt Virossa. Epäonnistuminen blogistina on sen rinnalla pientä.. Hahahaha!
En joka tapauksessa enää jaksa olla kiinnostunut pervoista vaatekaupoissa, kumitisseistä, pinkkipimpsoista ja jouluportikorttien lähettämisen raskaudesta.
Olen sattumoisin toimittaja, joka tuntee Afganistanin ja Pakistanin tilanteen paremmin kuin kukaan muu suomalainen toimittaja. Olen valmis koska tahansa kilpaan.
En aio tässä vaiheessa rasittaa teitä amerikkalaisten Marjahin kaupunkiin Afganistanissa suuntautuneen suurhyökkäyksen analyysilla. Laitan tähän vain pari lyhyttä videopätkää, jotka koskettavat minua.
Pakolaisleiri Kabulin ulkopuolella. Ihmisiä alkoi saapua tähän leiriin Marjahin alueelta jo vähän ennen kuin hyökkäys käynnistyi.
Tämä on kuvattu jossain päin Marjahin kaupungissa. Amerikkalaiset sotilaat yrittävät tutkia tyhjiä, pommitettuja rakennuksia. Marjahissa on 80000 asukasta ja amerikkalaiset etsivät heidän joukostaan tuhatta talebania. On vaikea uskoa, että tämä on totta eikä fiktiivistä elokuvaa.
Viime lauantain pommi-isku länkkäreiden suosimaan kahvilaan Punen kaupungissa Intiassa näyttää jo jääneen suomalaisilta tiedotusvälineiltä unholaan. Joten yritän hiukan valaista asiaa.
Punen kaupunki sijaitsee parin tunnin junamatkan päässä Mumbaista etelään, Goalle menevän radan varrella. Kahvila oli nimeltään German Bakery. Siellä kävi intialaisia opiskelijoita ja länsimaisia reppumatkailijoita. Eräiden mielestä kahvilan tarjoilemat baakelsit eivät olleet kovin hyviä, mutta kahvila oli viihtyisä.
Tätä rentoa kahvilaa ei enää ole. Ei myöskään niitä kymmentä ihmistä, jotka kuolivat pommin räjähtäessä.
Erinomainen tietolähteeni Islamabadista, toimittaja Syed Saleem Shahzad, kertoo, että maanantaiaamuna tuli Asia Times Onlinen toimitukseen viesti, jonka oli lähettänyt pakistanilainen organisaatio nimeltään 313 Brigade. Yrittäkää googlata tällä nimellä suomalaisilta nettisivuilta ja sieltä ei löydy mitään. Tiedotusvälineemme eivät ole koskaan kirjoittaneet Prikaatista numero 313, vaikka sen nimi nousi esiin myös runsas vuosi sitten Mumbain terrori-iskujen jälkeen.
313 Brigaden jäsenet ovat pakistanilaisia jihadisteja (pyhää sotaa käyviä). Prikaati sai alkunsa Intian vastaisesta taistelusta Kashmirin rintamalla. Siihen on erittäin vaikea päästä liittymään.
"Recruits to 313 Brigade are required to undergo extensive training that includes spiritual awareness - members have to pray five times a day, plus additional prayers at midnight (Tahajud). They suffer sleep and food deprivation to toughen them and learn deep-water diving and survival skills, including orienteering and how to plan operations", kirjoittaa Syed Saleem Shahzad.
Maanantaiaamun viestissään 313 Brigade viittaa ensin Intian taholta tapahtuneisiin raakuuksiin Kashmirissa ja jatkaa sitten:
“We warn the international community not to send their people to the 2010 Hockey World Cup, IPL [Indian Premier League - a cricket competition involving international players] and Commonwealth Games [to be held in Delhi later this year]. Nor should their people visit India - if they do, they will be responsible for the consequences.
"We, the mujahideen of 313 Brigade, vow to continue attacks all across India until the Indian Army leaves Kashmir and gives the Kashmiris their right of self-determination. (...) We again warn the Indian government to compensate for all its injustices, otherwise they will see our next action.
"From 313 Brigade"
Viestissä ei ole sanaakaan Punen tapahtumista, joten sen perusteella ei voi tietää, oliko salaperäinen 313 Brigade German Bakeryn terrori-iskun takana. Monet uskovat, että oli. Voi olla myös mahdollista, että teon tekijät ovat intialaisia jihadisteja, jotka ovat Prikaatin 313 kouluttamia.
GOAN TILANNE
Mumbain terrori-iskujen jälkeen runsas vuosi sitten mietin Goan turvallisuutta. Pune on vielä askelen lähempänä Goaa. Jos esim. 313 Brigade haluaisi iskeä turistirannalle Intiassa, Goa olisi luontevin kohde. Etelä-Intian rannat ovat kaukana Pakistanista.
Intialaiset uskovat, että terrori-iskut tulevat jatkumaan.
