Walter de Camp

Olen vihdoin löytänyt sopivan tavan, jolla te naiset voitte tukea vaikeuksissa olevia euromaita: säärillänne! Ja me miehet voimme iloiten katsella sivusta.

Italialainen hieno sukkamerkki Trasparenze on nimittäin nimennyt tämän syksyn upeita ja seksikkäitä sukkahousumallejaan EU-maiden nimillä.

Aloitetaan tukemalla Kreikkaa:

Traparenze Greece. Vai tuetteko mielummin Espanjaa?

Trasparenze Spain Cosmetic Black. Vai Islantia?

Trasparenze Iceland. Jossain vaiheessa on jopa puhuttu Ranskan pankkien vaikeuksista. Ehkä haluatte tukea niitä?

Trasparenze France.

Toivottavasti minua ei tulkita tukipolitiikan vastustajaksi, vaikka olenkin sitä mieltä, että kaikkein hienoimmat mallit on kuitenkin nimetty paremmin menestyneiden EU-maiden mukaan.

Trasparenze Austria.

Trasparenze Switzerland.

Mainittakoon vielä nämä hienot stayupit.

Trasparenze France.

Trasparenzen sukkahousuja myydään Suomessa, mutta jos kaikkia malleja ei löydy täältä, voitte tilata näitä näiltä nettikauppiailta.

http://www.stockingshq.com/

http://www.stockingsdirect.co.uk/

Valittaen joudun sanomaan, että suosikkikaupassani http://www.stockingshq.com/ joidenkin Trasparenzen mallien hinta on punnan pari kalliimpi kuin tässä toisessa liikkeessä. Molemmat ovat varmoja ja nopeita toimittajia.

Riippumatta siitä saavatko Pussy Riot -tytöt muutaman tunnin kuluttua vapauttavan tuomion vai suljetaanko heidät linnaan niin Pussy Riot -huppunaamio on varmasti tämän hetken parhain muotiasuste sekä naisille että miehille. Se on myös muodikkaan pastellisävyinen.

Käsittääkseni se on varsin helppo tehdä itse. Miettikää miten vakuuttavaa on vetää se päähän tänä viikonloppuna jossakin bileravintolassa.

Siis sakset ja lankaa ja neulaa käteen ja hommiin!

Tämä video on kuvattu Berliinissä 8.8.

Hmm... en tiedä, miksi tämä video ei toimi. Voitte nähdä videon tästä linkistä:

http://vimeo.com/47483917

Yrittäkää maalaiset nähdä valo ja käsittää, että Vaasankatu EI OLE puukkobulevardi, vaan muotikatu. Isoisäni, joka aikoinaan asui perheineen Vaasankadulla isäni ollessa pikkupoika, pyörii haudassaan, kun te höpötätte puukoistanne.

Vaasankadun varrella elellään rauhallisesti, istuskellaan terasseilla, ja tyylikkäät naiset ja miehet esittelevät katumuotiaan.

Mitä pidätte tästä, jonka kuvan tulin napanneeksi illansuussa viime perjantaina? Huomatkaa erityisesti pastellinruohon vihreä minihame.

Juttelin Alamaailman vasarat -yhtyeen perustajan ja fonistin Stakulan - sen partaisen kaverin - kanssa ja hän kertoi sangen erikoisesta piristeiden käytöstään. Stakulan kama on japanilaista tai kiinalaista matchateetä. Se on vihertävää teejauhetta, jota japanilaiset lisäävät noin 1 teelusikallisen veteen. Sen jälkeen he vatkaavat seosta hölmönnäköisellä bambuvispilällä, joita myydään teekaupoissa. Tälloin matchajauhe sekoittuu ja liukenee veteen.

Stakulan kohdalla pienet määrät ja vispilät voidaan unohtaa. Hänen välineitään ovat ruokalusikka ja haarukka.

Herättyään uuteen päivään Stakula ottaa esille puolen litran vetoisen limupullon ja täyttää sen kylmällä vedellä. Siihen hän lisää ruokalusikallisen matchaa. (Mikä on mieletön määrä!) "Sheikkaan pulloa vahvasti, jolloin kama alkaa muistuttaa vihreää mutaa tai liejua", Stakula selostaa aamutoimiaan. "On tärkeää sekoittaa se kunnolla mudaksi, muuten siihen jää paakkuja. Sitten juon sen pullollisen yhdellä siemauksella."

Tällöin pulloon jää matchan rippeitä ja Stakula täyttää lestin uudella vedellä, sheikkaa ja kietaisee, tässä vaiheessa hieman valjumman liejun, naamaansa. Litra matchaa on juotu ja päivä voi alkaa.

Matchan pointsi on siinä, että se sisältää hyvin paljon kofeiinia ja toimii erinomaisena piristeenä.

"Se on esimerkiksi hyvä autolla-ajojuoma. 800 kilsaa menee hyvin putkeen", Stakula selittää.

Stakulan matchariippuvuus on mennyt jo niin pitkälle, että hän on alkanut sekoittaa matchaa myös alkoholiin. Hän suosittelee erityisesti matchan nauttimista viherlonkeron kera.

"Jos on sattunut tilaamaan terassilla lonkerotuopin, siihen on hyvä sekoittaa matchaa." Stakula painottaa, että matchajauhetta ei saa laittaa suoraan lonkeron joukkoon, koska silloin juomaan tulee paakkuja. Stakula kaataa ensin pienen tilkan vettä erilliseen juomalasiin, lisää siihen 2 teelusikallista matchajauhetta ja vispaa sitä haarukalla. Sen jälkeen hän kippaa liejun lonkerotuoppiin.

Matchaa myydään teekaupoissa 30 gramman paketeissa. Tällaiset määrät eivät riitä Stakulalle alkuunkaan. Lähtiessään ulkomaille hän esimerkiksi ottaa aina mukaan 100-200 grammaa matchaa. Hän haluaa pysyä hereillä myös yliyönlennoilla. Sen tähden hän on lentokoneessa kokeillut matchajauheen sekoittamista lähes mihin tahansa nesteeseen.

"Matcha on valkoviinin kanssa ok. Punaviini ei toimi, eikä viski. Gin toniciin se sopii hyvin."

Stakula on koukuttanut matchaan myös Alamaailman vasarat -yhtyeen toisen sellistin. Miehet onnistuivat äskettäin suostuttelemaan Demmersin teekaupan pitäjän Kirsi Pullisen hankkimaan ja myymään heille kilon pussin matchaa. Normaalisti 30 g:n matcha-annos maksaa noin 15 euroa.

"Matchasta ei tule daunereita", Stakula selittää. "Se on luomustaffia."

Ehkä meidän muidenkin kannattaisi kokeilla matchaa? Ehkä jopa sen sekoittamista viherlonkeroon? Ihan omalla vastuulla.

Jos menette matchaostoksille Demmersin teekauppaan, (Annankatu 13), koodisanat ovat "Stakulan kamaa".

http://vasarat.com/

http://www.stakula.com/

http://www.demmer.fi/

Muoti ja elokuva ovat aina liittyneet läheisesti yhteen. Melkein kaikki muotisuunnittelijat ovat luoneet vaatteita elokuviin. Giorgio Armani suunnitteli Richard Geren puvut elokuvaan American Gigolo (1980). Gere esitti varakkaissa piireissä pyörivää gigoloa. Hän vaihtoi filmin aikana vaatteita niin usein, että vaatteet nousivat filmissä keskeiseen osaan. Geren esittämä gigolo oli pukeutunut eri tavalla kuin sen aikaiset miehet yleensä. Erityisesti hänen puvun takkinsa olivat uudenlaisia. Ne olivat rennompia, vartaloa myötäilevämpiä, sensuellimpia kuin miesten siihen asti käyttämät kankeat puvun takit. Armani oli uudistanut miesten puvun takin ja American Gigolo muutti kerta heitolla miesten pukeutumisen. Kukaan ei enää halunnut käyttää entisenlaisia takkeja.

Tuntuukin ihmeelliseltä, että vasta viime vuosina on alettu järjestää muodin ja elokuvan kytköksiä valottavia elokuvafestivaaleja. Berliinissä oli tänä kesänä Fashion Film Festival, käsittääkseni toista kertaa. Helsinki on tässä asiassa ihan ensimmäisten joukossa.

Suomen ensimmäinen Fashion Film Festival järjestetään Helsingissä 2.-5.8.2012. Filmit esitetään Bio Rexissä ja Orionissa.

Fashion Film Festivalin idean keksi Suomessa Anna Möttölä. Hän opiskeli kulttuuriaineita Turun yliopistossa 2002-2010. Hän sattui tutustumaan muotisuunnittelija Givenchyn ja elokuvatähti Audrey Hepburnin pitkään jatkuneeseen yhteistyöhön. Tällöin syntyi ajatus Fashion Film Festivalista.

Fashion Film Festivalin ohjelmiston voi laatia kahdella eri tavalla. Berliinissä Fashion Film Festivalilla esitetään ymmärtääkseni pelkästään lyhyitä filmejä/videoita, jotka on tehty jonkin muotisuunnittelijan tai muotikokoelman ympärille. Ne ovat muotiin liittyviä mainosfilmejä. Helsingin Fashion Film Festivalilla on myös näitä lyhyitä filmejä. Niitä esitetään ilmaisnäytöksissä Bio Rexin yläaulassa. Näiden lisäksi ohjelmistoon kuuluu kuitenkin myös erilaisia pitkiä filmejä, joissa valottuu muotisuunnittelijoiden ja elokuvan kytkökset. Mielestäni Helsingin Fashion Film Festivalin lähestymistapa on paljon antoisampi kuin Berliinin Fashion Film Festivalin kapeampi lähestymistapa. Helsinki beats Berlin!

Uskallan tässä nyt paljastaa omat suosikkifilmini, koska saan pressikortin, jolla pääsen sisälle saliin olkoonpa tungos millainen tahansa. I hope! Aion mennä katsomaan joka tapauksessa Bill Cunningham New York -dokkarin. Se kertoo valokuvaaja Bill Cunninghamista, 80, joka on vuosia valokuvannut New Yorkin katumuotia, ja valokuvaa edelleen.

Toinen must-filmi on Madonnan ohjaama W.E. Se ei tule Suomessa kaupalliseen levitykseen, vaan tämä on filmin ainut esitys Suomessa. Älkää välittäkö kriitikoista, jotka mollaavat Madonnan elokuvaa. Tässähän on se tausta, että koska kriitikko on yleensä vain kriitikko, hän ei voi sietää ihmisiä, jotka tekevät erilaisia asioita, esim. laulavat ja ohjaavat elokuvia.

Ehdottomasti näkemisen arvoinen elokuva on tietysti myös avajaisnäytöksessä esitettävä Michelangelo Antonionin 60-luvun Lontoon pop- ja muotimaailmaan sijoittuva Blow Up - Erään suudelman jälkeen. Ja sitten ovat myös Orionissa 7.-19.8 esitettävät muotiin liittyvät filmit.

Fashion Film Festival aiotaan järjestää taas ensi vuonna. Olen rukoillut, että pääsisin silloin mukaan ideoimaan sitä. Pääsen, luvattiin!

http://www.ldmfff.fi/fashion+film+festival/

http://www.kava.fi/esitykset/orionin-kesa-2012/fashion-film-festival

Berliinissä järjestettiin heinäkuun alussa Berlin Fashion Week. Viikon riemukkaimman muotinäytöksen keitti kasaan muuan Bonnie Strange. Hän on...äää...tunnettu siitä, että hän on...äää...julkkis, koska hän on...äää...pitänyt blogia ja hän on...äää...julkkis. Hurmaava berliiniläinen tyttö, joka saa pikkutärkeät tyypit epäilemään pullaansa.

Tsekatkaa Bonnie Strange -video, ainakin vähän matkaa, pliis, niin opitte tuntemaan hänet täysin. Huom! Lopussa maskarat juoksee.

No niin, Bonnie strange, joka pitää kaikenlaisesta retrosta ja trashistä ja anti-muodista, päätti pistää pystyy The Shit -muotimerkin ja kehittää muotinäytöksen ja partyt. Ja onnistui. Tässä valokuvia näytöksestä. Ne on ottanut sama Katja Hentschel, joka on kuvannut yllä olevan videon. Hänellä on blogi http://glamcanyon.blogspot.fi/

Ja tässä video The Shit -muotinäytöksestä.

Nyt Bonnie Strange on avaamassa kauppaa, The Shit Shop, Prenzlauer Bergin kaupunginosaan Berliinissä. Osoite on Greifenhagener Strasse 64. Ehkä jo parin viikon kuluttua voitte mennä, tytöt ja pojat, The Shit Shopiin ja täydentää tyyliänne.

Ensi uudenvuoden aatto saattaa olla viimeinen tilaisuus käydä Berliinin kuuluisassa Berghain-klubissa. Berghain uhkaa lopettaa toimintansa silloin. Samaa viestiä tulee muilta klubeilta.

Saksalaisia musiikkiartisteja edustava tekijänoikeusjärjestö Gema on nimittäin ilmoittanut siirtyvänsä ensi vuoden alusta uuteen tekijänoikeuskorvausten hinnoitteluun, jolloin maksettavat korvaukset lisääntyvät, jos bileet jatkuvat pitkään.

Klubin tekijänoikeusmaksuihin tulee 50 %:n korostus, jos klubi on auki yli viisi tuntia. Sen jälkeen taas 50 %, kun seuraavat 3 tuntia ylittyy jne.

Berliinin klubit ovat usein auki hyvin pitkään. Esim. Berghain jatkaa toisinaan 48 tuntia putkeen.

Clubcommission, joka edustaa Berliinin yöelämän yrityksiä, sanoo, että klubit maksavat nykyisin tekijänoikeuskorvauksia keskimäärin 28000 euroa vuodessa. Tämä tulee Clubcommisionin mukaan nousemaan 180000 euroon. Tähän klubeilla ei ole varaa, ainakaan ilman tuntuvia pääsymaksujen korotuksia. Se taas olisi vastoin berliiniläistä mentaliteettia.

Berliini on suosittu suurelta osiltaan juuri yöelämänsä ansiosta ja klubiensa kohtuullisten pääsymaksujen takia.

Gema järjesti kesäjuhlansa 25.6. Berliinin Kulturbrauereissa ja 5000 ihmistä kokoontui rakennuksen eteen osoittamaan mieltään tariffien korotuksia vastaan.

Bilettäjien lisäksi monet poliitikot ovat huolestuneita, koska Berliinin klubielämän tuhoutuessa kaupungin turismi romahtaisi.

Helsingin Sanomat julkaisi tänään maanantaina pienen tekstin, joka alkoi näin: "Ensi viikolla 90 vuotta täyttävä muotisuunnittelija Pierre Cardin..."

Oikaisu: Pierre Cardin ei täytä 90 vuotta ensi viikolla, vaan tänään. Pierre Cardin syntyi 2.7.1922 - ei Venetsiassa siellä lomaileville ranskalaisille vanhemmille, kuten Cardin aina väittää, vaan Sant Andrea di Barbarana -nimisellä paikkakunnalla Trevison alueella noin 40 kilometrin päässä Venetsiasta. Hänen italialaiset rutiköyhät vanhempansa olivat Alessandro Cardin ja Maria Montagner. Pierre Cardin sain kasteessa nimen Pietro-Constante. Köyhä perhe muutti 1926 Kaakkois-Ranskaan, Firminyn pikkukaupunkiin, jossa toimiva tehdas tarvitsi siirtotyöläisiä. Pietro-Constante nimi muuttui sulavasti Pierreksi ja Pierre Cardin sai teini-iän kieppeillä Ranskan kansalaisuuden.

Jos teille lähipäivinä väitetään jotain muuta Pierre Cardinin syntymäpäivästä, voitte sivuuttaa ne jutut tyynellä skeptisyydellä.

Järjestin tänään Pierre Cardinin 90-vuotissyntymäpäiväkutsut pienelle joukolle tuttuja. Kokoonnuimme eräässä puutarhassa omenapuiden alla. Tässä kuva vieraiden poistumisen jälkeen.

Rohkenen olettaa, että nämä olivat ainoat Pierre Cardinin 90-vuotissynttärikutsut Suomessa.

Joimme Trevison alueella valmistettua kuohuviiniä ja söimme mansikkakakkua. Kerroin Pierre Cardinista ja hänen muodistaan sekä yhdestä hänen nykyisestä asunnostaan, joka sijaitsee Cannesin lähellä, Välimeren rantarinteellä. Rakennus on nimeltään Le Palais Bulles, Kuplapalatsi. Sen on suunnitellut puoliksi suomalaista juurta oleva arkkitehti Antti Lovag, hänkin jo yhdeksänkympin korvilla. Rakennus koostuu iglumaisista huoneista, tai toisin ilmaisten kohtumaisista huoneista. Antti Lovagin mielestä meidän ei pitäisi asua kuution muotoisissa, särmikkäissä huoneissa, koska meidän jokaisen ensimmäinen asunto on ollut kohtu. Tästä näkökulmasta katsoen Pierre Cardin on palannut kohtuun.

City-lehti julkaisi viime keväänä Post-homot-nimisen artikkelin, jossa esitin, että ainakin Suomen kaltaisissa länsimaissa, ainakin isoissa kaupungeissa asuvat homot ovat siirtymässä ns. homoaikakaudesta post-homoaikakauteen.

Tämänvuotinen Helsingin Setan järjestämä Pride-viikko näyttää vahvistavan asian. Priden ohjelmissa on ensimmäisen kerran keskitytty oikein todella muistelemaan entisiä, erilaisia aikoja, jolloin homoseksuaalit miehet joutuivat tapaamaan toisiaan salaa puistoissa ja metsissä.

Pride-viikolla ilmestyi kaksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisemaa kirjaa entisistä ajoista: Valdemar Melankon Puistohomot - Raportti Helsingin homokulttuurista 1960-luvulla ja Harri Kalhan Tom of Finland - Taidetta seksin vuoksi.

Helsingin Sanomat julkaisi kaksi isoa juttua helsinkiläisten homomiesten entisistä ajoista, jolloin tavattiin tietyillä puistonpenkeillä ja tiettyjen julkisten käymälöiden luona ja tietyillä metsäalueilla.

Nykypäivän homoelämästä taas kertoo Pride-klubi, joka on toiminut viikon jokaisena iltana Vanhan terassilla keskellä kaupunkia 04:ään yöllä. Taide on niin homoa -näyttelyn avasi kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki ja paikalle saapui niin runsaasti väkeä, että en kyennyt näkemään kuin kaikkein isoimman peniksen.

Ja ohjelmasta voisi poimia vielä Kalasataman konttiaukion Homotekno Open Air -tapahtuman.

Kun homoseksuaalisuudesta tulee hyvin tavanomainen asia heteroseksuaalin kaupunkiväestön havaintokentässä, ei ole lainkaan ihmeellistä, että jostain ilmestyy yksittäinen pateettinen heteropariskunta heittelemään kananmunia Pride-kulkueeseen osallistuvien niskaan.

Eli: vaikka Helsingin Seta ei virallisesti asiaa myönnä, he ovat omalla toiminnallaan vahvistaneen keväisen Post-homot-artikkelin pätevyyden.

Hedi Slimane suunnitteli 2000-luvun alussa Dior Hommen miesten vaatteita ja loi uudenlaisen miessiluetin: laihan ruipelomiehen. Slimane teki vaatteita, joita hän voisi itsekin käyttää. Niitä ei ollut tarkoitettu raamikkaille kuntosalilla kävijöille. Niistä tuli hipsterimiesten vaatteita. Skinny look. Vaatteita hieman boheemille, vähälihaksiselle älykkömiehelle. Indiejäppiselle.

Koska indieskene on osoittautunut pitkäikäiseksi, myös laihat älykkömiehet ovat edelleen muotia. Naiset haluavat lihaksittomia, laihoja älyköitä.

Mutta tämähän ei voi jatkua ikuisesti. Ennen pitkään tulee uusi mullistava musiikkikuvio ja hipsterit menevät muodista, ja miesten vaatteet ja look muuttuu. Sen tähden oletankin, että kaikkia älykkömiehiä askarruttaa ja raastaa kysymys, saako laiha älykkömies naisia myös tulevaisuudessa. Voiko tulla päivä, jolloin fiksukaan ruipelo ei enää saa pillua?

Vastaus: kyllä saa!

Siis tarkoitan kaupungeissa. Maallahan tarvitaan lihaksia. Kaupungeissa miehet eivät ainakaan 1960-luvun jälkeen ole enää tarvinneet fyysistä voimaa. Ei tarvitse kantaa mitään eikä rakentaa mitään. Vähäisilläkin lihaksilla pystyy vaihtamaan energialampun. Älykäs jätkä välttää myös tappeluja, eikä joudu heiluttelemaan hauiksettomia käsivarsiaan. Skinny look voi mennä muodista, mutta kaupunkinaiset tulevat aina haluamaan honteloita älykkömiehiä.

Hedi Slimane. Pankaa merkille älykölle tyypillinen huono ryhti. Eteenpäin vääntynyt niska

Hedi Slimane on vuodesta 2007 ollut poissa muotisuunnittelusta, mutta viime keväänä hän suostui ottamaan vastaan Yves Saint Laurentin pääsuunnittelijan paikan. Hän vaati itselleen diktaattorin oikeudet Yves Saint Laurentin vaatteiden ja brändin suunnitteluun.

Ensin oletettiin, että häneltä ilmestyy resort-kokoelma kesäkuussa. Nyt odotetaan hänen ensimmäistä kokoelmaansa syyskuussa. Tähän asti Hedi Slimane on suunnitellut vaatteita vain miehille. Nyt hän luo muotia sekä miehille että naisille. Naiset, varautukaa siihen, että tuo mies suunnittelee ensi vuoden ulkonäkönne!